BRYSSEL Suomalaisia on syyllistetty rahan keräämisestä sukanvarteen, mutta sama tapa vaivaa kaikkia EU-kansalaisia. Yhdeksän tuhatta miljardia euroa eurooppalaisten rahaa makaa pankkitileillä.
EU-komissio haluaa, että osa kansalaisten pahan päivän varalle keräämistä säästöistä liikahtaisi sijoituksiin.
Sijoitusrahaa kaipaavat varsinkin kasvuyritykset. Yksityinen sijoitusraha voisi myös paikata EU:n suuria rahanreikiä.
Kansan sijoitukset seilaavat kuitenkin väärään suuntaan. Piensijoittajatkin ohjaavat rahojaan Yhdysvalloissa oleviin rahastoihin ja teknologiaosakkeisiin parempien tuottojen perässä. Lisäksi sijoittaminen maan indeksirahastoihin on helppoa ja kulut ovat kohtuullisia.
Tutkija ohjaisi säästöjä eläkesijoituksiin
Tanskalainen ekonomisti Jesper Berg valjastaisi EU-kansalaisten rahoja eläkesijoituksiin.
Berg on Brysselissä toimivan ajatushautomo Bruegelin vieraileva tutkija ja entinen Tanskan Finanssivalvonnan johtaja.
Euroopan maiden pitäisi hänen mukaansa siirtyä malliin, jossa kansalainen säästää itse itselleen eläkettä. Tätä kutsutaan Suomessa rahastoivaksi malliksi.
Useimmissa Euroopan maissa työntekijät maksavat nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. Niin on pääosin myös Suomessa. Tätä sanotaan jakojärjestelmäksi.
Työntekijöiltä ja työnantajilta perittävillä eläkemaksuilla maksetaan Suomessa noin kolme neljäsosaa eläkkeistä. Loppu katetaan rahastosijoituksilla.
Bergin ehdotuksessa työntekijä keräisi itselleen tulevaa eläkettä. Eläkevarojen sijoittamisesta huolehtisi kuitenkin mieluiten ammattisijoittaja kuten sijoitusrahasto tai työeläkeyhtiö.
Jakomallissa eläkemaksu muistuttaa veroa. Rahastomallissa sama summa voitaisiin sitoa eläkkeisiin, mutta koska se tarvitaan vasta tulevaisuudessa, se voidaan sijoittaa.
EU:n rahamarkkinoille kertyisi kunnolla pääomaa ja ne kehittyisivät. Laajemmat pääomamarkkinat houkuttelisivat lisää sijoituksia Euroopasta ja muualta.
Rahastoiva malli tuo pääoman markkinoihin eloa
Euroopan maiden eläkejärjestelmissä on paljon eroja. Bergin mukaan rahastoiva malli on ainakin jossain muodossa Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa.
– Näissä kolmessa maassa pääomamarkkinat ovat selvästi suuremmat verrattuna muihin. Rahastoitavien eläkkeiden ja pääomamarkkinoiden koon välillä on selvä yhteys, Berg sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa työntekijä voi sijoittaa osan tulevasta eläkkeestään haluamaansa rahastoon tai tyytyä eläkeyhtiön tekemään valintaan.
Yhdysvalloissa kansa säästää yleisesti eläkkeisiin, mikä on Bergin mukaan yksi syy maan laajoihin ja kehittyneisiin pääomamarkkinoihin.
– Tanskassa kertyneitä eläkesäästöjä on melkein kaksi kertaa bruttokansantuotteen verran. Siihen on päästy 35 vuodessa.
Eläkesijoituksia kuuluu hajauttaa riskien minimoimiseksi eri puolille ja osa rahasta virtaisi Yhdysvaltoihin. Osa päätyisi kuitenkin Eurooppaan hyödyttämään eurooppalaisia yrityksiä.
Sijoituksiin liittyy aina riski, mutta rahastot yleensä pienentävät sitä jakamalla sijoituksia eri paikkoihin. Jos yksi sijoitus tuo tappiota, toisen tuotto voi korvata sitä. Säästötilillä korko on pieni ja talletuksen arvoa syö inflaatio.
