Huuhkajat ovat pesineet samoilla kallioilla jo ennen viikinkiaikaa – nykyään jopa joka kymmenes niistä kuolee liikenteessä

On tulossa kristallinkirkas yö, Jupiter loistaa iltataivaalla ja peltojen yli kiirii suuren petolinnun soidinhuuto.

Pöllöjen kevät käy juuri nyt kuumimmillaan, ja olemme saapuneet Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentin ja Luontopaneelin jäsenen Aleksi Lehikoisen kanssa Raaseporiin kuuntelemaan huuhkajan huhuiluja yössä.

– Pöllöjen huhuilu ja aktiivisuus alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Monet lajit, jotka talvehtivat Suomessa, voivat olla aktiivisia jo ihan keskitalvella, Lehikoinen kertoo.

Tänä vuonna pöllöt ovat myös ottaneet poikkeuksellisia varaslähtöjä. Talvi on ollut leuto, ja Helsingissä pesivät pöllöt ovat pysyneet hyvin leivässä. Lehtopöllöllä ja sarvipöllöllä on ollut poikasia jo helmikuussa.

– Eli muninta on näissä tapauksissa alkanut jo vuodenvaihteen tienoilla, Lehikoinen toteaa.

Aikainen pesintä ei Lehikoisen mukaan ole kuitenkaan merkittävä riski pöllönpoikasille, sillä ne ovat untuvaisia ja kestävät pieniä takatalvia hyvin.

Maaseudulla muninta alkaa yleensä aikaisintaan maaliskuussa, ja Suomeen muuttavat pöllölajit, kuten suopöllö, ovat vasta saapumassa.

Huutoja ja raatoja

Tiedämme, että huuhkajat ovat lähellä, kun illanhämärässä kärryuran varrelta löytyy höyhenineen päivineen kaluttu jalkapari, jonka Lehikoinen tunnistaa kuuluneen fasaanille.

Hetkeä myöhemmin peltoaukean yli kajahtaa selvästi erottuva huuto ”uu–HU!”, joka jatkuu 10 minuutin ajan.

Sitten metsän ylle lankeaa jälleen hiljainen tunnelma, ujo tuulenvire ja kaukaisuudessa kaakattava hanhiparvi.

Huuhkajan ääni voi suotuisassa säässä kantaa jopa kilometrien päähän, merkiksi paria etsiville naaraille ja kilpakosijoille, siitä kenen reviiriä tämä metsä on.

Huuhkajat pesivät jyrkillä kallioilla, jossa niiden poikaset ovat suojassa useimmilta pedoilta, joskin nokkela ja ketterä ilves on keksinyt keinot untuvikkojen nappaamiseen.

Koska sopivia kielekkeitä ei löydy kaikkialta, ovat huuhkajat hyvin paikkauskollisia. Samoja reviirejä ja pesäpaikkoja on voitu asuttaa uskomattoman pitkään.

Lehikoinen kertoo, että norjalaiset ovat tutkimuksissaan löytäneet pesäkuoppien uumenista jopa tuhansia vuosia vanhoja jäänteitä saaliiden luista.

Esimerkiksi Meråkerin kunnassa, Trondheimin liepeillä, huuhakat ovat pesineet samoilla kallionkielekkeillä jo 4000 vuotta, eli kauan ennen viikinkiaikaa.

Huuhkajan vuosi

Pöllöistämme suurin, huuhkaja, on tänä vuonna erityisen mielenkiinnon kohteena, sillä se on lintujärjestö Birdlife Suomen vuoden lintu.

Hankkeen tavoitteena on selvittää huuhkajan levinneisyyttä ja pesivää kantaa Suomessa. Huuhkaja on todettu uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi, sillä huuhkajakanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Huuhkaja rauhoitettiin vasta vuonna 1983, vuosisatojen vainon jälkeen.

Petolinnusta maksettiin tapporahaa 1700-luvun puolesta välistä aina 1900-luvulle asti. Vainojen taustalla olivat kansanperinteen synkät uskomukset huuhkajasta ”pahan onnen lintuna” ja ajalle tyypillinen ajattelutapa siitä, että petoeläimet ja ihminen olisivat kilpailleet samasta riistasta.

Suomen vaurastuminen 1950-luvulla loi pohjan nykyaikaiselle kulutuskulttuurille, joka tuotti jätettä täysin eri mittakaavassa kuin perinteinen agraarielämä. Kaatopaikkoja perustettiin myös maalaiskunnissa, ja pahimmillaan niitä oli Suomessa tuhansia.

Kaatopaikkojen perustaminen kautta maan auttoi sukupuuton partaalle metsästettyä huuhkajakantaa elpymään, sillä jätekasat vilisivät helppoa ravintoa, rottia.

Nyt kaatopaikkojen määrä on supistunut tuhansista kymmeniin.

– Pitkään on jo siistitty jätehuoltoa, niin ettei Suomessa ole pieniä maakuntien kaatopaikkoja. Rottatilanne on ollut laskussa ja sitä kautta vähemmän ravintoa huuhkajille. Osittain ollaan palaamassa normaaliin tilaan, joka on vallinnut ennen leväperäistä jätteenhuoltoa, Lehikoinen kertoo.

Elämä ihmisen naapurina on myös täynnä vaaroja. Huuhkajia kuolee sähkölinjoihin ja suurjännitejohtoihin, tuulivoimaloihin – ja ennen kaikkea liikenteeseen.

– Olemme laskeneet rengastusaineistojen perusteella, että pesäpoikasina rengastetuista huuhkajista neljä prosenttia löytyy liikenteen uhreina. Tuskin ihan kaikkia kuitenkaan löytyy, joten jopa 10 prosenttia huuhkajista tai enemmänkin, kuolee liikenteeseen, Lehikoinen sanoo.

Liikenne uhkaa huuhkajaa, sillä pöllöt lentävät saalistaessaan matalalla, ja autojen valot sokaisevat linnun ennen törmäystä.