Mäkäräisten toukkia syövien vesiperhosten istuttaminen Vuokseen on ainutlaatuinen hanke. Toistaiseksi tulokset ovat laihoja.
Verta imevät mäkäräiset ovat piinanneet asukkaita jo vuosia Suomen itärajalla Imatralla.
Ne ovat häirinneet esimerkiksi miesten Superpesisjoukkue Imatran Pallo-Veikkojen pesäpallo-otteluja, työntyneet Ukonniemen liikunta-alueella urheilijoiden suihin ja purreet turisteja Imatrankosken koskinäytöksessä.
Vuosi sitten kaupunkilaisissa heräsi toivo, että hyönteisongelmasta päästäisiin.
Mäkäräiset lisääntyvät Vuoksi-joen päävirrassa, joka virtaa kaupungin läpi.
Ajatuksena oli vähentää mäkäräisten määrää isuttamalla jokialueelle niiden toukkia syöviä Pohjansirvikäs-vesiperhosia. Tavoitteena on ollut luoda Vuokselle jälleen kestävä vesiperhoskanta.
Istutustoimet ovat kuitenkin olleet pettymys. Imatra ei pääse mäkäräisistä vesiperhosten avulla siinä määrin kuin on toivottu.
Tuhansien sijaan vain parikymmentä sirvikästä
Pohjansirvikkään toukkia kerättiin viime kesänä Pohjois-Karjalassa Lieksan Siikakoskella ja Polvijärvellä.
Hyönteisiä saatiin istutettua Vuokseen kuitenkin vain parikymmentä, kun niitä olisi tarvittu satoja, jopa tuhansia.
Itse asiassa kehittämispäällikkö Kari-Matti Vuori Suomen ympäristökeskuksesta ei usko, että mäkäräisongelma ratkeaisi isommillakaan vesiperhosten istutusmäärillä.
Pulman taustalla on 70 vuotta sitten tehty kaivuutyö, joka tuhosi mäkäräisten luonnolliset viholliset eli vesiperhoset Vuoksesta. Mäkäräiset saivat ihanteelliset lisääntymisolosuhteet.
Vuori on kuvaillut, että nyt vesi virtaa betonirännissä suoraviivaisesti. Ennen se oli täynnä erilaisia pienelinympäristöjä.
Pohja kuntoon
Ongelman ratkaisu vaatisi ensi sijassa muita ennallistamistoimia, kuten Vuoksen pohjan monimuotoistamista. Vasta näin mäkäräisten luontaisten vihollisten kannat voisivat vahvistua.
Vuoren mukaan Imatran kaupunkipuron ohella myös Vuoksen pääuomaan tarvittaisiin lisää matalikkoja, kivikoita ja lohkareikkoja sekä vesisammalistutuksia.
– Samoin ympäristövirtaamia ja juoksutuskäytäntöjä pitäisi muuttaa ekologisempaan suuntaan. Vanhojen, kuivilleen jääneiden koskipohjien vesittäminen hyödyttäisi todennäköisesti pohjansirvikkään liäksi myös lohikaloja, Vuori luettelee.
Hän muistuttaa, että valuma-alueeltaan Suomen suurimman joen kunnostus on iso urakka, kuten oli aikoinaan sen rakentaminenkin.
Uudet sirvikkäät siirretään pian
Pohjansirvikkäiden siirto-operaatiot Vuoksella kuitenkin jatkuvat, seuraavaksi lokakuussa.
– Haasteena on vähävetinen vuosi, mutta keruu kohdistuu nyt entistä useammille koskille Polvijärven Rauanjoella, Vuori sanoo.
Vesiperhosen toukkia istutetaan vesisammaltuppaiden suojiin, jotta kalat eivät syö niitä.
Istutukset keskitetään Kaakkois-Suomen ely-keskuksen kanssa yhdessä sovitulle koskijaksolle, eli samalle noin 40 metrin matkalle kaupunkipuron yläosaa kuin viime vuonnakin.
– Kaupunkipuron toivotaan toimivan tässä lajin uutena kotina, josta aikuistuvat vesiperhoset voivat aikanaan levittäytyä myös ympäristön muille, mahdollisesti kunnostettaville kohteille, Vuori sanoo.
Projektin rahoitus on tullut ely-keskuksen vesienhoidon avustuksena ja seurannan on kustantanut Fortum. Mikäli rahoitus järjestyy, projektia on tarkoitus jatkaa vielä ensi vuonna.
– Sen jälkeen yhdistyksen toiminta tuskin jatkuu. Pienimuotoista harrastepohjaista puuhaa tämä on ollut eli vuositasolla 10 000–20 000 euron luokkaa. Projekti on työllistänyt pari tuntityöläistä, Vuori kertoo.
Mäkäräistilannetta harmittelevia Vuori muistuttaa, että niiden vuotuinen vaihtelu on suurta. Myös lajien välinen kilpailu vaikuttaa siihen, pääsevätkö purevat lajit vallalle aikuisena vai korvautuvatko ne lajeilla, jotka eivät pure.
– Mäkärälajeja on Suomessa reilut 50, joista puolenkymmentä on sellaisia, jotka purevat aikuisena, Vuori toteaa.
Vuoksen alueelle istutetaan tänäkin syksynä mäkäräisen toukkia syöviä vesiperhosia, pohjansirvikkäitä:
