Seurakuntapastori Pyry Paananen ajaa sunnuntaiaamuna Espoon Tapiolan kirkon pihaan. Lapsi on valvottanut yöllä, mutta se ei hänestä näy. Työpäivä on alkamassa.
Paananen voi tällä kertaa valmistautua tavallista kevyemmin, koska on messussa avustavassa roolissa. Alban pukemisen jälkeen hän ehtii kaitsemaan kirkkoon saapuvia rippikoululaisia.
Kirkon työntekijöiden keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan papeista vain 41 prosenttia pitää jumalanpalvelusta erittäin tärkeänä seurakuntatyön osana. Lopuille se on korkeintaan melko tärkeätä.
Paanaselle messu on erittäin tärkeä. Hän suree toisin vastaavien suurta osuutta.
– Jumalanpalvelus on keskeisesti seurakunnan identiteettiin liittyvä tekijä. Se erottaa seurakunnat muista toimijoista. Jos meiltä poistettaisiin jumalanpalvelus ja rukouselämä, me olisimme yksi osa arvopohjaisten toimijoiden massaa, Paananen sanoo.
Luvun voi sanoa romahtaneen, sillä vielä kymmenen vuotta sitten vastaavassa kyselyssä yli 70 prosenttia papeista piti messua erittäin tärkeänä.
– Yksi iso oletus on siinä, että pandemian aikana pappien itseymmärrys omasta työstä ja identiteetti siitä, mitä on olla pappina, muuttui kun yhteen kokoontuminen ei ollut mahdollista. Mutta selvää on, että tässä on myös muita tekijöitä, jotka tähän taustalla vaikuttavat, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä sanoo.
Vain joka sadas käy kirkossa säännöllisesti
Pappien motivaatiota laskee messujen vähäinen suosio.
Kuluvan vuoden tilastojen mukaan evankelisluterilaisen kirkon messujen viikoittaisia kävijöitä on ollut keskimäärin 35 000, mikä vastaa vain noin prosenttia kirkon 3,5 miljoonasta jäsenestä. Lukuja kasvattavat Ylen tv- ja radiolähetykset, joilla on viikoittain yhteensä 150 000 katsojaa ja kuuntelijaa.
Tapiolan 60-lukua henkivässsä betonikirkossa verenvähyydestä ei näy merkkiä. Rippikoululaiset täyttävät penkkien ensimmäiset rivit ja varttuneemmat seurakuntalaiset saavat kirkkosalin melkoisen täyteen.
Paanasen mukaan heikko osallistuminen on kehityssuunta joka pitää hyväksyä, mutta hänellä on myös ehdotus messujen suosion nostoon.
– Kaupungeissa voitaisiin miettiä sitä, onko järkevää, että meillä on kahden kilometrin välein kirkkoja ja jokaisessa vietetään samaan aikaan suurinpiirtein samanlaista jumalanpalvelusta. Vai pitäisikö pyrkiä profiloimaan erilaisia jumalanpalveluksia ja houkuttelemaan ihmisiä? Tietyn tyylisiä ihmisiä tietyn tyyliseen jumalanpalvelukseen, toisen tyylisiä toiseen.
Papit pettyneitä esimiehiin
Myös papit uupuvat työssä. Tervo-Niemelän mukaan kymmenen vuotta sitten uupumusta tunsi vain joka kymmenes pappi, nyt joka kolmas.
Työmäärä väsyttää: viikonlopuista suurin osa menee töissä. Myös kirkon roolia yhteiskunnassa haastetaan kiivaasti, ja moni pappi ottaa sen raskaasti.
Paananen kertoo kaupungeissa pappien pätkätyöläisyyden olevan yleistä. Paanasen omakin työsopimus on taas katkolla kesän lopulla.
Kyselyiden mukaan papit ovat myös pettyneitä esimiehiin.
– Papit puhuvat huonosta ja taitamattomasta johtamisesta, dynaamisuuden puutteesta, virkamiesmäisestä johtamisesta, johtajuuden etääntymisestä, johtajista, jotka pitävät työntekijän sitoutumista ja panosta itsestään selvänä, johtajista, jotka mitätöivät työyhteisön ongelmia ja myös ihan kiusaamisesta, Tervo-Niemelä luettelee.
Ihmisten kohtaaminen tärkeätä
Tapiolan kirkossa on päästy ehtoolliseen, johon hyvin moni osallistuu. Paananen jakaa öylättiä ja viiniä kokeneesti, pappisvihkimyksen hän sai kuusi vuotta sitten.
Paanaselle ajatus pappeudesta tuli rippikouluikäisenä.
– Molemmat vanhempani ovat pappeja. Siinä vaiheessa, kun kerroin lähteväni opiskelemaan teologiaa, he olivat enemmänkin niin, että oletko ihan varma asiasta, Paananen kertoo ja naurahtaa.
Työ on vastannut odotuksia ja Paananen arvostaa ihmisten kohtaamista.
– Vaikkapa kasteperhe, jonka kohtaan muutaman kerran enkä sen jälkeen välttämättä enää näe, on minun työni kannalta yhtä tärkeä kuin ne, jotka istuvat täällä joka sunnuntai.
Onko kuitenkin niin, että jumalanpalvelus ei enää ole kirkon toiminnan kivijalka, koska vähemmistö nostaa sen muiden töiden yläpuolelle?
– Se kertoo myös siitä, että seurakunnissa papit ja muut kirkon työntekijät ovat valmiita kohtaamaan seurakuntalaisia muuttuvissa olosuhteissa. Ei tyydytä siihen, että kirkon työtä tehdään perinteisellä tavalla, vaan ollaan valmiit menemään ihmisten pariin, Tervo-Niemelä sanoo.
Kirkkoväki poistuu Tapiolan koleaan kevätaamuun.
Paanasen työpäivä jatkuu. Kirkkokahvien jälkeen edessä on vielä kastetilaisuus.