JERUSALEM/TEL AVIV
– Yhä useampi näkee itsensä nyt uhrina. Ennen pidimme itseämme sankareina – vahvoina.
Näin jerusalemilainen Alumah Dor kiteyttää näkemyksenä siitä, kuinka israelilaiset ovat muuttaneet kuvaa itsestään pian kymmenen kuukautta jatkuneen Gazan sodan melskeissä.
Ajatus uhriudesta on ollut Israelissa vahva tietysti jo ennen viime lokakuun seitsemännen päivän terrori-iskuja. Hamasin poikkeuksellinen terrori yhdistyi kollektiiviseen holokaustimuistoon eli muistoon natsien tekemästä juutalaisten kansanmurhasta.
Hamasin iskujen uhrien tarina liittyi jatkeeksi samaan kertomukseen, jota on kerrottu natsien vainon ja tuhoamisen kokeneissa juutalaissuvuissa. Uhrit musiikkifestivaalilla ja kibbutsilla sekä Gazaan viedyt panttivangit ovat muodostaneet lisäluvun holokaustihistoriaan.
Jerusalemin heprealaisen yliopiston sosiologian professori Vered Vinitzky-Seroussi on tutkinut holokaustia ja kollektiivista muistia. Kollektiivisen muistin voi tässä yhteydessä ajatella merkitsevän juutalaisten holokaustimuistoja, joilla he luovat yhteistä identiteettiä.
– Hamasin terrori toi monille holokaustin mieleen. Pitää piilottaa lapset, täytyy paeta tai olla lukkojen takana pääsemättä ulos, hän kuvailee ihmisten läpikäymää ahdistusta.
Professori Vered Vinitzky-Seroussin mielestä Hamasin isku oli valtava trauma Israelille. Silmittömän pahuuden lisäksi olennaista oli se, että israelilaiset tunsivat jääneensä yksin.
– Armeija ei ollut paikalla. Hallitus ei ollut valppaana. Kuin koko valtio olisi ollut pois pelistä.
Holokaustin haava on edelleen auki
Sosiologi Vinityzky-Seroussi sanoo, että terrori-iskuja ja sen jälkeistä sotaa tulee käsitellä kahtena eri asiana. Toki ne ovat kytköksissä toisiinsa.
Kärjistetysti sanottuna terrori-isku repi auki holokaustin haavan, joka ei oikein koskaan ole täysin arpeutunut. Lisäksi turvattomuus vei luottamuksen valtioon ja hallitukseen.
– Kestää vuosia, että ihmisten luottamus valtioon palautuu.
Hallitus on paikannut alkuhetken näkymättömyyttä intensiivisellä sodalla Gazassa. Taistelussaan Israel on pitänyt yllä kuvaa puolustautuvasta uhrista. Siinä holokausti on ollut voimakkaasti esillä.
Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma ”Holokaustiuhrista hylkiöksi – Israel katsoo peiliin”:
Benjamin Netanjahun oikeistohallitus käsittelee Hamasin iskuja ja sotaa yhtenä ja samana tapahtumana, jossa Hamasin terrori-iskut ovat syynä kaikkeen. Siksi myös uhrit Gazassa menevät Israelin näkemyksen mukaan Hamasin syntilistalle.
Mutta ulkomailta katsottaessa sotatapahtumat Gazassa näyttäytyvät muunakin kuin vain uhrin puolustustaisteluna.
Merkittävä osa yli 30 000 Gazan uhrista on naisia ja lapsia. Moni ilmaisku on tullut suoraan suojaa hakevien siviilien niskaan. Myös sairaalat ovat saaneet pommeista osansa, eikä avustuskuljetuksia ole saatu perille. Puhtaan veden saanti takkuaa ja taudit leviävät.
Israelin iskut ovat tuhonneet tiheään rakennetun Gazan rakennuskannasta lähes kaiken tuhottavissa olevan.
Israel sanoo pyrkivänsä suojelemaan siviilejä ja iskevänsä terroristien tukikohtiin. Se myös syyttää äärijärjestö Hamasia siviilien käyttämisestä ihmiskilpinä.
Israelilaisissa puolustuspuheissa katsotaan, ettei ole mahdollista tehdä eroa Hamasin terroristin ja siviilin välillä. Pidemmälle viety tulkinta on, ettei Gazassa kukaan ole lopulta viaton Israelia vastaan tehtyihin iskuihin.
