Suomenlahti välkehtii kirpeässä marraskuun auringossa Porvoon edustalla. Joutsenpari poikasineen ui rannan tuntumassa.
Sekä vesi että päivä näyttävät kirkkailta, mutta ympäristöaktiivi Outi Lankia on huolissaan.
Hänelle tämä poukama edustaa kaikkia niitä vesistöjä, joiden kansalaisjärjestöt pelkäävät olevan vaarassa.
Vihreän siirtymän hankkeet voisivat nimittäin jatkossa poikkeusluvalla heikentää vesistöjen tilaa, jos eduskunta hyväksyy parhaillaan käsittelyssä olevan lakiesityksen.
– Vihreitä investointeja halutaan Suomeen, mutta millä hinnalla? On suuri pelko, että tämä laki avaa tien Suomen vesistöjen pilaamiseen laajasti, Puhtaan meren puolesta -yhdistyksen aktiivi Lankia sanoo.
Kyse on esityksestä, jolla Suomen vesiensuojelulainsäädäntöä päivitetään vastaamaan EU:n vesipuitedirektiiviä. Samalla säädettäisiin, että uudet kestävän kehityksen hankkeet voisivat poikkeusluvalla saada lievennystä ympäristötavoitteisiin.
Tälläkin hetkellä poikkeus on voitu myöntää, mutta vain joka kuudes vuosi vesienhoitosuunnitelman päivityksen yhteydessä. Jatkossa yritys voisi hakea poikkeusta aina lupamenettelyn yhteydessä, siis nykyistä useammin.
Puhtaan meren puolesta ja joukko muita kansalaisjärjestöjä kritisoivat, että Suomi tekee ilmastopolitiikkaa vesistöjen kustannuksella.
Järjestöt pelkäävät, että esimerkiksi kaivokset ja akkumateriaalitehtaat voisivat saada poikkeuslupia lähes puhdistamattomien jätevesiensä laskemiseen vesistöihin.
Suomessa useampi akkuteollisuuden hanke on viivästynyt tai niiden ympäristöluvat ovat muuttuneet oikeudessa, kun järjestöt ovat valittaneet niiden vesistökuormituksesta.
– Vihreän siirtymän pitäisi pyrkiä parantamaan vesistöjen tilaa ja estämään luontokatoa, mutta tässä mennään vauhdilla taaksepäin kehityksessä, Lankia sanoo.
Vastakkain ilmastohyödyt ja ympäristöhaitta
Lain yhtenä tavoitteena on nopeuttaa luvitusta ja vauhdittaa näin ilmastotavoitteita edistävien investointien saamista Suomeen.
“– poikkeaminen voisi mahdollistaa luvan myöntämisen sellaisille luonnonvaroja hyödyntäville hankkeille, joiden toteuttaminen ilman poikkeamista ei olisi mahdollista”, lain vaikutusarvioinnissa todetaan.
Lainvalmisteluaineistossa todetaan suoraan, että muutos voi lisätä haitallisia vaikutuksia vesiin ja hidastaa vesien hyvän tilan saavuttamista. Toisaalta vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä ja paikallisia.
Poikkeuksen yhtenä edellytyksenä on, että hankkeiden tuomat ympäristö- tai yhteiskunnalliset hyödyt arvioidaan suuremmiksi kuin niiden mahdollisesti aiheuttamat haitat, suomentaa ympäristöministeriön erityisasiantuntija Turo Hjerppe lain tarkoitusta.
Hjerpen mukaan poikkeusluvan ehdot ovat niin tiukat, että ne täyttäviä hankkeita on todennäköisesti hyvin vähän.
Päästöjä aiheuttavissa hankkeissa vesistön tila saisi poikkeusluvalla heikentyä korkeintaan erinomaisesta hyvään. Esimerkiksi valtaosa Suomen rannikkovesistä ei ole edes hyvässä kunnossa.
