Helsinkiläisessä koulussa opettava Johanna Lehtinen ajattelee, että lasten lukutaitoa on ylläpidettävä jatkuvasti. Hänen omat oppilaansa ovat vieneet asian huimalle tasolle.
Tiina Aspeslagh,
Vesa Marttinen
Kun helsinkiläisen ala-asteen opettajan Johanna Lehtinen sai kirjeen tasavallan presidentiltä, hän luuli sitä pilaksi.
– Olin aivan sokissa. Hyvin tarkkaan syynäsin, mitä kaikkea siinä oli mukana ja kuinka hyvin sellaisen voi väärentää, hän kertoo ja nauraa.
Kyseessä oli nimittäin kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle eli Linnan juhliin. Juhlien teema korostaa tänä vuonna yhteisöllisyyttä.
– Ymmärtäisin, jos olisin jonkin järjestön puheenjohtaja tai tehnyt väitöskirjan, mutta tällaisena ruohonjuuritason luokanopettajana tämä tuntuu edelleen aivan uskomattomalta, Lehtinen toteaa asiaa nyt viikon verran sulateltuaan.
Sinä aikana Lehtisellä on syntynyt kuitenkin aavistus siitä, miksi juuri hän sai kutsun.
– Uskoisin, että syynä on lukutaitotyö, jota olen tehnyt omassa luokassani. Olen myös Helsingin kehittäjäopettajaverkostossa ja kouluttanut helsinkiläisiä ja tänä syksynä myös turkulaisia opettajia lukemaan innostamisessa. Olen saanut palautetta, että olen inspiroinut monia.
Yhteistä tekemistä
Lehtinen opettaa Kontulassa sijaitsevan Keinutien koulun neljättä luokkaa. Luokan taululla on sydän, jonka sisällä on luku 9 410.
Niin monta kirjaa hänen oppilaansa ovat ensimmäisestä luokasta lähtien lukeneet tai kuunnelleet.
– Tavoitteena heillä on tämän kuun loppuun mennessä lukea kymmenentuhatta kirjaa.
Johanna Lehtinen on toteuttanut lukuprojektin jo edellisen luokkansa kanssa. Silloin oppilaat lukivat toiselta luokka-asteelta kuudenteen luokkaan asti yhteensä 5 000 kirjaa. Hän kertoo, että yhteisöllisyys on avain siihen, että oppilaat innostuvat lukemisesta.
– Emme laske kenenkään yksittäisiä lukusaavutuksia. Myös vanhemmat ovat alusta alkaen mukana, ja he kuittaavat lukuläksyjä edelleen päivittäin.
Lehtisen luokalla on 22 oppilasta. Heidän keskuudessaan puhutaan jopa viittätoista eri äidinkieltä.
– Suuri osa sekä edellisestä että nykyisestä porukastani oli suomi toisena kielenä -oppilaita. Yläasteelle mentäessä edellisestä porukastani vain kolme lähti sinne suomi toisena kielenä -oppimäärällä. Nykyisestä luokastani osalla oppimäärä on jo vaihtunut, eli he ovat ikään kuin saavuttaneet suomi ensimmäisenä kielenä -tason.
Lehtinen ei keksi, mikä muukaan asiaa selittäisi kuin oppilaiden ahkera lukeminen. Hänen mielestään se heijastuu selvästi myös koulumenestykseen.
– Minun ei tarvitse kyseenalaistaa sitä, onko oppilas lukenut paljon, koska näen sen yksi yhteen koulumenestyksen kanssa – jopa matematiikan kokeissa.
Lehtisen luokka on täynnä kirjoja: niitä notkuu hyllyissä, lojuu pöytätasoilla, löytyy sieltä täältä. Se on tarkoituskin, sillä kirjaan saa tarttua aina, kun muut tehtävät ovat valmiina.
– Liekkiä on pidettävä yllä. Helposti ajatellaan, että lukutaito on sitä, että oppilas osaa lukea, mutta mielestäni se vasta alkaa siitä.
Kuuntele Johanna Lehtisen koko haastattelu, jossa hän kertoo laajemmin lukuprojektista:
