MOSKOVA Venäläinen kirjallisuus kietoi italialaisen Paolo Norin pauloihinsa 15-vuotiaana. Tuolloin hän luki Fjodor Dostojevskin (1821–1881) Rikoksen ja rangaistuksen pohjoisitalialaisessa Parmassa.
Kun romaanin päähenkilö Raskolnikov pohti, kuka hän on – Napoleon vai vapiseva elukka – nuori Paolo Nori joutui keskeyttämään lukemisen ja pohtimaan, kuka hän itse on.
– Minulla oli tunne, että tämä 120 vuotta sitten ja 3 000 kilometrin päässä kirjoitettu kirja haavoitti minua. Olen nyt 61-vuotias ja se haava vuotaa verta yhä, kirjailija ja kääntäjä Nori kuvaili Moskovassa kansainvälisen kirjallisuusfoorumin aikana.
Tämä ajatus näkyy myös hänen Dostojevskista kirjoittamansa teoksen nimessä: Sanguina angora. L’incredibile vita di Fëdor M. Dostojevski eli Veri vuotaa yhä. Fjodor M. Dostojevskin uskomaton elämä. Se ilmestyi venäjänkielisenä käännöksenä tänä vuonna.
Nori osallistui Moskovassa kansainväliselle kirjallisuusfoorumille, jonka kirjailijoiden ja kustantajien yhdistys ASPIR järjesti suurten Non/Fiction-kirjallisuusmessujen yhteydessä.
Foorumille osallistui kääntäjiä, kirjailijoita ja kustantajia 36 maasta. Videotervehdyksessään kulttuuriministeri Olga Ljubimova kutsui kulttuuria universaaliksi kieleksi, jota ymmärtävät kaikkien maailman yhteisöjen edustajat.
Venäjän kulttuuriviranomaisille on tärkeää päästä näyttämään, että Venäjää ei ole eristetty kulttuurinkaan saralla.
Konkreettisesti veri vuotaa nyt Venäjän Ukrainassa käymässä hyökkäyssodassa. Se on nostattanut Euroopassa kysymyksiä venäläisen kulttuurin roolista sodan takana.
Ukrainalaisten näkökulmasta Venäjä on vuosisatoja yrittänyt tukahduttaa ukrainalaisen kulttuurin ja sulauttaa sen osaksi venäläistä kulttuuria.
Arvostelijat ovat osoittaneet venäläisten klassikoiden teksteistä imperialismia ja isovenäläistä nationalismia ja syyttäneet Venäjän valtion käyttävän suuria kirjailijoitaan ”pehmeän vallankäytön” välineenä.
Venäjän vallanpitäjät taas ovat syyttäneet monia Euroopan maita cancel-kulttuurista, pyrkimyksestä perua koko venäläinen kulttuuri.
Venäjän presidentti Vladimir Putin siteerasi lokakuussa 2022 Dostojevskin Riivaajien nihilisti Šigaljevia: ”Rajoittamattomasta vapaudesta lähtien päädyin rajoittamattomaan despotismiin.” Putinin mukaan samaan ovat päätyneet Venäjän läntiset vastustajat.
Venäläisellä kirjallisuudella on yhä ystävänsä
– Tietenkin tämä on kivuliasta meille, jotka rakastamme Venäjää ja venäläistä kirjallisuutta, Paolo Nori sanoi.
Hän kertoi, että eräs italialainen yliopisto pyysi häntä lukemaan neljä luentoa Dostojevskista mutta perui sitten luennot. Tämän jälkeen hänet kutsuttiin muualle ja luentoja kertyi 144.
– Tämä menee ohi. On niitä, jotka ymmärtävät, että me olemme ihmisiä, emme venäläisiä, suomalaisia, italialaisia vaan aivan yksinkertaisesti ihmisiä, Nori sanoi.
Juuri nyt Paoli Nori kirjoittaa librettoa oopperaan runoilija Anna Ahmatovasta (1889–1966). Sen säveltää Silvia Colasanti.
