Grande Mahogany tarkoittaa suurta mahonkia.
Se on suomalais-ghanalaisen muusikon Jesse Esselin, 27, taiteilijanimi.
Nimi on kunnianosoitus vuosikymmenten takaisille funk- ja hiphop-artisteille, joilla oli Grandmaster Flashin kaltaisia suureellisia taiteilijanimiä.
– Mahonki on hyvälaatuista tummaa puuta. Mä näytän siltä, artisti sanoo.
Grande Mahogany julkaisi alkuvuodesta esikoisalbuminsa As Grande As. Levy jäi vähemmälle huomiolle Suomessa, mutta artistin musiikki herätti kiinnostusta ulkomailla. Keväällä hänen biisinsä soivat esimerkiksi BBC:n radiokanavilla.
Vielä suurempaa huomiota tuli, kun yhdysvaltalainen tubettaja Anthony Fantano hehkutti Grande Mahoganyn levyä. Muusiikkikriitikon vaikutusvallasta kertoo se, että hänen kanavallaan on lähes kolme miljoonaa tilaajaa.
Mutta on muusikko huomattu Suomessakin, ainakin vaihtoehtomusiikista diggaavissa piireissä.
Kesällä Grande Mahogany esiintyi Flow Festivalin Balloon-lavalla, joka oli ääriään myöten täynnä. Keikka keräsi ylistäviä arvioita.
Vaikka Grande Mahoganyn kappaleilla on Spotifyssa vain muutamia tuhansia kuukausittaisia kuuntelukertoja, häneen uskotaan ulkomailla.
Tällä hetkellä hän työstää jo uutta musiikkia Lontoossa. Viereisessä studiossa työskentelee Arctic Monkeys -yhtyeen Alex Turner. Se tuntuu Esselistä absurdilta.
– Se on hämmentävää, miten minut on nähty samalla tasolla isojen kansainvälisten artistien kanssa. Yksi tavotteistani on raivata tietä etenkin suomalaiselle indiemusiikille.
Alakoulussa kaverit kutsuivat Esseliä Jimi Hendrixiksi. Guitar Hero -peliin hurahtanut poika toi luokkakavereille mieleen kitaristilegendan.
Turussa syntynyt Essel olisi mieluummin soittanut rumpuja, mutta äänekkääseen rumpusettiin perheellä ei ollut varaa.
Kitaran soittaminenkin vaikeutui, kun perhe muutti Manchesteriin vuonna 2009 Esselin ollessa 11-vuotias. Isossa-Britanniassa lasten harrastamismahdollisuudet eivät ole samanlaiset kuin Suomessa.
Apuun tuli perheen tuttava, joka lahjoitti Esselille akustisen kitaran. Nuori alkoi harjoitella soittamista itsekseen kitaralehtien tabulatuuriohjeiden mukaan.
Teini-ikäisenä Essel innostui hevistä, sillä se sopi sen ikäisen angstiin. Yksi hänen idoleistaan oli Guns N’ Roses -yhtyeen kitaristi Slash.
Mutta sitten löytyi funk.
Nuoreen iskivät vanhat klassikkoyhtyeet kuten Sly and the Family Stone.
Esselin mukaan musiikkityyli tuntuu koko kropassa.
– Heti kun funk alkaa soida, en pysty kontrolloimaan kehoani. Se osuu jotenkin niin syvälle, artisti kuvailee.
Grande Mahoganyn kohdalla ei voi ohittaa pukeutumista.
Kireä paita, leveät lahkeet, buutsit, kaulakorut, korvakorut, sormukset, solmio ja hattu. Ja vielä jotain sen päälle.
Aivan kuin hänet olisi tuotu aikakoneella 1970-luvun New Yorkin Harlemista tähän päivään.
Artisti saa ihmisten päät kääntymään persoonallisella pukeutumisellaan. Harva se viikko Helsingissä ihmiset saattavat pysäyttää hänet kadulla ja kehua tyyliä. Se on suomalaisittain harvinaista.
Vielä enemmän Essel on yllättynyt siitä, kun hänen pukeutumiseensa kiinnitetään huomiota Lontoossa. Kaupunki kun on yksi muodin pääkaupungeista.
– Ihmiset ovat tulleet siellä sanomaan, kuinka siisti tyyli mulla on. Mä olen ollut, että what the fuck!
