Vaikka lintuinfluenssatartunnat ihmisillä ovat lisääntyneet maailmalla, tavallisen ihmisen tartuntariski on edelleen pieni.
Maailmalla on tänä vuonna todettu viime vuosia enemmän H5N1-alatyypin lintuinfluenssatartuntoja ihmisillä.
Tartuntoja ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin huippuvuosina 2014–2015.
Samaan aikaan virus on jatkanut leviämistään lintupopulaatioissa eri puolilla maailmaa.
– Lisäksi on tapahtunut useita läikkymisiä nisäkkäisiin, jolloin virus on aiheuttanut hyvinkin vaikeaa tautia, kuvailee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Erika Lindh tilannetta.
Yhdysvalloissa useita tartuntoja tuotantoeläintiloilla työskentelevillä ihmisillä
Yhdysvalloissa ihmistartuntoja on todettu etenkin maitotiloilla työskentelevillä. Heillä tartunta on peräisin tautiin sairastuneiden lehmien maidon käsittelystä.
Kaliforniassa julistettiin viime viikolla hätätila lintuinfluenssan vuoksi.
Yhdysvaltain tautikeskuksen CDC:n mukaan joulukuun alkuun mennessä Yhdysvalloissa on tänä vuonna vahvistettu yli 60 lintuinfluenssatartuntaa ihmisillä.
Näistä 37 tartuntaa on peräisin lypsykarjatilalta, jossa lehmät olivat sairastuneet lintuinfluenssaan. Kaikkiaan 21 työntekijää on altistunut ja sairastunut viruksesta siipikarjatiloilla. Kahden ihmisen tartunnan alkuperä oli tuntematon.
Sairastuneiden oireet ovat olleet tähän saakka pääosin lieviä. Yhdysvaltain tautikeskus CDC raportoi kuitenkin äskettäin myös ensimmäisestä vakavasta lintuinfluenssan aiheuttamasta sairaustapauksesta ihmisellä.
Ihmisten tartunnat edelleen harvinaisia
WHO:n mukaan ihmisten H5N1-lintuinfluenssatartuntoja on 2000-luvulla todettu yli 950 tapausta 24 maassa.
Kambodžassa on tämän vuoden aikana todettu 10 tapausta, joista yhdeksän alle 18-vuotiailla. Kaksi lintuinfluenssaan sairastunutta on menehtynyt.
Kanadassa todettiin marraskuussa H5N1-tartunta teini-ikäisellä pojalla. Potilaan altistumisesta ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, ja hänen tilansa on ollut pitkään kriittinen.
Tutkijat eivät ole päässeet selville, mistä taudinkuvan vaihtelu johtuu.
– Erilaisia selityksiä on monia, mutta tarkkaa syytä ei tiedetä. Taudinkuvaan voi vaikuttaa viruksen tartuntareitti, tartuttavien viruspartikkelien määrä ja viruksen ominaisuudet. Myös potilaan iällä ja terveydentilalla on vaikutusta, sanoo THL:n Lindh.
Lintuinfluenssavirus tarttuu ihmiseen huonosti, ja ihmiseltä ihmiselle tapahtuneita tartuntoja ei juuri tunneta tiedossa.
– Muutamia tapauksia on kuvattu, mutta niitä pidetään edelleen poikkeuksina.
Yhdysvalloissa on tänä syksynä tullut vastaan myös kaksi lintuinfluenssatartuntaa, joiden alkuperästä ei ole varmuutta. Juuri se tekee tartunnoista Lindhiin mukaan erityisen huolestuttavia.
– Se kertoo siitä, että emme tiedä tarkkaan, mitä tapahtuu ja missä virusta varsinaisesti leviää.
Euroopassa ei ole tavattu yhdysvaltalaisen lypsykarjassa kiertävän viruskannan aiheuttamia tartuntoja eläimillä eikä ihmisillä. Ylipäätään Euroopassa on vuosina 2021–2023 todettu vain yksittäisiä lintuinfluenssaviruksen tartuntoja ihmisissä.
Vielä ei syytä huoleen
Suomessa ihmisen riski saada lintuinfluenssatartunta on erittäin pieni.
– Ihmisillä, jotka ovat tuotantoeläinten kanssa kosketuksissa siellä missä virus on aiheuttanut tautia eläimille, on lievästä kohtalaiseen oleva tartuntariski, Lindh sanoo.
Tutkijan mukaan lintuinfluenssa on nimensä mukaisesti lintujen tartuntatauti, eli se on erikoistunut tarttumaan lintuihin ja linnuista lintuihin. Sen kyky aiheuttaa tauti ihmisellä on melko huono.
– Siitä näkökulmasta katsottuna vielä ei ole syytä huoleen.
Lintuinfluenssaviruksen pitäisi muuttua paljon, että se pystyisi aiheuttamaan laajamittaisia tartuntoja ihmisväestössä. Näin voi tapahtua hiljalleen viruksen sopeutuessa ajan myötä uuteen isäntälajiin. Viruksen muuntuminen on mahdollista kaksoisinfektion aikana.
Tällä tarkoitetaan sitä, että eläin tai ihminen saisi kaksi erityyppistä influenssavirusta, esimerkiksi kausi-influenssan ja lintuinfluenssaviruksen, jolloin virusten osat saattavat sekoittua ja syntyy uudentyyppinen influenssavirus.
– Voi muodostua uudenlaisia virustyyppejä, joiden taudin aiheuttamiskyky tai tarttumiskyky on muuttunut.
