Kuorma-autoralli sadoilla maanottopaikoilla kiihtyy kun tietyömaat kevään korvalla käynnistyvät. Kivimursketta kaivetaan niin kauan kuin sitä riittää, usein kymmenisen vuotta ja sitten etsitään seuraava alue.
Kiviä olisi yltäkyllin saatavilla kaivoksilla, joissa malmin tieltä louhittavien sivukivien kasat nousevat kymmenien metrien korkeuteen. Jotta kaivosjäte saadaan rakennusalan raaka-aineeksi, julkiset infrahankkeet pitäisi velvoittaa kierrätysmateriaalin käyttöön. Tätä mieltä on työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä, jota johti ympäristövastuun työelämäprofessori Hannele Pokka.
Kierrätysaineksen käyttö pitäisi esityksen mukaan nostaa hankintakriteeriksi ja vaatia neitseellisen raaka-aineen käytöltä perustelut. Työryhmä patistaa myös selvittämään polttoaineista tutun sekoitevelvoitteen käyttöönottoa. Italiassa sekoitevelvoite edellyttää, että 15 prosenttia rakennusmateriaaleista on kierrätettyä.
– Meillä on edelleen sellaista ajattelua, että Suomessa on niin paljon maata, että aina voi kaivaa uuden kuopan, Pokka vertaa.
Kolme neljäsosaa Suomen koko jätekuormasta onkin kaivannaisjätettä. Hallituksen kiertotaloustavoitteille se on massiivinen haaste.
Kaivoksen ja työmaan välimatka ratkaisee paljon
Lapin teiden louhepenkereissä ei ole käytetty sivukiveä, jota kyllä riittäisi niin Sodankylän Kevitsassa kuin Kittilän kultakaivoksella.
Kevitsassa ympäristölupakin estää sivukiven myynnin, koska osa siitä on rikkipitoista. Teitä rakennuttavan Väyläviraston näkökulmasta isoin este on kaivoksen sijainti. Matkaa Sodankylän keskustaankin on kymmeniä kilometrejä.
– Kasat näyttävät hurjilta ja harmittaa hirveästi, että niitä ei saada hyötykäyttöön. Meillä ei kuitenkaan ole hankkeita järkevällä etäisyydellä eikä kiveä kannata pariakymmentä kilometriä kauemmas kuljettaa, laskee Väyläviraston Lapin alueen projektipäällikkö Keijo Heikkilä.
Kun kivilastien kuljetusmatka kasvaa, nousevat kustannusten lisäksi myös hiilidioksidipäästöt. Hankintakriteerit pitäisi TEM:in työryhmän mukaan kuitenkin laatia niin, että kaikki ympäristövaikutukset huomioidaan. Jos kallio jää koskemattomaksi, pidemmänkin matkan voisi hyväksyä.
Maanrakennusyrittäjille tiukemmatkin hankintakriteerit sopivat, jos maksaja löytyy, vakuuttaa Napapiirin Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja Janne Keskinarkaus.
– Jos asiakas haluaa kilpailutuksessa painottaa kierrätysmateriaalin käyttöä, niin totta kai me järjestämme niin, että sitä löytyy.
Prosenttivelvoitekin voisi tilaajaa edustavan Heikkilän mielestä olla järkevä, jos se koskisi esimerkiksi koko Väyläviraston infrahankekokonaisuutta. Hän ei kuitenkaan näe mieltä siinä, että vaatimukset olisivat samat joka työmaalla.
Moni kaivos on kaukana rakennuskohteista, toiset hyvinkin lähellä. Yaran Siilinjärven fosfaattikaivokselta viedään jo sivukiveä muutaman kilometrin päähän rakennettavan teollisuusalueen pohjaksi. Kunta maksaa Yaralle kivitonnista yhden sentin.
Oma ”Tinder” kaivosjätteille
Suurin este kaivosjätteen hyötykäytölle on Hannele Pokan mukaan lopulta se, että alan yritykset eivät tiedä, mitä ylipäätään on tarjolla. Välttämättömänä pidetäänkin ”sivukivien Tinderiä” eli Geologian tutkimuskeskuksen ylläpitämää ajantasaista markkinapaikkaa, josta selviää, minkä laatuista kiveä on saatavilla ja kuinka paljon.
– Kun hankkeita lähdetään viemään eteenpäin, on a ja o että tiedämme, millaisia materiaaleja on hyödynnettävissä. Tämä ei koske vain kaivosteollisuutta vaan kaikkia teollisuuden sivuvirtoja, toteaa johtaja Juha Laurila infrarakentajia edustavasta Infra ry:stä.
Kiertotalous vaatii myös jalostajia kaivosten ja rakennusalan väliin. Business Finland päättikin rahoittaa neljällä miljoonalla eurolla teollisuuden jäte- ja sivuvirtojen hyödyntämiseen liittyvää tutkimusta.
Terästeollisuuden sivuvirrasta bisnestä tekevä Tapojärvi Oy jalostaa italialaisen terästehtaan kuonaa rakennusteollisuuden raaka-aineeksi. Sekoitevelvoitteen ansiosta Italiassa kauppa käy ja kehityspäällikkö Juha Koskinen näkisi velvoitteen mieluusti Suomessakin.
– Vaikka vaatimus olisi vain 0,01 prosenttia, se pakottaisi selvittämään yhteyksiä ja materiaalin saatavuutta. Tällainen ladunavaaja markkinoille tarvittaisiin, Koskinen sanoo.
Julkisissa hankkeissa ei saa ratkaista vain raha
Veronmaksajien rahojen käyttöä arvioidaan nyt kaikkineen uusiksi, kun julkisille hankinnoille laaditaan ekologiset kriteerit ympäristöministeriön johdolla. Rakennushankkeet ovat vain osa kokonaisuutta.
Prosenttimääräinen sekoitevelvoitekin on mahdollinen, mutta työ on vasta alkamassa. Nähtäväksi jää, kuuluuko kriteereihin eksakteja lukuja lainkaan vai tyydytäänkö ympäripyöreämpiin, sanallisiin tavoitteisiin.
Painetta kierrätysmateriaalin ja sivuvirtojen käyttöön kasvatetaan nyt useasta suunnasta. Monet yksityiset rakennuttajat haluavat sitä ja eteenpäin tuuppii myös EU.
Pokka uskoo, että EU tulee direktiiveillään kiristämään kiertotalousvelvoitteita myös kaivoksissa. Ratkaisuja on nostettu pöydälle omasta takaa jo nyt.
– Tärkeää on, että työ ei jää tähän vaan sekä julkiset että yksityiset toimijat vievät kaivannaisjätteiden kiertotaloutta eteenpäin.
korjattu 24.4 klo 11: Faktalaatikossa kerrottiin virheellisesti, että Kevitsa tuottaa eniten sivukiveä. Kevitsa louhi sivukiveä vuonna 2023 noin 27 miljoonaa tonnia, mutta Terrafame vielä enemmän eli 31,6 miljoonaa tonnia.