Eläkemallin vaihto veisi vuosikymmeniä
Siirtyminen jakomallista rahastoivaan eläkemalliin olisi melkoinen ponnistus.
Työeläkevakuuttajat Telan analyysitoimintojen johtaja Jari Sokka sanoo, että rahastoiva malli voisi olla hyvä, jos se alkaisi puhtaalta pöydältä.
Taakka olisi liian suuri, jos jokin sukupolvi maksaisi samaan aikaan sekä omia että eläkeläisten eläkkeitä.
– Tällainen kahdenkertainen maksujen määrä olisi kyllä erittäin iso rasite taloudelle, se edellyttäisi vuosikymmenien siirtymäaikaa.
Sokka arvelee, että rahastojen osuus eläkkeiden kattamisessa tulee kuitenkin Suomessa kasvamaan nykyisestä neljäsosasta kolmasosaan.
Hänen mielestään talletustilien varoja olisi hyvä saada hyödyllisempään käyttöön, mutta hän ei sekoittaisi siihen lakisääteistä työeläkejärjestelmää.
– Muuten tulee kyllä aikamoinen sotku.
Draghin raportti herätti
EU:n vastaus sijoitusten houkutteluun on pääomamarkkinaunioni. Tarkoitus on poistaa esteitä pääomien vapaalta liikkumiselta. Jäsenmaiden erilaiset käytännöt ja verokohtelut haittaavat yritysten ja sijoittajen intoa siirtyä rajojen yli.
Pääomamarkkinaunioni on ollut tekeillä kymmenen vuotta, mutta nyt EU:n suuri investointien tarve on lisännyt puheita sen tarpeesta. Kehitystä ovat hidastaneet eri maiden epäilyt sääntöjen yhtenäistämisestä. Esimerkiksi Suomea on epäilyttänyt konkurssilainsäädännön muuttuminen huonommaksi.
Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin raportin mukaan EU tarvitsee lähivuosina 800 miljardin euron investoinnit vuosittain muun muassa puolustukseen ja ilmastotekoihin.
Rahoitukseen tarvitaan uusia ideoita, kun EU:n budjetin tuntuva kasvattaminen ja yhteisvelka ovat jäsenmaille vastenmielisiä.
Kansalaisille opetetaan taloustaitoja ja riskinottoa
Pääomasijoituksia kaipaavat Euroopassa varsinkin kasvuyritykset.
Euroopassa yrityksiä rahoittavat pääasiassa pankit, kun taas Yhdysvalloissa yritykset saavat rahoitusta pääomamarkkinoilta esimerkiksi joukkovelkakirjalainoina.
Startup-yhtiöiden rahoittaminen ei ole pankeille kovin houkuttelevaa, koska lainoista saatavat korot ovat pieniä riskeihin nähden. Kymmenestä firmasta usein vain yksi menestyy. Osakkaaksi ryhtynyt pääomasijoittaja sen sijaan hyötyy, jos firman arvo nousee.
– Suomessa alkuvaiheen startupit saavat kohtuullisen hyvin rahoitusta, mutta haasteet tulevat enemmän sitten skaalautumisvaiheessa ja yritysten kansainvälistymisessä. Usein yhtiöt lähtevät EU:n ulkopuolelle kasvamaan ja hakemaan rahoitusta, ekonomisti Ville Pikkarainen Suomen Pankista sanoo.
Pikkarainen toteaa, että rahastoivia eläkeratkaisuja pidetään EU:ssa yhtenä mahdollisuutena kannustaa kotitalouksia säästämään tuottavampiin kohteisiin ja pitkän aikavälin sijoituksiin.
EU on listannut tehtäväkseen myös kansalaisten talouslukutaidon kehittämisen.
– Se on hyvin tärkeää, koska sijoittaminen pääomamarkkinoille tarkoittaa myös riskin ottamista.
Hänen mukaansa suomalaiset ja muut eurooppalaiset kaihtavat riskejä yhdysvaltalaisiin kotitalouksiin verrattuna.
– Se ilmenee juuri talletusten suurempana ja vähittäissijoitusten pienempänä osuutena kotitalouksien varallisuudesta.