”Israelin kuva maailmalla on hirvittävä – mitä sitten”
Maailma on seurannut Gazan kärsimyksiä voimattomana ja toisaalta Israelin kansainvälinen maine on romuttunut yhtä jalkaa Gazan romahtaneen infrastruktuurin kanssa.
– Israelin kuva maailmalla on hirvittävä. Se ei varmaan ole koskaan ollut näin huono, mutta mitä sitten, arvioi jerusalemilainen politiikan kommentaattori Mitchell Barak.
Hänen mukaansa Israelin nyt Hamasia vastaan käymä sota on oikeutetumpi kuin koskaan. Israelilaiset ajattelevat nyt niin, että maailma on heitä vastaan tekevät he mitä tahansa.
– Vallankin Euroopassa ihmiset ovat Israelia vastaan. Siinäpä ovat!
Israel on ajautunut tilanteeseen, jossa se on kansainvälisesti eristyneempi kuin kertaakaan historiansa aikana. Israelissa katsotaan, että maa on luisunut kansainvälisen yhteisön silmissä hylkiövaltioiden kastiin.
Vaikka Mitchell Barak viittaa kintaalla maailman mielipiteelle, niin eivät israelilaiset aivan näin välinpitämättömiä ole. Israelilaiset ovat huolissaan maansa maineesta maailmalla.
Pew -tutkimuslaitoksen keväällä tekemän kyselyn mukaan reilusti yli puolet (58 prosenttia) israelilaisista on sitä mieltä, ettei Israelia enää kunnioiteta kansainvälisesti.
Erityisesti israelilaista omakuvaa häiritsee se, että Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) syyttää sen poliittista johtoa Hamas-johtajien rinnalla sotarikoksista Gazassa.
Aiemmin ICC on syyttänyt sotarikoksista lähinnä Afrikan maiden johtajia sekä viime vuonna presidentti Vladimir Putinia ja muuta Venäjän sotajohtoa.
Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on puolestaan päättänyt tutkia täyttyvätkö Israelin toimissa Gazassa kansanmurhan tunnusmerkit.
ICJ on lisäksi määritellyt Israelin miehityksen palestiinalaisalueilla laittomaksi. Suorasukaisimmissa tulkinnoissa Israelin miehitystä pidetään apartheidina.
– Ei ole oikein sanoa, että Israelin tarkoitus on ollut tehdä kansanmurha Gazassa, kun siellä on kuollut 30 000 ihmistä kahdeksassa kuukaudessa, vartijana Jerusalemissa työskentelevä Ori arvioi.
Hänen mielestään natsien tekemä juutalaisten joukkotuhonta, jossa tapettiin miljoonia ihmisiä, täyttää kansanmurhan tunnusmerkit, mutta Israelin toiminta Gazassa ei.
Israel rinnastetaan Afrikan maihin – ja se sattuu
Puheet holokaustista ja kansanmurhasta yhdistyvät Israelissa luonnollisesti juutalaisvastaisuuteen. Netanjahun hallituksen viestintätaktiikkana on ollut leimata kaikki Israelin toimien arvostelu antisemitismiksi, juutalaisvastaisuudeksi.
– Minä en kutsu Israelin arvostelua antisemitismiksi. Sen sijaan minusta Israeliin suhtaudutaan puolueellisesti, Mitchell Barak sanoo.
Hänen mielestään esimerkiksi ICC on valikoiva omissa toimissaan. Gazaan kiinnitetään huomio, koska Israel on siinä osallinen.
– Maailmassa on paikkoja, joissa on tapettu satoja tuhansia ellei miljoonia ihmisiä, muttei ICC ole ollut niistä konflikteista kiinnostunut.
Telavivilainen politiikan tutkija Dahlia Scheindlin on eri mieltä. Hänen mukaansa ICC:llä on näyttöä juuri esimerkiksi Afrikan johtajien tuomitsemisesta. Niinpä juuri Israelin rinnastaminen Afrikkaan tekee asian niin vaikeaksi hyväksyä.
Siksi otetaan kärkkäästi käyttöön syytös antisemitismistä.
– Populistinen poliittinen johto käyttää hyväksi tätä kertomusta. Selityksen hyväksymiselle on otollista maaperää Israelin kansassa, Dahlia Scheindlin sanoo.
