Hallitusta hiertävää Israel-kysymystä ei voida lakaista maton alle loppuhallituskauden aikana.
Viime perjantaina nähtiin poikkeuksellinen tilanne, kun kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin kerrottiin ottaneen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kokouksessa, tp-utvassa, eriävän kannan Suomen päätökseen äänestää YK:ssä Israelin palestiinalaisalueilla sijaitsevien siirtokuntien lakkauttamisen puolesta.
Suomen puoltamassa lauselmassa vaaditaan Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehitys vuoden kuluessa.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewartin mukaan hallitus joutuu ottamaan Israel-Palestiina-kysymykseen vielä monta kertaa kantaa kuluvan hallituskauden aikana.
Syitä on useita.
– Siirtokuntien purkaminen ei tule tapahtumaan vuoden kuluessa. Asia tulee eteen vielä monia kertoja, koska sota on edelleen käynnissä. Sodan päätyttyä kysymyksiksi nousevat Gazan jälleenrakennus ja poliittinen tulevaisuus, ja ne tulevat EU:n pöydälle, Stewart listaa.
Suomen hallitus ei ole ainoa, jolle kysymys on vaikea. Kärkkäimmin Israelin oikeistohallituksen ulkopolitiikkaa ovat myötäilleet esimerkiksi Unkari ja Tšekki.
– Erimieliselle Suomen hallituksellle on helppoa, että on paljon maita, joiden taakse se voi piiloutua, Stewart sanoo.
Essayah ei kommentoi
Tasavallan presidentin ja ministerien viimeviikkoiseen kokoukseen kohdistui muutenkin poikkeuksellista mielenkiintoa.
Ennen kokousta hallituksen rivejä halkoi YK-päätöksen lisäksi myös ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) linjaus, jonka mukaan Suomi ei lähde mukaan Ukrainan jälleenrakennuksen tasa-arvoliittoumaan. Asiaan otti kantaa myös tasavallan presidentti Alexander Stubb.
Kristillisdemokraattien näkemykset YK-päätökseen eivät itsessään tulleet yllätyksenä. Kritiikkiä YK-päätökselle tuli ennen kokousta kristillisdemokraattien lisäksi myös perussuomalaisten riveistä.
Poikkeuksellista on se, että tieto kokouksen sisäisestä eripurasta kerrottiin julkisuuteen. Asiasta kertoi ensin Demokraatti-lehdelle kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman. Sittemmin Essayah vahvisti tiedon.
Yle yritti tavoittaa Essayahia kommentoimaan eriävää näkemystään. Essayah viestitti Ylelle ettei hän ”näe tarpeellisena jatkaa tätä keskustelua”.
Kiistan kohteena olevan YK-päätöksen tehnyt ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) kommentoi hallituksen kiistaa Ylen Ykkösaamussa lauantaina. Valtosen mukaan hallituksen ei tarvitse olla ulkopoliittisissa kysymyksissä yksimielinen.
– Kun elämme demokratiassa, ei ole virhe vaan ominaisuus, että puolueilla on eri painotuksia ja ajatuksia. He edustavat omia äänestäjiään, Valtonen sanoi tuolloin.
Kristillisdemokraattien irtioton tuleminen julki näyttää kuitenkin hieman kiusalliselta, kun sitä peilaa pääministerin ja tasavallan presidentin perjantaisiin lausuntoihin.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) vakuutti hallituksen olevan yhtä mieltä ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjasta.
Presidentti Stubbin mukaan Suomi äänestää YK:ssä aina sellaisten ratkaisujen puolesta, jotka tuomitsevat laittomat aluevaltaukset – ja että tämä on selvää myös kaikille perjantain kokoukseen osallistuneille.
Yle ei tavoittanut Orpoa tai Stubbia kommentoimaan asiaa.
Tutkija: Maan linjasta ei voi olla epäselvyyttä
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ennenkin ollut erimielisyyksiä, mutta ne on yleensä läpikäyty kulisseissa, toteaa yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta.
– Ulospäin linja on näyttänyt yksimieliseltä. Samalla kuitenkin ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on paennut äänestäjien demokraattisen kontrollin ulottumattomiin, Wass sanoo.
Samalla kun julkinen keskustelu on hyvästä, ulkopoliittisten linjaerojen puimiseen julkisuudessa liittyy myös ongelmia.
– Elämme disinformaation aikaa, ja Suomeen kohdistuu monenlaisia vaikuttamispyrkimyksiä. Ei siis voi olla epäselvyyttä siitä, mikä on maan linja, Wass painottaa ja toteaa, että linjan pitää olla yhdenmukainen myös tekemisten ja tekemättä jättämisten kanssa.
Wass uskoo, että hallituksen sisäiset erimielisyydet Israel-Palestiina-kysymyksessä tulevat näkymään muun muassa suhtautumisessa Palestiinan valtion tunnustamiseen. Kokoomus ja RKP ovat myötämielisempiä kuin kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset, jotka suhtautuvat tunnustamiseen kielteisesti.
– Toki kokoomus ja RKP:kin ovat linjanneet, että nykyisen aseellisen konfliktin tulee olla rauhoittunut ennen kuin ratkaisuja voidaan tehdä. Mutta erityisesti kristillisdemokraateille rauhansopimuksen solmiminen Israelin kanssa on ehdoton edellytys sille, että tunnustamisesta voidaan edes alkaa keskustella, Wass kuvaa.
Pääministeri Orpo totesi perjantaina, ettei Palestiinan tunnustaminen ole vielä näköpiirissä.
Paine kovenemassa?
Ulkopoliittisen instituutin Timo R. Stewart uskoo, että kritiikki Israelia kohtaan kovenee kuluvan hallituskauden aikana. Hän katsoo, että ainoa tapa ratkaista kriisi kestävästi on kahden valtion malli. Tähän myös Suomi on sitoutunut.
– Kulunut vuosi on osoittanut, että miehityksen jatkuminen ilman kahden valtion ratkaisua ei ole kestävä olotila. Se tulee johtamaan väkivaltaan myös uudestaan.
Stewartin mukaan tilanteen ratkaiseminen kahden valtion mallin mukaisesti edellyttäisi myös kansainväliseltä yhteisöltä, Suomelta maana muiden joukossa, kovempia painostustoimia. Stewart on kuitenkin pessimistinen sen suhteen, että riittävää tahtotilaa Israelin painostamiseen löytyisi.
Esimerkiksi Israelin nykyjohto suhtautuu kahden valtion malliin kielteisesti.
Kristillisdemokraatit on hallituspuolueista pienin, mutta Helsingin yliopiston Wass huomauttaa Israel-kysymyksen olevan puolueen politiikan ydinasioita.
– He tulevat hallituksessa edustamaan vahvasti omaa linjaansa. Hallituksen onkin vaikeaa saavuttaa yksimielisyyttä, jos se aikoisi ryhtyä kovin voimakkaisiin kannanottoihin, jotka tuomitsevat Israelin toimet tai tukevat selvästi Palestiinaa.