Haittavaikutukset vesistöön pitäisi myös pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin minimoimaan. Lisäksi hankkeen täytyisi olla yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja sellainen, jonka hyötyjä ei pystyttäisi kohtuullisin kustannuksin saavuttamaan muilla keinoin.
– Todennäköisimmin poikkeus soveltuu vesistöä fyysisesti muokkaaville hankkeille, kuten kaivostoimintaan, vedenottoon tai ruoppaukseen, mutta asia arvioidaan hankekohtaisesti ja kaikkien ehtojen pitää täyttyä, Hjerppe sanoo.
Ympäristötavoitteista poikkeaminen ei ole Suomen itse keksimä asia, vaan EU-sääntelyn mahdollistama jousto. Se on otettu käyttöön myös monissa muissa jäsenmaissa.
Hjerpen mukaan Ruotsissa vastaavia poikkeuksia on myönnetty esimerkiksi kunnalliseen vedenottoon.
Ympäristöministeriön asiantuntijoiden mukaan keskustelu poikkeusmahdollisuudesta on saanut suhteettoman suuren painoarvon verrattuna siihen, kuinka paljon poikkeuksia todennäköisesti lopulta myönnetään. Hjerppe pitääkin muutosta lähinnä teknisenä asiana.
Tuleeko poikkeuksesta sääntö?
Vesien tilasta huolestuneet ympäristö- ja kansalaisjärjestöt kuitenkin pelkäävät, että poikkeuksesta tulee sääntö.
Lakiehdotuksen kommenteista paistaa huoli lain tarkoituksenmukaisuudesta.
Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto pitää ongelmallisena, että esitys lisäisi keinoja poiketa ympäristötavoitteista. Myös Suomen Luontopaneeli näkee vaarana, että muutoksella poikkeukset tavoitteista muuttuvat entistä houkuttelevimmiksi ja helpommiksi.
Useissa lausunnoissa kritisoidaan sitä, että jo ennestään harvinaisia erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä saisi heikentää.
– Erinomaisessa tilassa olevia järviä ovat esimerkiksi Suvasvesi, Suur-Saimaa ja Puula. Erinomaisen tilan jokia on enää vain Pohjois-Lapissa. Niitä on siis vähän. Miksi tavoitteista poikkeamiseen pitää ylipäätään myöntää lupaa? kysyy Puhtaan meren puolesta -järjestön Outi Lankia.
Teollisuus: Ei mikään poikkeuslupa-automaatti
Järjestöjen huoli kohdistuu erityisesti kaivos- ja akkuteollisuuden hankkeisiin.
Akkuteollisuudella on iso rooli energiasiirtymässä ja yhteiskunnan sähköistymisessä, mutta samalla akku- ja kaivoshankkeilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Akkuteollisuuden mukaan lakimuutos on yksi askel ympäristöluvituksen sujuvoittamisessa, mutta ei mikään “poikkeuslupa-automaatti”.
– Ympäristönormit ja ympäristöluvan saaminen ovat edelleen hyvin tiukkoja, kuten pitääkin olla. Puhutaan muutamista akku- ja kaivosteollisuuden hankkeista, joille poikkeus voitaisiin myöntää, arvioi toimitusjohtaja Pia Vilenius.
Voiko akkuarvoketjua syntyä Suomeen niin, että ympäristö ei kärsi?
Vileniuksen mukaan teollisuudella on aina ympäristövaikutuksia, vaikka niitä pyritään minimoimaan. Kyse on tasapainoilusta.
– Ei toimiala halua heikentää vesistöjen tilaa ja lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että näin ei tapahdu. Mutta jos haluamme päästä Suomessa ilmastotavoitteisiin, näitä vihreän siirtymän hankkeita tarvitaan, Vilenius sanoo.
Lakimuutos on parhaillaan eduskunnan valiokuntien käsittelyssä. Se olisi tarkoitus saattaa voimaan vielä tämän vuoden puolella.
