Työntutkijat pyrkivät jo 1920-luvulla helpottamaan naisten sekä maa- ja metsätaloudessa työskentelevien arkea. Työikäinen väestö oli liian arvokasta hukattavaksi.
Sata vuotta sitten suomalaisia uuvuttivat loputtoman tuntuiset työpäivät maatiloilla, metsissä sekä kotiaskareiden parissa. Uusien lakien myötä maatiloilla havahduttiin työvoimapulaan.
Töitä oli yksinkertaisesti liikaa. Eikä leivän saamiseksi pöytään riittänyt kahdeksan tunnin työpäivä, vaan lisäksi vaadittiin jyvistä jauhettuja jauhoja, metsästä hakatut polttopuut ja kaivosta kannettu vesi sen valmistamiseksi.
Voisiko maatilallisten työpäiviä jotenkin helpottaa?
Tätä pohtivat toistakymmentä herraa Helsingissä, ja huhtikuussa 1924 he perustivat Maatalouden Työtehoseuran nostamaan suomalaisten työtehoa sekä parantamaan työoloja.
Nyt Työtehoseura viettää satavuotista taivaltansa. Miten se on muuttanut suomalaista työelämää?
Työn tuhlaamisen loppu
Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen, totesi Työtehoseuran johtokunnan jäsen, maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilä vuonna 1924.
Kansallisomaisuudeksi tituleerattu työikäinen väestö oli Ellilän mukaan liian arvokasta hukkaan heitettäväksi. Työn tuottavuutta pitäisi tehostaa ilman, että työntekijät palaisivat loppuun.
Työtehoseuran työtutkijat kävivät selvittämässä pientilojen työoloja ja kehittivät työvälineitä, jotka helpottivat muun muassa puiden ja veden kantoa sekä lehmien lypsämistä.
Tutkimuksissa selvisi, että naiset kävelivät päivän aikana jopa 20 kilometriä arkiaskareitaan hoitaessaan.
– Nimenomaan maatilojen emäntien todella pitkää ja raskasta työpäivää haluttiin helpottaa, kertoo Työtehoseuran toimitusjohtaja Juha Ojala.
Myöhemmin Työtehoseuran kotitalouskonsulentti Maiju Gebhard teki suunnitelmia naisten töitä helpottavista työvälineistä kuten jääkaapeista, tiskipöydästä ja navetan sulkulaitteista.
Vuonna 1945 Gebhard toi suomalaisten koteihin astiankuivauskaapin. Gebhardin mukaan se jopa puolitti tiskaamiseen käytetyn ajan.
Työ kuormittaa, mutta ei samalla tavalla kuin aiemmin
Työelämän on todettu olevan entistä kuormittavampaa. Suomalaisista miltei 30 prosenttia kertoi Ylelle suurimmaksi väsymyksen aiheuttajaksi työelämän vaatimukset.
Ojala peilaa tätä menneisyyden sekä teknisten ja luonnonvara-alojen kautta. Hän kertoo, että tämän päivän työelämää Työtehoseura tehostaa esimerkiksi testaamalla peltotöiden robottiteknologiaa, kehittämällä kalastajien työtä vähemmän kuormittavaksi tai parantamalla työergonomiaa eri aloilla.
Toimilla pyritään vähentämään työntekijöiden fyysistä kuormitusta.
– Samalla vähennetään myös henkistä kuormittavuutta. Koneet tekevät aikaisempaa enemmän ja digitekniikkaa sekä tekoälyä hyödynnetään monella tavalla. Me näemme, että työelämä ja työhyvinvointi ovat hyvin monilta osin parantuneet viimeisten kymmenien vuosien aikana.
Fyysisesti raskas työ on myös selvästi vähentynyt. Esimerkiksi 1970-luvuilla Suomen metsissä työskennelleet metsurit käyttivät työvälineinään vain kirvestä ja moottorisahaa. Työolosuhteetkaan eivät olleet helpot: talvisin metsät olivat paksun lumen peitossa.
Vain harva metsuri saavutti tuolloin eläkeiän terveenä.
– Nykyisin moninkertaisen työtuloksen tekee yksittäinen henkilö, joka istuu harvesterin pehmustetulla tuolilla ilmastoidussa hytissä työskennellen kahdella joystickillä ja kuunnellen hyvää musiikkia, Ojala kuvailee.
Seuraavat sata vuotta
Mutta tarvitaanko Työtehoseuraa enää? Tähän Ojalalla on selvä vastaus.
– Seuraavat sata vuotta ainakin.
Työtehoseura on merkittävä ammatillinen kouluttaja. Ojalan mukaan historiansa aikana se on kouluttanut arviolta puoli miljoonaa suomalaista. Myös tutkimustyö työelämän tehostamiseksi ja työntekijöiden hyvinvoinnin eteen jatkuu edelleen.
– Me voimme tutkimus- ja kehittämistyötä hyödyntää suoraan myös ammatillisessa koulutuksessa, Ojala kertoo.
Työtehoseura hyödyntää ja noudattaa samoja periaatteita kuin perustamisaikanaan, vaikkakin toimintaympäristö on kovin toisenlainen: leivän voi ostaa kaupasta ja tiskit hoitaa kone.
– Nämä viisaat henkilöt sata vuotta sitten, jotka perustivat yhdistyksen työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämiseen, löysivät kultajyvän, jota kannattaa vielä hyödyntää.
