Porotkin levittävät hirvikärpästä, mutta loislääkkeen ansiosta kuitenkin vähemmän kuin hirvet.
Annu Passoja,
Jari Peltoperä
Viheliäistä hirvikärpästä paetakseen ruskaretkeilijän on syytä valita kohteensa reilusti napapiirin pohjoispuolelta. Hirvikärpästä tavataan jo Rovaniemen korkeudella ja sen matka kohti pohjoista jatkuu.
Meri-Lapissa hirvikärpäsiä on paikoin jo erittäin paljon, minkä metsästystä harrastava Juha Mäkimartti piinallisen hyvin tietää.
– Kun niitä illalla munaskuistaan irrottelee ennen iltasaunaa, tulee katsottua tuonne ylöspäin, että miksi tällainen elukka on luotu.
Jotkut Mäkimartin tutut eivät syysviikkoina astukaan enää jalallaan metsään.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juho Matalankin kotipaikka on Keminmaassa, joten myös hän on tuntenut muutoksen nahoissaan.
Hirvikärpäsen leviämisvauhdista kertoo se, että 15 vuotta sitten hirvikärpäsiä ei ollut Meri-Lapissa Matalan mukaan lainkaan.
– Kanta on selvästi runsastunut ja levittäytynyt sisämaasta jokivarsille ja rannikon tuntumaan. Tänäkin syksynä niitä on saanut kyytiinsä aina, kun on metsään mennyt.
Hirvikärpäsen leviämisen uskottiin vielä vuosikymmen sitten pysähtyvän poronhoitoalueen reunaan. Sittemmin selvisi, että hirvikärpäset lisääntyvät myös porossa, joskaan eivät niin hyvin kuin hirvessä, jossa niitä voi olla kymmeniätuhansia.
Porojen loislääke tappaa hirvikärpäsen munia
Vuonna 2020 tehdyssä Sanna-Mari Kynkäänniemen väitöskirjassa selvisi, että hirvikärpäset olivat jo yleistyneet poroissa eteläisen poronhoitoalueen paliskunnissa. Hyvä uutinen kuitenkin oli, että poroerotuksissa eloon jääville annettava ivermektiini näytti vaikuttavan myös hirvikärpäsiin. Loislääkkeen tarkoitus on estää munien kehittyminen hyönteisiksi.
Rovaniemen kaupungin eläinlääkäri Linda Mononen on hänkin havainnut vaikutuksen.
– Virallista tutkimusta asiasta ei ole, mutta kokemuksen mukaan lääke näyttäisi vähentävän hirvikärpästen määrää.
Monosen mukaan Rovaniemen porojen turkeista on löytynyt hirvikärpäsiä kahden viime vuoden ajan. Poroille hirvikärpäset voivat aiheuttaa esimerkiksi ihotulehduksia.
Hirvikärpäsen ylivertainen suosikki on kuitenkin hirvi ja sen leviämisen ratkaisee hirvikannan tiheys. Vaikka Lapin pohjoisosissa hirviä on harvemmassa kuin etelässä, Juho Matala ei usko pohjoisen kokonaan säästyvän tältä vitsaukselta. Hirviä kuitenkin on ja porotkin voivat toimia isäntäeläimenä.
Sodankylän korkeudella hirvikärpäsiä ei ole poroissa kuitenkaan vielä näkynyt, kertoo kunnaneläinlääkäri Tarja Nikula.
Lämmin syksy pidentää lentokautta
Vaikka hirvikärpäsen leviäminen pohjoisimpaan Suomeen näyttää vain ajan kysymykseltä, sen lentoaika on kuitenkin Pohjois-Lapissa lyhyempi aiemmin tulevien pakkasten vuoksi. Hirvikärpänen lopettaa lentämisen, kun elohopea laskee miinuksen puolelle.
Lentoaika todennäköisesti pitenee sitä mukaa, kun ilmastonmuutos lämmittää kesiä ja syksyjä.
– Lämpimämpi kesä ehkä nopeuttaa kehitystä ja aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat aiemmin. Syksyllä niillä on myös pidempi ajanjakso, jolloin voi etsiä isäntäeläintä, erikoistutkija Juho Matala pohtii.
Suomalaiset hirvikärpäset näyttävät Matalan tietojen mukaan jo ylittäneen Lapin länsirajan.
– Sain vasta puhelun Haaparannalta, jossa ihmeteltiin hirvikärpästä. Ilmeisesti se on leviämässä Pohjois-Ruotsiin, jossa sitä ei ole aiemmin ollut.
Siivekkäästä voi tulla totinen vitsaus Ruotsissa, jossa hirvikanta on tiheämpi kuin Suomessa.
Ihmisen karvojen seassa hirvikärpänen ei pysty lisääntymään, mutta ei näytä sitä ymmärtävän. Toisinaan se pureekin ihmistä. Metsässä liikkujan ainoa suojautumiskeino on pukeutua niin, että eläin ei pääse iholle.
Juha Mäkimartti teippaakin metsäreissuillaan lahkeet maastokenkiin kiinni. Hän on kokeillut kaikki muutkin keksimänsä keinot, esimerkiksi upottanut hirvikärpäsiä vilisseen paitansa yöksi vesiämpäriin tiiliskivipainon alle.
– Kun aamulla kuivasin paidan, siinä oli ainakin 15 hirvikärpästä jäljellä. Nähtävästi niillä on snorkkelikin, kun ne eivät hukukaan. Että sitkas veijari.