Myös sosiologi Vered Vinitzky-Seroussi tunnistaa antisemitismin ongelmallisen käytön aseena vaientamisessa.
– Tietenkin on oikeutettua arvostella Israelia. Myös antisemitismillä on juurensa. Joskus on vaikea tehdä eroa kritiikin ja juutalaisvastaisuuden välille, Vered Vinitzky-Seroussi sanoo.
Syytös antisemitismistä on propaganda-ase
Netanjahun oikeistohallitukseen kriittisesti suhtautuvan Haaretz -lehden toimittajan Gideon Levyn mukaan Israelin hallitus käyttää antisemitismiä propaganda-aseena.
– Se uppoaa erityisen hyvin Euroopassa. Osa eurooppalaisista menee helposti ansaan. Kukaan ei halua tulla nimitetyksi juutalaisvastaiseksi, Gideon Levy huomauttaa.
Israel-kritiikin leimaaminen juutalaisvastaisuudeksi toimii Euroopassa nimenomaan siinä, että sillä rajataan keskustelua ja estetään Israelin kritisoiminen.
Muutoin Gideon Levy näkee Israelin hallituksen menettäneen mahdollisuuden saada osakseen maailman empatia viime lokakuun kammottavien terrori-iskujen jälkeen.
Hän sanoo, ettei Hamasin iskujen olisi pitänyt johtaa siihen, että Israel tulkitsee voivansa tehdä mitä haluaa.
– Nyt Israel tappaa, nälkiinnyttää ja tuhoaa. Maailma reagoi siihen niin kuin pitääkin. Siksi Israel on nyt hylkiövaltion asemassa, Gideon Levy sanoo.
Gideon Levyn mukaan Israel siis tarttui miekkaan ja hukkui siihen.
Iso ongelma on myös se, ettei Israelin kansa lopulta tiedä, mitä Gazassa tapahtuu. Veteraanitoimittaja Gideon Levy muistuttaa, että hallitusta myötäilevä media auttaa siinä, etteivät israelilaiset näe gazalaisten kärsimystä.
– Se mitä te näette Suomessa, ei ole näkyvillä täällä.
Niinpä valtaosa israelilaisista ei ole tietoinen mahdollisista sodassa tehdyistä rikoksista. Siksi he myös kannattavat sodan jatkamista. Gideon Levyn arvion mukaan sota voi jatkua vielä hyvinkin pitkään.
Kansalaisyhteiskunta on vielä voimissaan
Toisaalta pääministeri Benjamin Netanjahusta tahdotaan eroon. Israelin hallitukselle Gazan sota tuli hetkellä, jolloin sen suosio oli erittäin heikko.
Sen halu suitsia korkeimman oikeuden asemaa sai viime vuonna aikaan ennennäkemättömän laajat mielenosoitukset. Kansa pelkää demokratian olevan vaarassa.
Tämä hallituksen vastainen liikehdintä on edelleen elossa. Nyt siihen on yhdistyneenä turhautuminen hallituksen toimiin saada Hamasin Gazaan viemät panttivangit vapaiksi.
Siksi sosiologi Vered Vinitzky-Seroussi näkee kaikissa paineissakin Israelin kansalaisyhteiskunnan olevan vielä voimissaan. Maassa on pidetty lyhyessä ajassa viidet vaalit, joiden kautta muodostetut hallitukset ovat olleet heikkoja.
– Sitten tuli äärioikeistoon nojaava hallitus ja moni meistä lähti osoittamaan mieltä. Näytimme, että me välitämme demokratiasta.
Vered Vinitzky-Seroussin mielestä sama vahva yhteisöllisyys on toiminut halki meneillään olevan sodan.
Siksi hän uskoo muutokseen. Hän muistelee vuotta 1973, jolloin hän oli nuori tyttö.
Hän ajatteli, että tuolloin alkanut sota olisi maailmanloppu. Mutta vain neljä vuotta myöhemmin Egyptin presidentti Anwar Sadat seisoi lentokentällä Israelissa ja rauhansopimus oli solmittu alueen merkittävimmän vallan kanssa.
– Tuo muutti meidän näkemyksemme maailmasta. Olen optimisti. Ehkä tästä neljän vuoden päästä tämä kauhea tragedia on ohi ja elämme rauhassa.