Tämä juttu on osa Tulevaisuustapahtuma Auroraa, joka järjestetään Rovaniemellä 20.11.2024. Tapahtuman teema on tänä vuonna turvallisuus.
Venäjän hyökkäyssodan ja Nato-jäsenyyden myötä kansallinen turvallisuus on nyt kunnolla tapetilla.
Kansallisen turvallisuuden osa-alueista monelle näkyvin on perustuslaissa säännelty asevelvollisuus, joka koskee kaikkia 18–60-vuotiaita miehiä ja vapaaehtoisena asepalveluksen suorittavia henkilöitä. Intistä kerätyt kokemukset yhdistävät suomalaisia sekä hyvässä että pahassa. Kysyimme, millaisia muistoja asepalveluksesta on jäänyt.
Vastauksia saimme yli 200. Mukaan mahtui monenlaisia inttimuistoja kaikenikäisiltä vastaajilta.
”Mitä minä tässä pelkäsin?”
Moni vastaaja muisteli lämmöllä luonnon lähellä olemista. Tähtitaivasta, merta ja metsää.
Toisaalta muistoihin olivat jääneet myös metsäleirit, missä kiusasivat sade sekä luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys.
Mieleen ovat painuneet myös armeijakaverit ja yhteisöllisyys sekä erilaiset onnistumiset ja rankoista hetkistä selviytymiset. Monelle palveluksen loppuminen oli inttimuistoista paras.
Yksi Ylelle inttiaikojaan muistelleista on Antti Kaisto, 51. Hän astui asepalvelukseen elokuussa 1992. Alokasajan jälkeen alkoi jalkaväen jääkärin erikoistumiskoulutus. Ajoittaisesta väsymyksestä ja ketutuksesta huolimatta hän muistelee palvelusaikaansa lämmöllä.
– Sieltä on vaikea löytää vain yhtä ainoaa parasta muistoa. Inttikaverit, yhdessä tekeminen, metsäleireillä oleminen ja esimiehiltä saatu luottamus omaan tekemiseen olivat kokonaisuudessaan parasta, Kaisto kertoo.
Sampo Pääkkönen, 57, astui palvelukseen historiallisen hyisenä helmikuuna vuonna 1987. Pääkkönen muistaa, miten hänellä ei ujona maalaispoikana ollut paljonkaan itsevarmuutta. Häntä myös raastoi sairaalloinen esiintymiskammo.
Palveluksen aikana kuva itsestä muuttui, kun hän osasikin tehdä ne asiat, mihin häntä ohjeistettiin. Varusmiespalveluksen johdonmukaisuus teki vaikutuksen.
– Intissä mitään ei vaadittu ennen kuin se oli opetettu, Pääkkönen kertoo haastattelussa.
Intissä mitään ei vaadittu ennen kuin se oli opetettu.
Sampo Pääkkönen
Alokasaikana Pääkkönen pärjäsi niin hyvin, että päätti jatkaa aliupseerikouluun. Siellä hän joutui kohtaamaan esiintymispelkonsa. Aliupseerina edessä tapittavaa alokasriviä piti uskaltaa puhutella ja käskyttää.
– Kun pari viikkoa sitä oli tehnyt, mietin, että mitä minä tässä pelkäsin.
Ensisijaisesti intti valoi nuoreen mieheen luottamusta omiin kykyihin. Armeijan jälkeen hän uskoi pystyvänsä mihin vain. Esiintymiskammo unohtui viimeistään Pääkkösen hakeuduttua opiskelemaan historianopettajaksi.
Sotahistoria tuli opinnoissa tutuksi.
– Aina olen kokenut asepalveluksen tärkeäksi. Olen aina nähnyt sen, että omasta tontista on pakko pitää huoli. Jos ei pidä huolta, joku toinen tulee pitämään siitä huolta.
Maria Ronkainen, 40, suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna 2003, kahdeksan vuotta sen jälkeen kun naiset saivat ensimmäisen kerran suorittaa asepalveluksen.
– Maanpuolustus on kiinnostanut kymmenvuotiaasta lähtien, kun näin naisten pääsevän ensimmäistä kertaa inttiin. Silloin päätin, että minäkin menen.
Oman aselajin löytäminen lääkintämiehenä oli Ronkaiselle tärkeä hetki. Erityisesti hänelle on kuitenkin jäänyt mieleen erään metsäleirin tapahtumat.
– Taisin olla hiukan ihastunut erään metsäleirin päätteeksi. Poika lahjoitti minulle muistoksi sileäksi vuollun männynkävyn. Lopulta hukkasin pojan ja hukkasin kävyn.
Suunnistusta murtuneella jalalla
Varusmiespalveluksesta jää mieleen myös ikävämpiä muistoja.
Maria Ronkainen kuvailee naisten tuvan kilpailuhenkeä raadolliseksi. Yhteishenkeä ei ollut, ja perusflunssaankin sairastunut sai osakseen paheksuntaa.
