lauantai, 2 marraskuun

Uusi väitöstutkimus osoittaa, että muistisairaiden minuus pirstaloituu sairauden edetessä ja siihen auttaa henkisyyden hoitaminen.

Ikääntyneiden muistisairaiden henkisyyden tukeminen jää usein huomiotta hoitotyössä. Asia käy ilmi uudesta Turun yliopiston väitöstutkimuksesta.

Henkisyys ei tarkoita väitöskirjatutkija Kristiina Juudinin mukaan yliluonnollisia asioita. Ne voivat olla pieniä ja arkisia kokemuksia tai hetkiä.

Tukemisen perustana on aina ihmisen yksilöllinen tarve.

– Henkisyyttä voidaan tukea elämänkatsomuksen tai uskonnon, merkityksellisten ihmissuhteiden, luonnon tai taiteen kautta, Juudin täsmentää.

Ikääntyvien muistisairaiden parissa itsekin pitkään työskennellyt Juudin on nähnyt omin silmin, miten elämän merkityksellisyys saattaa kadota, kun sairaus etenee.

Sairastuneen minuus saattaa pirstaloitua, kun mielestä ei löydy enää muistijälkiä siitä, kuka on ja mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä.

– Sen takia henkisyyden tukeminen korostuu muistisairaiden kohdalla.

Rakkaus, hyväksyminen ja kunnioittaminen

Tutkimuksessa henkisyyden hyvinvoinnin lähtökohtina nähtiin isoja, jopa abstrakteja asioita.

Esiin nousivat rakkaus, toisen ihmisen hyväksyminen ja kohtaaminen, kunnioittaminen sekä myötäeläminen.

Henkisyys on iso osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Monille henkisyyden kokemukset luovat tarkoitusta elämälle, niin myös muistisairaille.

Juudinin väitöstutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään, miten henkisyyden tukeminen vaikuttaa muistisairaisiin ja miten sitä toteutetaan heidän hoitoympäristössään.

Ei tarvitse lisätä resursseja

Hoitotyössä henkisyyden tukeminen ei Juudinin mukaan välttämättä tarkoita konkreettisia hoitotyön asioita. Pääsääntöisesti tärkeintä on hoitohenkilökunnan oman henkisyyden kohtaaminen ja sen jakaminen sekä hoitotyöhön liittyvä asenne.

– Se on kunnioittavaa kohtaamista ja muistisairaan näkemistä samanveroisena arvokkaana itsenään, vaikka he eivät pystyisi itseään ilmaisemaan.

Hoitotyöhön tulee väitöskirjatutkijan mukaan uudenlaista syvyyttä, kun hoitotyöntekijä yrittää saavuttaa yhteyden muistisairaaseen ihmiseen.

– Se on tärkeää vuorovaikutusta myös työntekijöille. Kohtaaminen tuo merkityksellisyyttä hoitotyöhön.

Juudinin kokemuksen mukaan monissa hoitolaitoksissa tällainen kohtaaminen onnistuu varsin hyvin. Hän painottaa, ettei henkisyyden tukeminen vaadi hoitotyössä lisää aika- tai henkilökuntaresursseja.

– Kyse on enemmänkin siitä, että hoitajat osaavat ottaa hetkestä kiinni ja kiinnittää huomiota syvällisempiin asioihin ja yhteiseen ihmisyyteen.

Jaa.
Exit mobile version