Marraskuinen päivä on kuulas ja huurteinen maasto rapisee askelten alla.
Helsingin kaupungin ympäristöasiantuntija Virpi Karén tarkkailee metsää ja nappaa muutaman valokuvan sammaleista.
– Närhi huusi tuolla taustalla! Vaikka olemme todella lähellä Vuosaaren satamaa, niin täällä pääsee hyvin metsäiseen tunnelmaan, Karén sanoo.
Olemme Helsingin Porvarinlahden lähistöllä, jonne Vuosaaren sataman humina kantautuu selvästi.
Tästä metsästä on tulossa pääkaupungin uusin luonnonsuojelualue.
– Porvarinlahti on arvokas linnustoalue ja täällä on uhanalaisia luontotyyppejä, kuten kosteita kangasmetsiä. Kyseessä on myös merkittävä kääpä- ja orvakka-alue, Karén lisää.
Viime vuosina Helsinki on perustanut kaupunkiin vähintään viisi uutta luonnonsuojelualuetta joka vuosi.
Tavoite on määritelty kaupunkistrategiassa, sillä tarkoituksena on turvata pääkaupungin luonnon monimuotoisuus.
Nykyisellään luonnonsuojelualueita on lähes 80, mutta lisää on luvassa
96 uutta suojelukohdetta maalla ja 22 merellä
Helsinki laati ensimmäisen luonnonsuojeluohjelmansa 1990-luvun taitteessa. Siinä suojeltavia alueita oli listattu nelisenkymmentä.
Parhaillaan Helsinki luonnostelee jo neljättä luonnonsuojeluohjelmaansa, joka kattaa 15 vuoden ajanjakson vuosina 2025–2040. Uusia kohteita on 96 maalla sekä lisäksi 22 merellä.
Kaupunki haluaa kaksinkertaistaa suojelualueiden maapinta-alan ja kymmenkertaistaa meripinta-alan nykytilaan verrattuna.
Vuoteen 2040 mennessä tavoitteena on, että kaupungin maa- ja merialueista kymmenen prosenttia olisi suojeltu.
Helsingin kaupungin luonto- ja ympäristötietoisuustiimin tiiminvetäjä Kaisa Pajanen kertoo, että tulevassa ohjelmassa merialueet huomioidaan ensimmäistä kertaa näin laajasti.
– Vasta nyt on olemassa riittävästi tietoa vedenalaisesta luonnosta ja on myös löydetty vedenalaisia arvoalueita.
Vedenalaisen luonnon arviointia ovat yhteistyössä tehneet ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus, Pajanen lisää.
Tällä hetkellä vain yksi prosentti Helsingin meripinta-alasta on suojeltu.
– Merkittävin vedenalainen suojelualue Helsingissä on ollut Kallahden matalikko. Siellä on meriajokasniittyjä ja näkinpartaisniittyjä ja se on myös geologisesti hieno matalikkoalue.
Luonnonsuojelualueet ovat osa viherverkostoa
Kasvava pääkaupunki joutuu tasapainoilemaan rakentamisen ja lähiluonnon säilymisen välillä.
Luonto- ja ympäristötietoisuustiimin tiiminvetäjä Kaisa Pajasen mukaan toistaiseksi Helsingissä on onnistuttu hyödyntämään rakentamisessa esimerkiksi vanhoja satama-alueita.
– Viheralueitakin on toki käytetty, mutta se on kuitenkin ollut varsin maltillista.
Helsingin tavoitteena on metsäisten ja puustoisten alueiden säilyttäminen noin kolmasosana kaupungin maapinta-alasta.
Tehtävä ei ole mahdoton, sillä nykyisellään pääkaupungin pinta-alasta 39 prosenttia on luontoa, Pajanen kertoo.
Hänen mukaansa Helsinki on kasvavaksi kaupungiksi varsin aktiivinen luonnonsuojelija.
Helsingin luonto tunnetaan suhteellisen hyvin, sillä muun muassa uhanalaisia luontotyyppejä on kartoitettu jo usean vuoden ajan.
Pääkaupungissa on lehtometsiä, kangasmetsiä, niittyjä ja puroja. Helsingissä on myös laajoja lintuvesiä, saaria, merenlahtia ja rantoja.
Helsingin linnusto on pääkaupungille runsaslajinen. Linnoitusalueiden rikas kasvillisuus on myös yksi kaupungin erikoisuus.
Helsingin metsät ovat melko vanhoja ja niistä löytyy esimerkiksi runsaasti kääpiä ja orvakoita.
– Kääpätutkijat ovat jopa sanoneet, että Helsingin voisi julistaa kääpäpääkaupungiksi, Pajanen lisää.
Suojelualueet on valittu siten, että ne ovat luontoarvoiltaan kaikkein arvokkaimpia.
Pajasen mukaan Helsingille on leimallista se, että luonto ei ole erillinen alue kaupungin ulkopuolella, vaan soluttautuu kaikkialle kaupungissa.
Tarkoituksena on, että myös luonnonsuojelualueet kytkeytyvät joko toisiinsa tai osaksi viherverkostoa.
– Jos suojellaan jokin erillinen läntti, joka ei kytkeydy muuhun luontoon, eivät alueen luontoarvot välttämättä säily.
Kaupunkilaiset voisivat olla aktiivisempia osallistumaan
Porvarinlahden eteläranta ja sitä ympäröivä maasto ovat Virpi Karénille hyvin tuttuja. Hän on ollut kesällä maastossa katselemassa alueen kasvilajeja ja luontotyyppejä.
Alueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä sekä muun muassa viitasammakoita ja uhanalaista saralajia.
– Suojeluprosessi alkaa siitä, että ensin katsotaan, mitä luontoarvoja alueella on, Karén sanoo.
Nyt metsässä tarpova Karén iskee silmänsä arkisempaan löytöön: kohmeisiin suppilovahveroihin ja ruskeaorakkaisiin.
Luonnonsuojelualueen perustaminen Helsinkiin voi viedä kaikkinensa parikin vuotta.
Alueille tehdään usein hoito- ja käyttösuunnitelma, jolla ohjataan luonnonhoitoa ja virkistyskäyttöä arvokkaan luonnon säilymiseksi. Pelkkä rajoittaminen ei takaa suojelua.
Suunnitelmassa voidaan kuitenkin esimerkiksi rajoittaa ihmisten kulkeminen tietyille reiteille.
Virpi Karén toivoisi, että kaupunkilaiset osallistuisivat aktiivisesti päätöksentekoon liittyen omaan lähiluontoonsa.
Karén sanoo toistavansa kliseen, mutta hänestä suomalaiset ovat pohjimmiltaan metsäkansaa.
– Kyllä me olemme riippuvaisia luonnosta. Uskoisin, että aika moni voisi pahoin, jos lähiluontoa ei olisi vieressä.
