Kuntaomisteisista energiayhtiöistä on solmittu viime aikoina vilkkaasti kauppoja ympäri Suomea ja uusia on vireillä. Kauppoihin on päästy muun muassa Mikkelissä, Paraisilla ja Kemissä. Porissa päätös siirtyi kevättalveen. Lahdessa yritys kaatui toukokuussa kaupunginvaltuuston päätöksellä.
– Omien laskujeni mukaan se oli kuudes ja vakavin yritys. Myyntiyrityksiä on tehty, mutta ne on onnistuttu torpedoimaan, kertoo Lahti energian myyntiä vastustanut, samasta yhtiöstä eläköitynyt ex-toimitusjohtaja Eero Seesvaara.
Hän johti kaupungin omistamaa Lahti energiaa vuosina 2013-2020 ja istuu nyt Lahden vastuustossa kristillisdemokraattien valtuutettuna.
– Vastustin myyntiä, koska meille valtuutetuille annettiin mielestäni virheellistä tietoa Lahti energian tulevaisuudesta ja suurista riskeistä. Mielestäni riskit ovat monopoliyhtiöissä tai monopolistisissa yhtiöissä hyvin pienet, Seesvaara kertoo.
Esimerkiksi omistajariski osinkojen saamisesta on Seesvaaran mielestä pieni.
– Asukkaat kun pysyvät energiayhtiön asiakkaina joka tapauksessa.
Hän onkin seurannut viimeaikaisia energiayhtiökauppoja hiukan huolestuneena.
– Että ymmärtävätkö päättäjät, mitä ovat tekemässä. Mielestäni infrayhtiöt pitäisi jättää julkiseen yhteiseen omistukseen, koska se raha jää sitten paikkakunnalle veronmaksajien ja asiakkaiden hyväksi.
– Kaikki osingot, mitä sieltä saadaan (kaupungille), pienentää veroprosentin nousupainetta, Seesvaara korostaa.
Hintapommia pelätään
Seesvaara muistuttaa, että kuntaomisteisuudessa myös hinnoittelu pysyy omissa käsissä. Juuri hintojen nousut huolestuttavat tavallisia sähkö- tai kaukolämpöasiakkaita nyt paljon.
– Tulleen palautteen mukaan ihmisillä eri puolilla maata on suuri pelko siitä, lähtevätkö hinnat nousemaan, sanoo Suomen omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander.
Silanderin mukaan he ovatkin saaneet jäseniltään nostoesimerkkejä eri puolilta Suomea.
– Että jos tulee ulkomaalaiset sijoittajat, niin kiinnostavatko heitä suomalaisten ihmisten perusasiat, vai ovatko he vain rahojen perässä. Yritysten tehtävähän on maksimoida voittoja, Silander muistuttaa.
Salainen osakassopimus
Kaupungit ja kunnat saavat myydä energiayhtiönsä vaikka kokonaan, mutta usein on myyty esimerkiksi 49 prosenttia ja jääty itse täpäräksi enemmistöomistajaksi 51 prosentilla. Näin tehtiin esimerkiksi Mikkelissä.
Niukka osake-enemmistö ei kuitenkaan takaa päätösvaltaa. Syynä on yrityskauppoihin tavallisesti liittyvä salainen asiakirja, osakassopimus.
– Osakassopimuksella osakkaat voivat suhteellisen vapaasti järjestää asiat toisella tavalla, kertoo yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulusta.
Kuoppamäen mukaan osakassopimuksessa voidaan esimerkiksi sopia, että kaikki tärkeät päätökset tehdään yhdessä tai toisella vähemmistöomistajalla on veto-oikeus. Samoin voitonjaosta voidaan sopia eri tavalla.
Tarkoittaako osakassopimus, että vaikka kunnalla olisi enemmistö, kunta ei sitten käytännössä päätäkään, mitä yhtiössä tapahtuu?
– Jos on osakassopimus, se tarkoittaa juuri sitä, Kuoppamäki korostaa.
Kuoppamäen mukaan osakassopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi tuottotavoitteista ja minimiosingosta.
– Nämä kaikki voivat vaikuttaa yhtiön hinnoitteluun. Usein tuottotavoitteita ruuvataan ylöspäin, mikä tarkoittaa, että maksut saattavat nousta.
Kaupunginjohtajat myymässä
Kaupungin napamiehet ovat yleensä touhunneet aktiivisesti oman energiayhtiön myyntiä. Esimerkiksi Haminassa kauppa mahdollistaa merkittävän investoinnin, jota Haminan kaupungin omistamalla yhtiöllä ei olisi ollut muuten varaa toteuttaa.
Myyntiaikeen taustalla on monesti kunnan tiukka rahatilanne. Jostain pitää saada rahaa, paljon ja nopeasti. Esimerkiksi Mikkeli laski saavansa kaupastaan 182 miljoonaa euroa.
– No rahaa tulee kunnan kassaan, mutta hyöty on väliaikainen, Kuoppamäki huomauttaa.
Hän viittaa siihen, että osakekaupan seurauksena kunnan vuosittaiset osingot energiayhtiöstä pienenevät. Ennen yrityskauppoja, vuonna 2023 Mikkeli kuittasi energiayhtiöosinkoja 4,7 miljoonaa euroa. Helsinki tienasi omistaan 69 miljoonaa euroa ja Turku sekä Tampere kumpikin 20 miljoonaa euroa.
Kuoppamäki kehottaakin kuntapäättäjiä tekemään sekä lyhyen että pitkän aikavälin tuottotarkastelun, jos oman kunnan energiayhtiötä harkitaan myytäväksi.
– Samoin kannattaa pyrkiä saamaan mahdollisimman paljon tietoa siitä, millaiset sopimusehdot ovat taustalla, Kuoppamäki vinkkaa.
Luonnollinen monopoli
Kuoppamäen mielestä energiayhtiöt ovat hyvä sijoituskohde kunnille sen takia, että niissä on aika tasainen tulovirta ja investointi on kohtuullisen riskitön.
– Itse olen sitä mieltä, että sähkönsiirtoverkon tai vesilaitoksen tyyppisiä luonnollisia monopoleja, joissa kilpailua ei ole eikä tule, ei kannattaisi myydä pois.
Kuoppamäen mielestä niissä kannattaa säilyttää julkisen vallan kontrolli, koska kysymys on keskeisestä, ihmisille merkittävästä infrastruktuurista, ja johon liittyy myös erilaisia turvallisuusaspekteja.
Silander ja Seesvaara ovat samaa mieltä. Seesvaaran mielestä kunnan taloutta pitää tasapainottaa muuten kuin energiayhtiön myynnillä. Hän kuitenkin epäilee, että Lahti energian myyntiaikeet palaavat taas otsikoihin
– Kuntavaalit ovat keväällä. Voi olla, että seuraavalla valtuustokaudella myynti pompsahtaa taas esiin, Seesvaara povaa.
Se olisi seitsemäs kerta.
