Tarton lentoja on viime päivinä jouduttu peruuttamaan, koska häirintä on estänyt koneiden laskeutumisen.
Viime viikolla kaksi Finnairin lentoa joutui kääntymään takaisin Helsinki-Vantaalle GPS-häirinnän estettyä lähestymisen Tarttoon.
Tartossa on käytössä satelliittipohjainen navigointijärjestelmä, joka edellyttää gps-signaalia koneen lähestyessä kenttää. Signaalin puuttuessa kone ei ole voinut laskeutua kentälle.
Finnair keskeyttää lennot kuukauden ajaksi, jonka aikana kentälle rakennetaan perinteinen lähestymismenetelmä, jossa GPS-signaalia ei tarvita.
Myös Suomessa lentäjät ovat raportoineet viimeisen vuoden aikana sadoista lentoliikenteeseen vaikuttaneista GPS-häiriötapauksista.
Lennonjohtopalveluista vastaavan Finntrafficin lennonvarmistuksen mukaan häiriötapauksissa lennonjohtavat ohjeistavat lentäjiä tutkien ja muiden GPS-signaalista riippumattomien järjestelmien avulla.
Lentoturvallisuus ei vaarannu, vaikka GPS-signaali puuttuu.
– Meillä on maassa olevia suunnistuslaitteita, joita lentokoneet pystyvät hyödyntämään ja pystyvät niiden avulla navigoimaan ihan normaalisti, kuvailee Finntraffic Lennonvarmistuksen toimitusjohtaja Raine Luojus.
Luojuksen mukaan Suomessa ja Baltian maissa on käytössä myös kattava valvontatutkajärjestelmä, joten lennonjohtajat näkevät koko ajan missä lentokoneet lentävät.
– Tarvittaessa lennonjohtajavat avustavat lentokoneita antamalla ohjaussuuntia, kunnes koneen suunnistuskyvykkyys on palautunut.
Miksi lennonjohtaja ei ohjeistanut Tarttoon laskeutumassa olleen koneen lentäjiä?
– Tartossa ei ole lennonjohtajaa, vaan siellä on lennontiedottaja, joka kertoo ohjaajalle säätietoja ja mikä on kiitotien kunto. Ohjaaja tekee itse päätöksen laskeutumisesta.
Vain lennonjohtaja voi porrastaa lentokoneita niiden tullessa laskuun tai noustessa kentällä. Tällöin apuna voidaan käyttää perinteisiä navigointijärjestelmiä.
Kuukauden kestävän lentotauon aikana lentoasemalle rakennetaan perinteinen lähestymismenetelmä, jossa GPS-signaalia ei tarvita. Hyvällä säällä lentäjä voi kuitenkin laskeutua myös ilman navigointijärjestelmää.
Olisiko Tarton kaltainen tilanne mahdollista Suomessa?
– Esimerkiksi Savonlinna on sellainen kenttä, jossa ei ole lennonjohtajaa, vaan lennontiedottaja. Siellä on ollut vastaava tapaus pari vuotta sitten.
Viime aikoina häiriöt eivät kuitenkaan ole estäneet lentoja Savonlinnaan, vaikka GPS-häiriöt jatkuvatkin. Luojuksen mukaan yhtenä syynä tähän on se, että reittiä nykyisin lentävä kone ei ole niin riippuvainen GPS-signaalista kuin aiempi konetyyppi.
– Jos GPS-häiriötilanne tulee päälle, ne pystyvät jatkamaan normaalisti muilla suunnistusvälineillä sinne määränpäähän.
Jos kenttää lähestyvä kone on menettänyt GPS-signaalin, niin miten lennonjohtaja voi siinä tilanteessa auttaa lentäjää?
– Meillä on koko ajan tutkatunnistus tästä ilma-aluksesta, ja näemme koko ajan missä se kone on, jatkaa Raine Luojus.
Tällöin lennonjohtaja avustaa lentäjiä antamalla ohjaussuuntia, jolloin lentokoneet saavat ilmassa tietyssä pisteessä yhteyden maassa oleviin lähestymislaitteisiin.
– Tällöin lentokone pääsee kiinni tarkkuuslähestymisjärjestelmään ja pystyy itse navigoimaan turvallisesti maahan asti.
Miksi GPS-navigointiin ylipäätään on siirretty?
Lentoliikenteen navigoinnissa on siirrytty 1990-luvulta alkaen entistä enemmän satelliittipohjaiseen järjestelmään. Se on tuonut tuntuvia kustannussäästöjä.
GPS-signaalissa voi olla häiriöitä ilman häirintääkin. Siksi perinteisistä navigointimenetelmistä ei ole kokonaan luovuttu.
– Aiemmin kun satelliittinavigointia ei ollut ja ylitettiin valtameriä, niin siellä oli tuhansia kilometrejä merta, joihin maassa olevien radiosuunnistuslaitteiden kantama ei riittänyt. GPS on tuonut turvallisuutta, vakautta ja suunnistuskykyä valtameren ylityslennoille, pohtii Luojus.
GPS-navigoinnin etuna on myös se, että koneet lentävät muutaman metrin tarkkuudella keskellä niille suunniteltua reittiä.
– Olemme ihmetelleet, että Venäjältä Suomenlahden kautta Kaliningradiin lentävät koneet ovat tarkasti reitillä, vaikka GPS-signaalia häiritään.
Syynä on todennäköisesti se, että venäläiskoneissa on yhtenä pakollisena suunnistusjärjestelmänä oma Glonass-paikannus. Sen häirintä on vaikeampaa, koska jokainen satelliitti lähettää signaalia omalla taajuudellaan.
Sen sijaan Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä GPS-satelliittipaikannus toimii kahdella päätaajuudella, joiden häiritseminen on helpompaa.
Häirintä tapahtuu lähettämällä radiosignaalia, joka peittää GPS-satelliiteista tulevan signaalin.
