Koulun pihaan aurattu lumikasa tarkoitti 2000-luvun alussa monelle alakoululaiselle odotettua välituntileikkiä, kukkulan kuningasta. Lapset kiipesivät lumivuoren päälle ja tuuppivat toisiaan alas. Voittaja oli se, joka jäi viimeiseksi kukkulan päälle.
Kaikkialla tämä leikki ei välttämättä ollut sallittua, mutta se toi lapsille kiehtovan jännitysnäytelmän välitunteihin. Ehdimmekö kiipeillä ennen kuin opettaja huomaa?
Suosittuja 2000-luvun alun leikkejä olivat muiden muassa kirkonrotta eli kirkkis, vettä kengässä, pukkitaistelu ja twist-hyppely.
Kukkulan kuningasta paljastaa leikkineensä myös Gasellien Pekka Salminen, 35, eli Päkä.
Aikuisten silmissä luvattomat leikit kiehtovat lapsia, sanoo Museo Leikin hanketutkija Anna Salonen.
Hänen vuonna 2019 teettämän kyselyn mukaan alakoululaisille on tärkeää, että heillä on jotain omaa, aikuisilta salattua.
– Se oli eräänlainen lasten oma salaisuus, mitä sitten varjeltiin ja vähän ehkä hihiteltiin, Salonen sanoo kyselytuloksistaan.
– Koulun paras tunti oli välitunti.
Samoja leikkejä harrastetaan ympäri Suomen, mutta nimet saattavat vaihdella paikkakunnittain.
Nykyään epäkorrektia huumoria
Populaarikulttuuri vaikuttaa leikkeihin, kertoo lapsuuden ja perhe-elämän historiaan erikoistunut tutkija Antti Malinen. Vuosituhannen taitteessa lapset vaihtelivat Spice Girls- ja Backstreet Boys -kortteja. Pokemon ja Salkkarit trendasivat.
– Lapset ja nuoret omaksuvat vallitsevasta kulttuurista ja kulttuurisesta tarjonnasta elementtejä omiin kaverisuhteisiin ja kaverikulttuuriinsa, Malinen sanoo.
Malinen myöntää itse hokeneensa kavereidensa kanssa kotimaisista sketsisarjoista kopioitua huumoria, joka olisi epäkorrektia tänä päivänä.
Nykyään leikkejä inspiroivat some ja striimauspalvelut.
Leikkikulttuuri on myös muuttunut
Monet vuosituhannen taitteen leikeistä ja peleistä ovat suosittuja edelleen. Kun kouluissa kiertävä leikki-innovaattori Isa Pelto kysyi lapsilta, mitkä leikit ovat kivoja nykypäivänä, vanhat klassikot kirkonrotta ja polttopallo mainittiin useasti. Samoin poliisi ja rosvo, peili sekä jalkapallo.
– Talvikeleillä kielloista huolimatta lumikasat on paras juttu ikinä, Pelto kuvailee näkemäänsä.
Pukkitappelua, ruutuhyppelyä ja kymmenen tikkua laudalla -peliä ei Pellon mukaan juuri näe.
Vaikka kielletyt leikit kiehtovat edelleen, aikaisempien lapsisukupolvien välituntihetket saattoivat olla Malisen mukaan rajumpia ja aggressiivisempia. Pelto on tehnyt saman havainnon.
Empatia, erilaisuuden salliminen ja mahdollisesti tehostunut välituntivalvonta ovat muuttaneet leikkikulttuuria. Konservatiiviset normit ja odotukset siitä, että sukupuolesta riippuen pitäisi leikkiä tiettyjä juttuja, ovat Malisen mukaan vähentyneet.
Riskien lisäksi pitää pohtia leikkien hyötyjä, korostaa yliopistolehtori Arto Laukkanen.
– Riskejä minimoimalla käytännössä vähennetään lasten leikkiä, joka on heidän keskeinen tapansa toimia maailmassa, Laukkanen sanoo.
Kysyimme 2000-luvun alussa alakoulua käyneiltä, tuntuisivatko jotkut sen ajan välituntileikit nykypäivänä oudoilta.
Gasellien Salminen pohtii, onko kukkulan kuningas nykypäivänä sallittua.
– Se ei välttämättä enää mene läpi, että tönitään jengiä alas kaksimetrisen lumikasan päältä.
Leikkimisellä ei ole ikärajoja. Salminen sanoo ”leikkivänsä jalkapalloa” satunnaisesti edelleen.
– Kaipaan joskus leikkimistä. Jos aikuisille olisi semmoisia tiloja, jossa olisi luontevaa lähteä hippaleikkiä leikkimään, kyllä varmaan osallistuisin.
Myös muut nollariajan eli vuosituhannen alun nuoret kertovat, että leikkisivät samoja välituntileikkejä edelleen esimerkiksi lastensa kanssa.
Malisen mielestä kiinnostava kysymys on, tullaanko nuoriksi varhaisemmalla iällä, aikaisemmin kuin ennen. Milloin leikit alkavat tuntua lapsellisilta ja niistä tulee noloja? Toisaalta nuoret aikuiset saattavat jatkaa leikkisyyttä entistä pidempään, mitä ei aikaisemmin ollut.
– Kiinnostavaa aikaa eletään leikkikulttuurin näkökulmasta, Malinen päättää.
Mitä sinä teit lapsena välitunnilla? Kommentoi alle.
Jutun kommenttikentässä voi keskustella aiheesta 14.1.2024 klo 23:een.