Suomen kirja-ala on sodan takia pitkälti jäädyttänyt suhteensa Venäjälle. Suurilla Non/Fiction-kirjamessuilla näkyi vielä joulukuussa jäänteitä vanhoista suhteista.
Kustantamo Gorodets sai viimein julkaistua Sami Makkosen Kalevala-sarjakuvaeepoksen käännöksen. Ennen helmikuuta 2022 aloitettu hanke kärsi muun muassa oikeanlaisten painovärien puutteesta.
Kaikki kustannusyhteydet eivät ole katkenneet
On vaikea saada hyvää yleiskuvaa siitä, mitä venäjänkielisten teosten käännöksille on tapahtunut viime vuosina.
Kaikissa Euroopan maissa kulttuurisuhteita ei ole katkottu yhtä tiukasti kuin Suomessa. Eteläinen Eurooppa tuntuu suhtautuneen tilanteeseen hieman toisin.
Venäläinen Käännösinstituutti-järjestö edistää venäläisen kirjallisuuden kääntämistä. Sen saamat apurahahakemukset antavat pientä viitettä kehityksestä. Vuonna 2019 hakemuksia tuli 269 ja tänä vuonna 282.
Vuonna 2019 espanjan kielelle kääntämiseksi tuli 12 hakemusta ja italian kielelle 15. Tänä vuonna määrä kasvoi molemmilla 20:een. Arabian kielelle tehtyjen hakemusten määrä kasvoi 9:stä 22:een.
Ranskan- ja kreikankielisiin käännöksiin hakemukset ovat vähentyneet, mutta muutokset ovat pieniä.
Granadan yliopiston professori ja pitkän linjan kääntäjä Rafael Guzmán Tirado etsi kirjamessuilta uusia käännöshankkeita. Hän kääntää nimenomaan venäläistä nykykirjallisuutta.
Guzmán Tirado sanoi, että sodan takia opiskelijoiden kiinnostus venäjän kieleen laski viime vuonna mutta tänä vuonna sellaista vaikutusta ei enää näy.
– Tietenkin nämä ovat raskaita aikoja. Me kaikki haluamme, että tämä kaikki päättyisi. Mutta minä jatkan sitä, mitä olen tehnyt jo 30 vuotta.
Rafael Guzmán Tirado muistutti, että espanjan kielelle käännettäessä kohteena eivät ole vain Espanjan 48 miljoonaa asukasta vaan 500 miljoonaa espanjankielistä maailmassa.
Hänen mielestään kulttuuria ja tiedettä ei pidä sotkea sotaan eikä eurooppalaista kirjallisuutta voi ajatella ilman venäläistä kirjallisuutta.
Turkkilainen kirjailija, säveltäjä ja muusikko Ömer Zülfü Livaneli muistutti Moskovassa Goethen maailmankirjallisuuden käsitteestä.
– Kirjallisuus selittää, että toisella puolella on myös ihminen. On lippuja, armeijoita ja uskontoja, mutta se ei ole mitään. Kyse on yksinkertaisesti ihmisestä, joka joskus kärsii, joskus on nälissään, joskus on onnellinen, joskus pelkää kuolemaa, joskus rakastaa. Kirjallisuus on ainoa tapa selittää ihmisiä toisilleen. Se on luontojaan sotaa vastaan.
Toisaalta Zülfü Livaneli arvosteli Naton laajentumista, jota hän piti yhtenä syynä nykytilanteeseen.
Kirjallisuutta ei voi täysin erottaa politiikasta, mutta pidemmän päälle se on liian mutkikas asia vallanpitäjien lyömäaseeksi.
Dostojevskin henkilöiden lausumia siteeratessaan kannattaa muistaa, että Dostojevskin teokset ovat täynnä ristiriitoja kuten hänen elämänsäkin. Seuraavassa virkkeessään henkilöhahmo todennäköisesti jo itse riitelee edellisen väittämänsä kanssa.
