Sampo Terho tietää, mitä hän tekee jatkossa.
– Aion omistaa loppuelämäni kulttuurille.
Tavoitetta ajatellen Terho on oikealla urapolulla. Hän on tästä toukokuusta alkaen työskennellyt Tampereen kaupungin kulttuurijohtajana.
Ennen virkamiesuraansa Sampo Terho on toiminut esimerkiksi kulttuuriministerinä ja vapaan kentän taiteilijana. Nyt hän asemoi itsensä ”kulttuurin rakastajaksi ja kaikin tavoin edistäjäksi”.
Terho puhuu intohimoisesti kulttuurin puolesta. Se on poikkeuksellista aikana, jolloin taiteilijat ovat paikoin jääneet yksin puolustautumaan vähättelyä vastaan.
Ensi vuonna Petteri Orpon hallitus leikkaa kulttuurista 17 miljoonaa euroa.
Terhosta suunta on surullinen.
– Tämä ei ole hetkellinen tai yhden hallituspohjan tilanne, vaan kulttuuria on juustohöylätty jo useina vaalikausina. Jos siihen halutaan muutos, täytyy olla joku uusi visio, johon myös sitoudutaan taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti.
Terholla itselläänkin on kokemusta rahanjaosta ja päätösten tekemisestä korkeimmalla valtakunnallisella tasolla. Hän nousi eduskuntaan perussuomalaisten listoilta vuonna 2015 toimittuaan sitä ennen europarlamentaarikkona.
Nimitys Juha Sipilän hallituksen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi vuonna 2017 kohautti kulttuuriväkeä jo ennalta.
Alalla oli tuoreessa muistissa perussuomalaisten vuoden 2011 puolueohjelma, jossa kulttuuri ja etenkin ”postmoderni tekotaide” oli nostettu tikun nokkaan.
– Sen voin tästä kyseisestä lauseesta todeta, minkä aiemminkin olen sanonut, etten ole henkilökohtaisesti sitä kirjoittanut.
Muuten Terho ei enää halua menneitä kommentoida. Politiikka on ollut taakse jäänyttä elämää sen jälkeen, kun hän ensin perussuomalaisten jakauduttua johti Sininen tulevaisuus -ryhmää ja lopulta putosi eduskunnasta vuoden 2019 vaaleissa.
Maa tarvitsee kulttuuria
Vaikka virkamiehen päivät täyttyvät ylevien taidekokemusten sijaan arkisesti kokouksista ja järjestelmistä, kulttuurista puhuessaan Terho todella syttyy.
Hänelle kyse on paljon enemmästä kuin kaupungin vetovoimatekijästä.
Kulttuuri auttaa oppimaan sekä toisistamme että itsestämme.
– Sen avulla voi yrittää käsittää käsittämätöntä. Se on positiivinen tapa käsitellä niitä vaikeita asioita, jotka aiheuttavat ristiriitaa tai pahimmillaan väkivaltaa. Siinä mielessä kulttuuri ei voi koskaan vanhentua tai menettää merkitystään, hän sanoo.
Hallituksessa kaikki eivät tunnu kokevan asiaa näin. Perussuomalaisten Riikka Purra suututti monet eduskuntavaalien alla arvioimalla kulttuurin luksuspalveluksi.
Leikkausten ohessa nimenomaan keskustelu on saanut alan ammattilaiset viime aikoina kokemaan, ettei heidän työtään arvosteta.
Terhoa keskustelun sävy harmittaa.
– Suomi ja suomalaisuus positiivisessa mielessä ovat aina rakentuneet luomisvoiman, taiteen ja kulttuurin ympärille. Niin täytyy olla tulevaisuudessakin, entistä vahvemmin.
Sampo Terho kertoo videolla, miksi kulttuuri on hänestä tärkeää koko Suomen kannalta.
Tampereella kulttuurin arvoa ei ole tarpeen todistella, Terho kiittelee.
– Täällä ei tarvitse lainkaan käydä sitä keskustelua, että olisi olemassa joku kulttuuri ja eliitti, ja sitten erikseen kansa. Täällä päästään keskittymään oleelliseen ja positiiviseen. Se on hyvin virkistävää näin kulttuurijohtajan kannalta.
Ääriajattelijat inspiroivat kirjailijaa
Vapaa-ajallaan Terho kuluttaa niin klassista kuin progemusiikkia, elokuvista Hollywoodin kultakauden ja Chaplinin elokuvia.
Hän on tunnettu Tolkien-fani, jota puhuttelevat kotimaisen kirjallisuuden puolelta esimerkiksi Mika Waltarin ja Väinö Linnan historialliset romaanit.
– Kun lukija pääsee kirjan mukana osaksi jotakin yhteisöä ja eläytymään, tarina ei yksinkertaisesti voi tuntua liian pitkältä. Toivoisin, että romaanitaide pitkässä muodossa säilyisi myös tässä kuuden sekunnin nettivideoiden maailmassa.
Opiskeluaikoina nuoren miehen pöytälaatikkoon kertyi romaanikäsikirjoituksia. Sittemmin tekstit ovat päätyneet laatikon sijasta kustantajalle.
Terholta on julkaistu kolme kirjaa, joista kaksi on romaaneja. Esikoisteos Olev Roosin kyyneleet käsittelee neuvostomiehityksen aikaa Virossa, tuorein kirja Stalingradin viemärit Natsi-Saksan nousua ja tuhoa.
Kirjailija Terhoa kiinnostavat ääriajattelijat ja liikkeiden ajoittain historiassa saavuttama menestys.
– Se, millaisilla retorisilla rakenteilla tai poliittisilla lupauksilla esimerkiksi natsit nousivat valtaan, ei kuulosta lainkaan vieraalta. Kirjoittaessa hämmästyin itsekin, miten paljon siellä on sellaista, joka tuntuu aivan tutulta nykypäivässä.
Romaania kirjoitettaessa luova osuus on vain pieni siivu prosessista, työstövaihe sen sijaan pitkä ja puuduttava.
Ehkä pitkäjänteisyydestä on hyötyä kulttuurijohtajan työssä? Terho huvittuu, mutta myöntää.
– No kyllä hallintokin vaatii sinnikkyyttä, että siihen jaksaa keskittyä kuukausien ja vuosien ajan.
Aikoinaan Terhon ministeripestille nikoteltiin puoluetaustan takia. Nyt hän kertoo kulttuurikentän ottaneen hänet lämpimästi vastaan.
Politiikan ymmärtämisestä on sitä paitsi hallintotyössä etua.
– Varmaan se antaa tiettyä rauhallisuutta ja realismia odotuksiin. Mutta kyllä se myös tuottaa tuskaa tietää, miten järjestelmä toimii ja kuinka tiukalla rahat ovat.