– Paheksunta näkyi naisten piirissä selkeästi ja hiljaisena syrjintänä. Ei otettu heikompia kaveriporukkaan mukaan ja kilpailtiin siitä, kuka pääsi mihinkin etenemään, Ronkainen kertoo haastattelussa.
Moni Ylelle inttimuistojaan lähettänyt kertoi pettyneensä siihen, ettei toivottu koulutuspaikka armeijassa auennut. Vastauksissa korostui erityisesti se, että haaveista huolimatta reserviupseerikoulun eli RUK:n ovet eivät olleet auenneet. Reservin upseeriksi koulutetaan varusmiehistä alle kymmenesosa.
Yhteisöllisyyden sijaan moni muisti simputuksen, syrjivän ilmapiirin ja jopa suoranaisen kiusaamisen.
Osan vastaajista mieltä ovat jääneet kalvamaan yksittäiset varusmiespalveluksen aikaan koetut tilanteet.
Olin paikalla, kun varusmiehet palasivat pieleen menneestä vesistöharjoituksesta, jossa moni sai surmansa. Muistan katsoneeni tuvan ikkunasta, kun vaunut palasivat ja kaikki olivat alakuloisia – mietin miksi. Myöhemmin selvisi. Ikävä muisto.
Jarkko Lappalainen
Pahin muisto oli ehdottomasti aamuliikunta, koska tehtävieni puolesta majoituin erittäin kovakuntoisten kanssa. Heillä kaikilla oli yli 1 000 metriä parempi Cooperin testin tulos kuin minulla, joten liikuntasuoritteet, tahtipunnerukset rantavedessä, juoksut ynnä muut olivat todella rankkoja. Varsinkin kun meillä liikunta oli välittömästi herätyksen jälkeen. Joka aamu.
Vilhelm Lehtomäki
Teemu Rantanen, 27, joutui aloittamaan intin kahteen kertaan, koska palvelus katkesi ensimmäisellä kerralla tapahtuneeseen loukkaantumiseen. Hänelle inttimuistoista pahin liittyy esihenkilöiden toimintaan.
– Viidentoista kilometrin partiosuunnistuksen rämpiminen murtuneella jalalla, sillä esihenkilöt eivät sallineet keskeyttämistä. Kun murtuma todettiin, minut lähetettiin vuodeksi kotiin ja intti piti suorittaa uudelleen puolestavälistä alkaen, Rantanen kertoo.
Rantasen mukaan hänen opintonsa lykkääntyivät tapauksen vuoksi useammalla vuodella.
”Yksityisyyden puute on kova shokki”
Everstiluutnantti Janne Kananen työskentelee Pääesikunnan koulutusosastolla ja selaa siellä läpi varusmiesten palveluksen aikana antamat risut ja ruusut. Varsinkin palveluksen alussa varusmiehillä on vielä totuttelemista rutiineihin ja kiireeseen.
– Yksityisyyden puute on alkuun aika kova shokki. Sitten on rutiineihin tottuminen, missä menee jonkin aikaa. Muutaman viikon kun on palveluksessa, nekin lähtevät taipumaan, Kananen sanoo.
Everstiluutnantti korostaa, että loukkaantumisten sattuessa Puolustusvoimien ohjeistus määrää varusmiehen heti lääkäriin tarkastettavaksi. Tapausten käsittelyn tehostamiseksi on puolitoista vuotta sitten otettu käyttöön palvelusturvallisuuden järjestelmä, jonka tarkoitus on tehostaa palveluksessa tapahtuvien tapaturmien havaitsemista, riskien arviointia ja niistä oppimista.
Varusmiesten henkiseen jaksamiseen on puolestaan panostettu uudessa Taistelijan mieli -ohjelmassa, jossa omista tuntemuksista pääsee palveluksen alussa kertomaan ryhmäkeskusteluissa.
Millaisista asioista varusmiehet sitten inttiä kiittelevät?
– Ystävyyssuhteet ja ryhmähenki, mikä palveluksessa parhaimmillaan syntyy. Ne voivat olla elinikäisiä ystävyyssuhteita. Monet kokevat myös hyvänä, että ovat päässeet haastamaan itsensä ja kokeilemaan omia rajojaan. Ennen armeijaa he eivät ehkä ole ymmärtäneetkään, mihin kykenevät.
Juttua korjattu 19.11.2024 kello 22.16: Naisten vapaaehtoinen asepalvelus alkoi vuonna 1995 eikä 1990, kuten jutusta alun perin saattoi ymmärtää. Korjattu 20.11.2024 kello 0.15: Tekstistä on poistettu kaksi sitaattia, joiden lähettäjää Yle ei ollut tavoittanut ennen julkaisua. Korjattu 20.11.2024 kello 9.48: Sampo Pääkkösen palvelukseenastumiskuukausi on korjattu tammikuusta helmikuuksi.
Tulevaisuustapahtuma Aurorassa keskustellaan kansallisen turvallisuuden uhkakuvista ja ratkaisuista keskiviikkona 20.11.2024 kello 11.15–12.00. Katso keskustelu Yle Areenasta.
