Kukaan Suomessa ei osaa sanoa, miltä tarkalleen ottaen maan terveydenhuolto näyttää muutaman vuoden päästä.
21 hyvinvointialueeseen kohdistuu merkittäviä säästöpaineita, ja alueet tekevät päätöksiä omaan tahtiinsa ja omalla tyylillään omista lähtökohdistaan.
Osa hyvinvointialueista on suunnitellut varsin tarkkaan kuinka paljon säästetään, ja moni on hahmotellut esimerkiksi kuinka kivijalkaa alueelta leikataan. Osa taas ei ole onnistunut tekemään vielä säästöpäätöksiä.
Lopullisia päätöksiä tehdään aluevaltuustoissa, monella alueella kevätkesän aikana.
Tiedonkeruu on vaikeaa
Sosiaali- ja terveysministeriön ohjausyksikössä on paras kuva koko maan yleistilanteesta, mutta sielläkään tilanne ei ole aivan tarkasti selvillä. Sen myöntää osastopäällikkö Kari Hakari.
– Se tiedonkeruu ei ole mitenkään ihan helppoa, Hakari sanoo.
Kukaan ei voi tarkkaan sanoa esimerkiksi kuinka monta terveysasemaa tai kuinka monta vuodepaikkaa Suomessa parin vuoden päästä on. Tai kuinka paljon vanhuksille on tarjolla ympärivuorokautisen hoidon paikkoja vuoteen 2026 mennessä. Silloin hyvinvointialueiden säästöt pitäisi olla tehtynä.
– Kukaan ei sitä tiedä, koska eivät alueetkaan tiedä vielä, Hakari sanoo.
Hakari myöntää, että uudistus kuulostaa ja näyttää kaoottiselta, kun kenelläkään ei ole aivan selkeää kokonaiskuvaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänestä aivan oikea kuvaus tilanteesta.
– Alueilla joilla tämä prosessi on suunniteltu hyvin ja ehkä aloitettu jo toimeenpanoikin, ei koeta sitä tilannetta kaoottiseksi, Hakari arvelee.
Vanhusten hoito huolettaa
Hakarin mukaan tiedonkeruussa alueilta joudutaan tekemään valtavasti käsityötä, sillä hyvinvointialueiden päätökset ovat keskenään radikaalisti erilaisia.
Muutosohjelmat eivät myöskään ole pelkkiä säästöohjelmia, vaikka niistä sellaisena usein puhutaankin. Ohjelmat sisältävät kukin erilaisia lyhyen-, keskipitkän- ja pitkän aikavälin muutoksia.
Yhteisiäkin piirteitä löytyy, mutta esimerkiksi osa hyvinvointialueista lomauttaa kaiken henkilöstönsä, osa johtajia ja osa ei ketään. Säästötarve vaihtelee nollan ja yli 300 miljoonan euron välillä.
Mahdollista on, että moni hyvinvointialue joutuu hakemaan lisää rahoitusta valtiolta. Ensimmäisenä tähän on tarttuntu Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, joka on joutunut toimintansa aikana ottamaan jo 200 miljoona euroa lainaa. Lisärahoitusta haetaan, koska nykybudjetti johtaisi kohtuuttomiin ja lainvastaisiin säästöpäätöksiin.
Kaikki alueet painivat erityisesti vanhustenhoidon kanssa. Harmaantuvassa Suomessa ikääntyneiden terveydenhoito nielee koko ajan isomman summan.
Moni alue siirtää hoitajamitoitusta välttääkseen vanhuksia ympärivuorokautisesta hoidosta yhteisölliseen asumiseen, jossa vanhukset viettävät ison osan päivää yksin. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Karjalassa tehdään täsmälleen päinvastoin.
Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger sanoo, että ympärivuorokautista hoitoa ei voi korvata yhteisöllisellä asumisella. Krögerin mukaan ympärivuorokautiset hoitopaikat ovat jo hyvin pitkälle muistisairaiden ihmisten hoivapaikkoja, jotka eivät selviä yhteisöllisessä asumisessa.
Loput ovat usein fyysisesti niin heikkokuntoisia, että hekään eivät pärjäisi keveämmässä hoitomuodossa.
Eritasoiset palvelut
Krögerin mukaan koko sote-uudistuksen lähtökohta oli tavallaan se, että kuntien palvelut olivat liian eritasoisia ja -arvoisia. Kröger uskoi, että hyvinvointialueet rahoittava valtio olisi ottanut lähtökohdaksi tasa-arvoiset palvelut ja sen, että alueet ovat samalla viivalla.
Näin ei Krögeristä ole kuitenkaan käynyt, vaan valtio ei ole juurikaan katsonut että toteutuvatko palvelut yhdenvertaisella tavalla hyvinvointialueiden välillä.
STM:n Hakarikin näkee isoimpana riskinä sen, että alueiden välinen tasa-arvo pääsee repeämään. Tällöin osa alueista pärjäisi paremmin ja osassa olisi isoja vaikeuksia tarjota ja saada hoitoa.
Toinen iso riski on, että mittavat säästö- ja muutosohjelmat ajetaan ajetaan valtiontalouden säästöjen vuoksi väkisin läpi liian nopeasti. Hakarin mielestä siihen pakottaa vaikea taloustilanne, mutta tilanteen sekavuutta lisäävät ylimääräiset säästövaatimukset, jotka iskivät juuri samaan aikaan kun hyvinvointialueet aloittivat työnsä.
Kun leikkauksia tehdään liian nopeasti, ne kohdistuvat helposti kohteisiin, joista leikkaaminen voi lopulta tuottaa enemmän kustannuksia kuin säästöjä.
– Alueiden ohjelmista nähdään, että niissä on tätä riskiä. Osalla enemmän, osalla vähemmän, Hakari kuvailee.
Kun palvelut eriytyvät ja leikkauksia tehdään kiireellä, on perusteltua kysyä toteutuuko perustuslain 19. pykälä, joka takaa jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Hyvinvointialueiden säästösuunnitelmat ovat vielä pitkälle kysymysmerkki, mutta Krögerin mielestä on selkeää, että mennään entistä kauemmaksi siitä tilanteesta, että 19. pykälä toteutuisi käytännössä.
– Olen todennut tässä jo joku vuosi sitten, että minun mielestä meillä rikotaan perustuslakia joka päivä, Kröger lataa.