Ikääntyessä toimintakykyyn vaikuttavat niin fyysinen kunto, tiedonkäsittelykyky, ihmissuhteet kuin moni muu asia. Vastoinkäymisissä monipuolisten voimavarojen tärkeys korostuu.
Hyvä toimintakyky vanhuudessa kumpuaa monesta lähteestä, ja koko eletty elämä luo sille pohjaa.
Liikkumiskyky, lihaskunto, aistitoiminnot, tiedonkäsittely ja psyykkinen terveys ovat osa toimintakykyä. Myös sosiaalisilla suhteilla ja vaikkapa esteettömällä ympäristöllä on osuutensa siihen, millaista elämää iäkäs ihminen voi elää.
Tutkijatohtori Kaisa Koivunen kuvailee vanhuuden toimintakykyä järjestelmäksi, jossa eri osa-alueet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Kun tällä järjestelmällä on riittävästi resilienssiä eli selviytymiskykyä, se auttaa ihmistä selviytymään vastoinkäymisistä.
Koivunen tutkii tervettä ikääntymistä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa.
Toiset kyvyt voivat paikata heikentynyttä kykyä
Resilienssistä on perinteisesti puhuttu enimmäkseen mielen selviytymiskykynä. Koivusen mukaan vanhuudessa resilienssissä korostuvat mielen voimavarojen lisäksi myös kehon voimavarat, kuten lihasvoima ja kävelynopeus sekä ympäristön vaikutus, kuten läheisten ihmisten tuki.
Kaikkia toimintakyvyn osasia kannattaa mahdollisuuksien mukaan vahvistaa.
Resilienssi ei tarkoita sitä, että sen avulla pystyisi välttämään vastoinkäymiset. Se voi kuitenkin auttaa selviytymään, kun ihminen esimerkiksi sairastuu.
– Esimerkiksi jos on riittävästi reserviä lihasvoimassa, sen heikkeneminen ei välttämättä vuodelevon aikana vielä johda kävelykyvyn heikkenemiseen. Kävelykyvyn heikkeneminen puolestaan voisi johtaa vaikka mielialan heikkenemiseen, Kaisa Koivunen kuvailee.
Toimintakyvyn eri osa-alueet voivat myös paikata toisiaan. Jos iäkäs ihminen ei vaikkapa pysty kävelemään pitkiä matkoja, autolla ajaminen saattaa silti onnistua hyvin ja mahdollistaa pääsyn paikasta toiseen.
– Tämä on mahdollista, jos muut toimintakyvyn osa-alueet, kuten tiedonkäsittelyn ja aistien toiminnan hyvä taso mahdollistavat sen, Kaisa Koivunen sanoo.
Yksikin häiriö voi aiheuttaa ketjureaktion
Kaisa Koivunen tutkijakollegoineen tarkasteli tutkimuksessaan vanhuuden toimintakykyä ekosysteemin kaltaisena järjestelmänä. Ekosysteemiajattelu on tuttu esimerkiksi luonnonjärjestelmien tai yhteiskunnan tutkimuksesta. Ihmisen terveyteen sitä on puolestaan sovellettu harvemmin.
Siinä, kuinka ihminen pystyy säilyttämään toimintakyvyn vaikeissa tilanteissa, on Koivusen mukaan samankaltaisia piirteitä kuin muiden järjestelmien, kuten luonnonjärjestelmien tai talouden resilienssissä.
Tutkimuksessa havaittiin, että toimintakyvyn eri osat verkottuvat toisiinsa sitä tiiviimmin, mitä vanhemmista ihmisistä on kyse tai mitä heikommaksi ihminen arvioi terveytensä.
Jos ihmisellä on tällöin toimintakyvyn ongelmia yhdellä osa-alueella, se voi aiheuttaa koko ihmisen toimintakyvyn ”ekosysteemissä” ketjureaktion.
– Kun osa-alueet ovat tiiviisti verkottuneet, se voi johtaa dominovaikutukseen. Häiriö yhdellä toimintakyvyn osa-alueella voi heijastua muualle järjestelmään ja lopulta saada aikaan sen, ettei järjestelmä enää pysty sietämään näitä erilaisia häiriöitä, Kaisa Koivunen sanoo.
Väestötutkimukseen osallistui runsaat kahdeksansataa jyväskyläläistä 75–85-vuotiasta ihmistä vuosina 2017–2018.
Tutkimuksessa iäkkäiden ihmisten erilaiset toimintakyvyn ongelmat heijastuivat kaikkein selkeimmin kävelynopeuteen. Kävely vaatii monien toimintojen yhteistyötä.
Nykyisten iäkkäiden toimintakyky on aiempia sukupolvia parempi
Koivusen ryhmän tutkimuksissa on tullut vahvistusta siihen, että nykyisillä iäkkäillä henkilöillä on huomattavasti parempi fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky verrattuna samanikäisiin noin kolmekymmentä vuotta sitten.
Tulevaisuudessa hän haluaa tutkia, olisiko mahdollista ennakoida nykyistä paremmin toimintakyvyn ”keikahduspisteitä”, tilanteita, jotka ylittävät kehon järjestelmien selviytymiskyvyn.
Jos pystyttäisiin löytämään hyvin varhaisia hälytysmerkkejä toimintakyvyn heikkenemisestä, iäkkäiden ihmisten toimintakykyä voisi olla mahdollista tukea paremmin.
– Kun eletään pitkäikäisessä yhteiskunnassa ja suurempi osa ihmisistä elää vanhoiksi, niin tärkeänä tavoitteena on selvittää ja tukea sitä, miten toimintakyvyn ylläpitäminen mahdollisimman myöhäiseen ikään saakka olisi mahdollista, Kaisa Koivunen sanoo.
Toimintakykyä ekosysteeminä tarkasteleva tutkimus on hiljattain julkaistu The Journals of Gerontology -tiedelehdessä. Kaisa Koivunen on tutkinut tervettä ikääntymistä ja vanhuuden resilienssiä myös muissa tutkimuksissaan.
