Rappiostriimaajien livevideot sisältävät päihteiden käyttöä, kaupungilla häiriköintiä, poliisin kohtaamisia, väkivaltaa ja jopa seksuaalista materiaalia. Videot kiehtovat tuhansia katsojia.
Osa rappiostriimien katsojista pitää sisältöä aitona toisin kuin vaikkapa käsikirjoitettua tosi-tv:tä. Aitous on kuitenkin harhaluulo, koska rappiostriimaajat tiedostavat, mitä katsojat haluavat nähdä, muistuttaa Turun yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomi.
– Päihteiden käyttö on suunnitelmallista. Nyt on alettu kyseenalaistamaan sitä, kuinka pitkälle tämän tyyppinen materiaali voidaan viedä. Pelottavaa ajatella, että tämä on viihteen muoto, joka vetoaa, Tuomi sanoo.
Useilla sosiaalisen median alustoilla näkyvä ilmiö on Tuomen mukaan osa tirkistelykulttuuria, uteliaisuutta erilaista elämäntyyliä kohtaan. Ilmiötä seuraa hyvin moninainen katsojakunta, joka kokee ihmetystä, samaistumista, inhoa ja jopa vihaa. Tuomen mukaan kuluttajien on tärkeää tehdä selväksi ero rappiostriimien katselijoiden ja lahjoitusten muodossa taloudellista tukea antavien välille.
– Sillä ei ole merkitystä, ovatko nämä ihmiset siellä kritisoimassa, tukemassa taloudellisesti tai hyvillä mielin katselemassa, kaikki kuitenkin ylläpitävät tätä ilmiötä itsessään, Tuomi sanoo.
Esimerkiksi Tiktokissa sisällöntuottajalla pitää olla 1000 seuraajaa, ennen kuin livestriimaaminen on mahdollista.
– Tämä alleviivaa sitä tosiasiaa, että vaikket lahjoittaisikaan rahaa, olet tukemassa ilmiötä.
Yleisö ei koe ongelmaa striimien katselussa
Yle kysyi suomalaisilta seuraavatko he rappiostriimejä somessa. Osa vastanneista kertoo kokemuksistaan tässä artikkelissa.
Helsingissä asuva Satu Launonen-Tiala kokee, että vastuu teoista on sisällöntuottajalla itsellään. Hän pitää rappiotiktokkausta korvaavana viihteenä televisiolle. Se on yhteinen harrastus hänelle ja lähisukulaisille.
– Yhdessä ruoditaan rappiostriimaajien elämiä ja striimejä ja jutellaan niistä omassa Whatsapp-ryhmässä. Oma tasainen arki tuntuu ihan hyvältä asialta, kun katsoo rappiotiktokkaajien ylä- ja alamäkiä ja villiä elämää, Launonen-Tiala sanoo.
Oululainen Jenna Niemelä vetää rajan laittomuuksiin. Hän lopettaa striimien katsomisen etenkin silloin, jos ulkopuolisia henkilöitä, eläimiä tai omaisuutta vahingoitetaan. Hetken päästä hän kuitenkin jatkaa lähetyksen seuraamista.
– Viidessä minuutissa voi tilanne olla jo täysin erilainen, eikä mitään laittomuuksia tapahdu. Se on varmaan jonkinlainen itsesuojeluvaisto, että on muuttunut välinpitämättömämmäksi, Niemelä pohtii.
Mikkeliläinen Tomi Parviainen on kyllästynyt television tarjontaan jo vuosia sitten. Hän näkee ainoana moraalisena ongelmana rahan lahjoittamisen.
– Striimaaja on jo valmiiksi sekaisin. Sitten sille heitetään kaksikymppinen tai viisikymppinen ja se on vielä enemmän sekaisin, Parviainen sanoo.
Striimin kommentointiin Parviainen ei osallistu. Hän myös pitää tekopyhänä, jos striimin katsoja paheksuu sisällöntuottajan tekoja.
– Näen sisällöntuottajan tekemisien arvostelun turhana jankkaamisena. Ei sitä ole pakko katsoa, jos se on omasta mielestä niin hirveää. Silloin voi katsella vaikka jotain koiravideoita Yuotubesta, Parviainen sanoo.
Poliisi toivoo, että ilmiö loppuisi
Nettipoliisina työskentelevä vanhempi rikoskonstaapeli Lauri Nikula kertoo, että rappiostriimauksesta aiheutuvien ilmoitusten määrä on kasvanut viime kesän aikana.
– Paljon vinkataan erityisesti liikennetilanteita. Lisäksi tulee ilmoituksia huumeiden käytöstä sekä väkivallasta, Nikula summaa.
Hän kertoo, että ilmoituksen voi tehdä siinä tapauksessa, jos katsojalla herää huoli mahdollisesta rikoksesta.
– Pääsääntöisesti striimeissä ei havaintojeni mukaan tapahdu mitään sellaista, että niistä pitäisi hätäkeskukseen ilmoittaa. Poliisi suosittelee sähköistä ilmoitusta netissä, mutta jos jonkun henki tai terveys on vaarassa, tulee ottaa yhteyttä yleiseen hätänumeroon.
Nikula toivoisi, että rappiostriimausilmiö loppuu.
– Onhan tuo kauheaa kuraa ja myös vahingollista, Nikula lopettaa.
Myös striimin yleisö voi syyllistyä laittomaan toimintaan. Kommentointi voidaan laskea rikokseksi näissä tapauksissa:
