Kilpisjärven Tsahkaljärvelle luikertelee matkailijoiden vana. Brittiläinen turistiryhmä vaeltaa peräkanaa nuotiopaikalle ja kamerat alkavat räpsyä. Kohta brittiläisiä seuraa muutama saksalainen ja taiwanilainen turisti. Katseet etsivät lumen peitossa olevaa mystistä soutuvenettä, joka on ainakin sosiaalisten median julkaisujen perusteella ”se paikka, josta saadaan parhaimmat kuvat”.
Tsahkaljärven rannalle vuosiksi jäänyt vanha, puoliksi lahonnut puuvene nousi matkailijoiden somekuviin muutama vuosi sitten, samaan aikaan kun tutkija Elina Hutton työsti väitöskirjaansa sosiaalisen median vaikutuksesta matkailijoihin Käsivarren alueella.
Huttonin mukaan vanha vene kertoo paljon muustakin kuin ihmisten makumieltymyksistä nostalgiseen kuvakerrontaan.
– Sosiaalinen media nostaa hyvin nopeasti tällaisia uusiakin kohteita, joihin sitten niin sanotusti kaikkien pitää päästä. Ne voivat sitten olla paikkoja, joihin matkailijalla ei ole oikeastaan asiaa.
Kuten Tsahkaljärven kaunis puuvene, joka makaa juuri sopivassa kulmassa taustalla olevaan Saanaan ja näyttää siksi somekuvissa erittäin hyvältä.
– Ongelma on, että se vene ei ole minkään reitin varrella, ja siellä itse asiassa on vanhaa muinaismuistoaluetta, mitä ei ole edes tutkittu kunnolla. Mutta maa on ihmisten jäljiltä täysin tallautunut veneen ympäriltä, ja kasvusto lumen alla kuollut.
Hutton tutki väitöskirjaansa varten tuhansia Kilpisjärveltä otettuja Instagram-kuvia ja niiden saatetekstejä. Lopputulema oli, että matkailijat unohtavat hyviä kuvia ottaessaan usein itse ympäröivän luonnon.
Moni hakee somesta inspiraatiota, eikä tajua haittoja
Matkailijat ajattelevat harvoin, etteikö somessa ylistetty mystinen erämaapaikka olisi sallittua aluetta. Moni hakee somesta inspiraatiota ja salaisia paikkoja, jotka eivät olisi kaikkien tiedossa.
Katso videolta, miten somekuvat vaikuttavat matkailijoiden valintoihin.
Huttonin mukaan some-julkaisut normalisoivat sääntöjä rikkovaa tai muuten epäeettistä käyttäytymistä. Esimerkiksi Rovaniemellä innokkaat omatoimimatkailijat ovat häirinneet paikallisten kotirauhaa yöllisillä revontulien bongausreissuilla.
– Ihmisille syntyy kuva, että kaikki muutkin tekevät näin. Että on ihan ok mennä jonnekin, vaikka se olisi ihmisten yksityistä tai suojeltua aluetta, tai vaikka siellä olisi vaarallista.
Pelastustehtävien määrä on kasvanut somen myötä
Tutkimusten mukaan Käsivarren alueen matkailijat ovat nuorempia kuin esimerkiksi muissa Suomen kansallispuistossa. Myös sosiaalisen median vaikutus matkailijavirtoihin on Huttonin mukaan koko ajan kasvussa. Samaan aikaan pelastustehtävien määrä alueella on kasvanut, kun väsyneitä vaeltajia haetaan pois tunturista.
Alueen toimijat ovat arvelleet yhdeksi syyksi juuri sosiaalista mediaa, sanovat Hutton ja Lapin yliopiston matkailututkimuksen professori Outi Rantala.
– Some-postauksissa hehkutetaan usein vaikkapa useamman päivän vaelluksia Käsivarren erämaassa. Ne saattavat inspiroida kokemattomampiakin vaeltajia yrittämään samanlaisia vaelluksia, Hutton toteaa.
Silti julkaisuissa kerrotaan harvoin mitään käytännön asioita, kuten mistä vaelluksella voi löytää puhdasta juomavettä tai kuinka vaelluksella peseydytään. Huttonin ja Rantalan tutkimassa aineistossa sana ”seikkailu” mainittiin satoja kertoja. Hyttyset mainittiin vain muutamassa julkaisussa.
Huttonin mielestä on myös ongelmallista, jos paikka nähdään pelkästään matkailukohteena ja lumoavana luontona.
– Se, miten luonto esitetään sosiaalisen median kuvissa, vaikuttaa myös siihen miten luontoon suhtaudutaan.
Siitä seuraa helposti lieveilmiöitä.
Esimerkiksi Norjan puolella on tapauksia, joissa turistit ovat käyneet hautausmaalla tarpeillaan. Tromssassa asuva Hutton on itse yllättänyt matkailijoita pissalta venevajansa vierestä ja ottamassa kuvia Huttonin pyykkinaruista. Ongelmia on ollut myös muun muassa kirkon mailla telttailevista turisteista.
– Se kertoo, että matkailija ei enää hahmota, että paikalliset elävät alueella tavallista arkeaan.
Tuhansissa some-julkaisuissa paikallisten arki loisti poissaolollaan
Norjasta tuttu ilmiö näkyy Huttonin mukaan myös Kilpisjärvellä, tosin ei aivan yhtä rajussa muodossa.
Hutton tutki väitöskirjaansa varten noin 6000 Instagram-palvelussa julkaistua kuvaa. Paikallisten arki loisti kuvissa poissaolollaan: 90 prosenttia kuvista esitti maisemaa.
Käytännössä julkaisut olivat kuvia tuntureista. Ihmisiä kuvissa ei juuri näkynyt, ei ainakaan paikallisia.
– Todellisuudessa ihminen näkyy kaikkialla. Näkyy sähkölinjoja ja muuta.
Kuvateksteissä paikallinen väestö mainittiin tuhansien kuvien aineistossa vain yhdeksän kertaa. Tosin paikallisiin viitattiin yleensä matkailualan työntekijöinä – tai poroina. Saamelaisuutta ei mainittu kertaakaan.
– Yhdessä kuvassa oli muun muassa teksti ”paikalliset ovat lähteneet baanalle”. Siinä kuvassa oli poroja, ei ihmisiä.
Tosin porojen mainitseminen aineistossa oli sekin Huttonin mukaan harvinaista, vaikka kyseessä on poronhoitoalue. Jopa koirista oli kuvia enemmän kuin poroista.
– Kun porot mainittiin, niistä puhuttiin villeinä. Esimerkiksi siihen tapaan, että porot saavat Kilpisjärven tuntumaan entistäkin villimmältä.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
