Elina Hanhivaaran 90-vuotias äiti vietiin pois kotoaan Rovaniemellä 20. helmikuuta.
Yle on tutustunut Elina Hanhivaaran äidistä tehtyihin lääkärinlausuntoihin. Niiden mukaan hänet oli päätetty viedä hoitolaitokseen arviointijaksolle ”vaikka vastentahtoisesti”.
Lapin hyvinvointialueen (Lapha) tarkoituksena oli myös saada äiti pois tyttärensä vaikutuspiiristä, jotta voidaan selvittää äidin oma suhtautuminen lääkehoitoon.
Lapha kiinnostui Elina Hanhivaaran äidin tilanteesta viime kesänä, kun hän joutui tehohoitoon. Hoitojakson syynä oli sairaus, jonka ilmaantuminen saattaa johtua siitä, että äiti ei ollut ottanut kaikkia hänelle määrättyjä lääkkeitä.
Lääkärinlausunnon mukaan äidillä epäillään myös muistisairautta.
Elina Hanhivaaralla ei ollut tämän jutun julkaisuhetkellä vielä tietoa äitinsä olinpaikasta. Hän ei myöskään ollut pystynyt puhumaan äitinsä kanssa kuin vain kerran arviointijaksolle viennin jälkeen.
Elina Hanhivaaran äidin tapaus ja kysymys siitä, voiko äiti päättää omista asioistaan, on monimutkainen. Varsinkin, kun Suomessa ei ole kattavaa lakia, joka linjaisi, miten vaikeat tapaukset ratkaistaan.
Yle ei julkaise naisen nimeä, koska jutussa käsitellään hänen terveystietojaan. Juttu käsittelee vanhusten itsemääräämisoikeutta, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Lääkekriittinen sairaanhoitaja vai muistisairas vanhus?
Tässä jutussa puhutaan Elina Hanhivaaran äidin tilanteesta ilman, että hän pääsee itse ääneen. Jutun kirjoittaja on tavannut äidin hänen kotonaan. Hän kertoi silloin, että hän haluaa asua kotona ja päättää omasta lääkehoidostaan.
Hänet kuitenkin vietiin pois kotoa ennen kuin häntä ehdittiin varsinaisesti haastatella.
– Avattiin ovi, ja sisään tuli kaksi poliisia, kolme ensihoitajaa ja kaksi sosiaalityöntekijää. He sanoivat, että äiti viedään nyt mukaan, Elina Hanhivaara kertoo.
Tilanne oli Hanhivaaran mukaan järkyttävä.
– Se oli ihan kamalaa. Sehän oli niin kuin muilutus.
Sekä Elina Hanhivaara että Ylen tietojen mukaan myös hänen äitinsä suhtautuvat kriittisesti lääkkeisiin. Heidän mukaansa lääkkeitä määrätään liian paljon, ja he haluaisivat turvautua lääkkeettömään hoitoon.
Äidin kaksi muuta lasta ja hänen sisarensa taas suhtautuvat asiaan päin vastoin. Esimerkiksi Ylen näkemien asiakirjojen mukaan muut lapset olivat tehneet huoli-ilmoituksen äidistään.
Elina Hanhivaaran äidin tilanne kulminoituukin pitkälti siihen, onko hänellä oikeus kieltäytyä turhina pitämistään lääkkeistä. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta Laphan lääkärin kirjoittaman arvion mukaan hänellä voi olla muistisairaus.
”Lääkärin velvollisuus on pyrkiä siihen, että potilaan paras toteutuu”
Laphan johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila sanoo, että lääkärin tehtävä on aina arvioida sitä, onko potilas kyvykäs ilmaisemaan oman tahtonsa. Hän ei kommentoi jutussa mainittua esimerkkitapausta, vaan puhuu yleisellä tasolla.
– Jos ihmisellä on vaikea muistisairaus tai sekavuustila, arvioidaan, kuinka vaarallista on, jos esimerkiksi lääkehoito jää saamatta.
Tilanne on selkeä, jos ihminen on ilmiselvästi joko täysin kykenevä päättämään omista asioistaan tai täysin kykenemätön siihen. Siinä välissä voi olla tilaa erilaisille tulkinnoille asiasta.
Taskilan mukaan pakkotoimien puolelle ei voida mennä, jos potilas pystyy selkeästi ilmaisemaan oman kantansa ja perustelemaan sen järkevällä tavalla – ellei sitten ole kyse tilapäisen sairaudentilan aiheuttamasta ongelmasta henkilön ajattelussa.
– Potilaalla on lainsäädännössä käytännössä valta päättää siitä, minkälaista hoitoa hän ottaa vastaan. Ja se on yksiselitteistä, sitä ei voi kukaan rikkoa.
Potilaan oikeuksien kunnioitusta on korostanut myös korkein oikeus päätöksessään tapauksesta, jossa nainen pakotettiin syömään lääkkeitä tahdonvastaisessa psykiatrisessa hoidossa.
”Suomesta puuttuu laki itsemääräämisoikeudesta”
Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Henna Nikumaa sanoo, että ikääntyneiden ihmisten perusoikeuksia rajoitetaan usein lainvastaisilla tavoilla. Nikumaakaan ei kommentoi jutun esimerkkitapausta, vaan puhuu yleisellä tasolla.
Nikumaan mukaan perustuslain vastaiset tarpeettoman laajat rajoitustoimet koskevat erityisesti hoivakodeissa asuvia ikäihmisiä.
Suomessa ei ylipäätään ole kattavaa lakia siitä, miten ja milloin itsemääräämisoikeutta saa rajoittaa.
– Monen hallituskauden valmisteluista huolimatta niin sanottu itsemääräämisoikeuslaki puuttuu. Juridisesti tilanne on kestämätön, Nikumaa sanoo.
Asiaan puuttui myös eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen päätöksessään vuonna 2013.
Sosiaali- ja terveysministeriössä myönnetään, että itsemääräämisoikeuteen liittyvän lainsäädännön uudistaminen on edennyt hitaasti. Yksikön päällikkö Jaska Siikavirta sanoo, että ministeriö työstää itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä.
Siikavirta kuitenkin korostaa, että lainsäädännöllä ei pystytä ratkaisemaan kaikkia eettisesti haastavia tilanteita. Sen lisäksi tarvitaan koulutusta ja sellaisia käytäntöjä, joilla rajoitustoimien käyttöä voidaan ennaltaehkäistä ja ehkäistä kokonaan.
Lähiaikoina ministeriö aikoo julkaista oppaan keinoista rajoitustoimien käytön vähentämiseksi. Opas on tarkoitettu erityisesti hoivakotien henkilökunnalle.
