Sote-järjestöt ovat juuri nyt ristiriitaisessa tilanteessa. Samaan aikaan kun hyvinvointialueet hakevat säästöjä ohjaamalla asiakkaitaan niiden palveluiden pariin, järjestöjen rahoitusta on vähennetty roimasti.
Järjestöille on tulossa hoidettavaksi myös sellaisia tehtäviä, jotka aiemmin ovat olleet hyvinvointialueella.
Esimerkiksi Pirkanmaalla aluevaltuusto on myöntänyt miljoona euroa järjestöavustuksiin samalla, kun hyvinvointialueen (Pirha) vanhusten kasvokkain tapahtuva päivätoiminta on päätetty lopettaa.
Ajatuksena on, että järjestöt käytännössä paikkaisivat Pirhan päätöstä. Järjestöjen päivätoiminta olisi kasvokkaista, Pirhan etätoiminta taas olisi tabletin välityksellä.
Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtajan Anni Lausvaaran mukaan se, että katse on kääntynyt järjestöihin, on sinänsä hieno asia.
– Järjestöillä on erityistä kyvykkyyttä organisoida vapaaehtoistoimintaa ammattilaisten työn tueksi, jolloin samalla rahalla saadaan käytännössä paljon enemmän vaikutuksia aikaan.
Lausvaara on huolissaan järjestöjen tulevaisuudesta, sillä niiden rahoitukseen osuu juuri nyt kolme kovaa iskua.
Hyvinvointialueet ovat vähentäneet järjestöiltä ostettavia palveluita, mikä pahimmillaan voi johtaa järjestöjen henkilöstön irtisanomisiin tai jopa toiminnan alasajamiseen.
Lisäksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämää rahoitusta on vähennetty huomattavasti.
– Nopealla aikataululla rahoituksesta vähenee kolmannes.
Kolmas isku koskee sitä, että sote-järjestöt ovat eriarvoisessa asemassa lahjoitusten suhteen.
Monet järjestöt yrittävät kerätä lahjoituksia esimerkiksi yrityksiltä tai säätiöiltä.
Lausvaara huomauttaa, että sote-järjestöjen lahjoitukset eivät ole verovapauden piirissä, toisin kuin esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripuolen järjestöt.
Toiminnanjohtaja: Vapaaehtoiset eivät voi korvata ammattilaisia
Yksi Tampereen suurimmista vapaaehtoistoiminnan järjestäjistä on Mummon kammari.
Sen toiminnanjohtaja Maarit Saarela korostaa, että vaikka vapaaehtoistyöllä on iso rooli vanhustenhoidossa, vapaaehtoiset eivät voi korvata ammatillista työtä.
– He eivät voi tarjota sellaista, mitä ammattilaiset voivat tehdä lääkkeiden tai peseytymisen kanssa. Vapaaehtoisten rooli on [olla] sellaisena rinnallakulkijana ja täydentämässä ammattilaisten työtä, mutta ei korvaamassa sitä.
Myös Lausvaara muistuttaa lakisääteisistä palveluista, jotka kuuluvat hyvinvointialueiden ja kuntien järjestettäviksi.
– Suunnitelma, että ajetaan päivätoiminta alas ja korvataan se kevyemmällä toiminnalla järjestöjen toimesta, niin tästä putoavat pois esimerkiksi ruokailut, peseytymiset ja kuljetus paikan päälle.
Yle on kertonut aiemmin, kuinka vanhusten palveluista haetaan Suomessa tänä vuonna lähes 140 miljoonan euron säästöjä.
Sata vanhusta odottaa vapaaehtoista ystävää
Mummon kammari on osa Tampereen seurakuntien toimintaa ja sitä pyöritetään kirkollisverovaroin. Merkittävässä roolissa toiminnan rahoituksessa ovat myös testamenttilahjoitukset.
Saarelan mukaan vielä ei ole varmaa, hakeeko Mummon kammari Pirhan järjestöavustusta. Seurakunta ei voisi sitä hakea yksin, mutta yhteistyö jonkin järjestön kanssa on periaatteessa mahdollista.
Mummon kammarilla on noin 700 vapaaehtoista. Määrä on pysynyt pitkään samana.
Saarela arvioi, että koko ajan noin 80–100 vanhusta odottaa omaa vapaaehtoista ystävää Mummon kammarista.
Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät eniten vapaaehtoistyötä nimenomaan vanhusten parissa.
Kuinka realistista on saada lisättyä vapaaehtoisten määrää vanhustyössä?
Lausvaaran mukaan yksi vastaus tähän löytyy väestön ikääntymisestä.
– Eläkkeelle jääneet ovat suurin [ryhmä] vapaaehtoistoimijoiden joukossa. He ovat nykyään hirveän hyväkuntoisia jäädessään eläkkeelle.
Myös Saarelan mukaan tyypillisin vapaaehtoinen on hiljattain eläkkeelle jäänyt.
– Ehkä siinä kohtaa tulee hetki, että miettii mitä haluaisi tilalle, kun työyhteisö ja työ jäävät pois.
Katso videolta, mitä vapaaehtoistyö antaa Laura Luhtaselle ja Eila Aholalle:
Lausvaara näkee vapaaehtoistyössä paljon mahdollisuuksia.
– Jos saadaan satoja ja tuhansia vapaaehtoisia ihmisiä tekemään auttamistyötä, joka on äärimmäisen kustannustehokasta, koska ei ole palkkakustannuksia, silloin saadaan valtavasti voimavaroja ennaltaehkäisevään työhön.
Kolmas sektori ei voi kuitenkaan loputtomiin paikata vähenevien palvelujen aiheuttamaa hoitovajetta.
Järjestöt ovat vahvimmillaan nimenomaan ennaltaehkäisevissä palveluissa, Anni Lausvaara toteaa.
– Voitaisiin pitää huolta, että perusasiat ovat kunnossa: että vanhukset liikkuvat riittävästi ja saavat tukea asumisen turvallisuuteen. Näillä pystyttäisiin lisäämään hyvinvointia ja voitaisiin myöhentää varsinaista palveluntarvetta. Se olisi myös yhteiskunnallisesti kustannustehokasta.
Lausvaara pitää Pirhan avustusten kaltaisia kumppanuus- ja järjestöavustuksia pienenä kädenojennuksena järjestöjen suuntaan.
– Ne ovat vielä aika marginaalisia, mutta hyvä alku.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
Kommentointi suljettu 26.3. kello 18.26 moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.