Artistin vaatteista monet ovat kierrätettyjä, mutta jatkossa hän aikoo tehdä niitä myös enemmän itse. Essel valmistui kesällä vaatturiksi Stadin ammattiopistosta.
Hänen haaveenaan on, että Grande Mahoganylla voisi jossain vaiheessa olla keikalla päällään aina jotain uutta.
– Mun mielestä keikkakokemuksesta 50 prosenttia on sitä, miltä jengi näyttää lavalla.
”Suomessa mietitään yhä enemmän rahaa ja omaa napaa”
Essel on kasvanut monen kulttuurin risteyskohdassa.
Hän syntyi Turussa, vanhemmat ovat kotoisin Ghanasta ja teini-ikä kului Manchesterissa.
Britanniassa Esselillä oli koti-ikävä Suomeen. Hän jopa myi välitunneilla suklaata kerätäkseen rahat lentolippuun, jotta voisi muuttaa takaisin.
Esselin mukaan suklaan, energiajuomien ja röökin myyminen kouluissa on yleistä, sillä Britanniassa kouluruoka on maksullista.
Paluu Suomeen sai kuitenkin odottaa parempaa hetkeä.
Aikuisena Essel muutti Helsinkiin ja kävi lukion loppuun ja hankki ammattitutkinnon. Nykyisin hän suhaa Suomen ja Iso-Britannian väliä artistiuran ja perheen takia.
Tällä hetkellä Essel kokee olonsa kotoisimmaksi Britanniassa. Muusikon mukaan saarivaltiossa pystyy olemaan enemmän oma itsensä kuin vaikkapa Helsingissä.
Essel muistuttaa, että ilmapiiri on muuttunut myös Britanniassa, vaikka maalla on pitkä monikulttuurinen historia.
Elokuussa Britanniassa syntyi mellakoita useissa kaupungeissa, kun sosiaalisessa mediassa alkoi levitä valheellisia tietoja kolmen lapsen puukottajasta.
– Se on tosi pelottavaa. Tilanne on polarisoitunut ja kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Britanniassa käydään keskustelua maahanmuuton vähentämisestä kuten muuallakin Euroopassa.
Esselin mukaan Suomi on kulkemassa samaa polkua oikeistohallituksen myötä.
Hänen mielestään on sääli, että leikkausten takia asiat saattavat mennä huonompaan suuntaan.
– Aletaan miettiä enemmän rahaa ja omaa napaa kuin sitä, mistä Suomi tunnetaan.
Tällä Essel viittaa niihin resursseihin, joita maallamme on ollut esimerkiksi kulttuuriin ja koulutukseen.
Hän toivoo, että ihmiset kerääntyisivät yhteen, avaisivat suunsa ja saisivat muutosta aikaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Muusikko uskoo epävarmassa maailmantilanteessa musiikin voimaan. Hänen mielestään isoilla artisteilla voi olla tällä hetkellä suurempi valta vaikuttaa ihmisiin kuin poliitikoilla.
– Musiikki on yksi ainoista keinoista, jolla ihmiset saadaan yhteen primitiivisellä tavalla.
Grande Mahoganyn maailmanvalloitus on vasta aluillaan. Ulkoisesta habituksesta voisi päätellä, että muusikko liihottaa tuolla takki auki ja henkseleitä paukuttaen.
Oikeasti hän on jopa ujo ja vaatimaton.
– Meidän perheessä ei koskaan juhlistettu menestystä, koska vanhempani olivat aiemmin Jehovan todistajia, artisti paljastaa.
Uskonto oli muusikon lapsuudessa vahvasti läsnä, joten hän kertoo pohtineensa paljon eksistentiaalisia asioita. Se kuuluu myös hänen musiikissaan.
Grande Mahoganyn kappaleet ovat heijastuksia tästä ajasta.
– Siihen liittyy ihmisten ahneus ja ympäristö. Me kaivetaan omaa kuoppaa ja se on iso ongelma, artisti pohtii.
Muusikkona hän haluaa olla esikuva vähemmistöille kuten maahanmuuttajataustaisille nuorille.
– Aina ei tarvitse räpätä vaan voi soittaa vaikka kitaraa ja se on cool.
Lue edellinen Kulttuurivieras:
