Merivesi on ollut syksyn ajan poikkeuksellisen lämmintä.
Lämpimintä vesi on ollut Helsingin lähellä Suomenlahden mittauspisteellä.
– Suomenlahden poijulla on mitattu noin 18 asteen lämpötiloja, kun aiemmin tähän aikaan lämpötila on 13 asteen hujakoilla, kertoo väitöskirjatutkija Veera Haapaniemi Ilmatieteen laitoksesta.
Suomen rannikolla vaikuttanut merilämpöaalto on jatkunut voimakkaana ilmojen viilenemisestä huolimatta.
Merivesi on useita asteita lämpimämpää verrattuna vuosien 1991–2020 väliseen kolmenkymmen vuoden mittaiseen ajanjaksoon.
Merilämpöaalto on käynnissä silloin, kun pintaveden lämpötila pysyttelee tämän aikavälin lämpötilojen korkeimman kymmenen prosentin sisällä vähintään viiden peräkkäisen päivän ajan.
Lämpöaalto on kestänyt ennätykselliset 50 päivää
Paitsi että Itämeren pintavesi on ollut poikkeuksellisen lämmintä, lämpöä on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
– Useimmilla rannikon havaintoasemista lämpöaalto on kestänyt jo noin 20 päivää, eli käytännössä koko syyskuun ajan, Haapaniemi kertoo.
Suomenlahden aaltopoijulla lämpöaalto on kestänyt jopa pian 50 päivää, elokuun alusta lähtien.
Maailmanlaajuiset trendit pintalämpötilojen noususta näkyvät myös Itämerellä.
Ilmaston lämpenemisen voidaan odottaa kasvattavan merilämpöaaltojen kestoa ja voimakkuutta.
Haapaniemen mukaan merilämpöaaltojen esiintymistä täytyykin tarkastella pidemmällä aikavälillä.
– Jos aiemmin harvinainen ääri-ilmiö alkaa toistua useasti, on se merkki ilmaston muuttumisesta.
Pintavedet voivat viiletä nopeasti
Ilmatieteen laitos seuraa Veera Haapaniemen kehittämällä työkalulla Suomen rannikon pintavesien lämpötiloja lähes reaaliajassa.
– Pintavesistä saatavien havaintojen avulla voi muodostaa käsityksen siitä, onko käynnissä poikkeuksellisen lämmin jakso.
Helsingin uintipaikoilla merivesi on ollut mittausten mukaan niin ikään monta astetta lämpimämpää verrattuna muutamaan viime syksyyn mittausten mukaan.
Pintaveden lämpötila saattaa viikonlopun jälkeen laskea nopeastikin, mikäli tuulet voimistavat sekoittumista.
Vaikka pintavesi jäähtyisikin, ekosysteemien kannalta on oleellista, miten lämpöaalto etenee pinnan alapuolella.
Pintavesien poikkeavien lämpötilojen tarkastelu on Haapaniemen mukaan kuitenkin tärkeää meriekosysteemiin vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseksi.
Nopea lämpeneminen pelottaa jopa tutkijoita
Valtamerten odotettua dramaattisempi lämpeneminen hämmästyttää jopa merentutkijoita.
– Kahden viimeisen vuoden aikana globaali meren lämpötila ja pohjoisen Atlantin lämpötilamuutokset ovat olleet hälyttäviä, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Markku Viitasalo sanoo.
Viitasalon mukaan lämpöasteet ovat nousseet puolitoista astetta verrattuna keskimääräiseen lämpötilaan.
– Tämä on hyvin jännittävää, ellei jopa pelottavaa tällä hetkellä, sanoo Viitasalo.
Kun lämpövarasto on suuri, globaalia merta ei saa nopeasti jäähtymään, vaikka tulisi viileämpi vuosi väliin.
– Kysymys ei ole vain auringon lämmittämistä pintavesistä, eikä vain pintakerrosten lämpiämisestä, hän sanoo.
Myrskyjä ja hurrikaaneja
Suomen Ympäristökeskuksen mukaan nyt havaitut lämpötilapoikkeamat Itämeren pintavesissä kertovat kuitenkin muutoksesta, jolla tulee olemaan vakavia seurauksia sekä maalla että merellä.
– Valtamerten lämpötila on maailmanlaajuisesti noussut viime vuosina paljon. Sillä on vaikutusta ekosysteemiin sitä kautta, että tietyt lajit lisääntyvät, toiset vähenevät, Viitasalo sanoo.
Lämpeneminen johtaa vesien kerrostuneisuuden lisääntymiseen, mikä voi heikentää kalansaaliita ja erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla ravinnonsaantia sekä aiheuttaa pakolaisten määrän lisääntymistä.
– Pohjoisen Atlantin lämpeneminen voi puolestaan johtaa Golf-virran hidastumiseen, joka johtaisi paradoksaalisesti pohjoisen Euroopan huomattavaan viilenemiseen, Viitasalo sanoo.
Merten suuren lämpövaraston arvioidaan olevan syynä sille, että hurrikaanit ja rankkasateet ja niistä seuraavat tulvat lisääntyvät.
Meriluonnon tutkija: Nyt alkaa olla todella kiire
Merien lämpövarannot ovat niin suuret, että niiden jäähdyttäminen ei tapahdu nopeasti.
– Nyt alkaa olla todella kiire, että nämä muutostrendit saadaan kääntymään, Viitasalo sanoo.
Viitasalon mukaan hiilidioksidipäästöjä täytyy nopeasti vähentää, jotta suunta voisi muuttua.
Viitasalo muistuttaa, että merten ja lähiympäristön suojelemista ei saisi lopettaa, vaan päinvastoin esimerkiksi Itämeren suojelemiseksi pitää tehdä se, mikä on mahdollista.
– Koska me emme yksin voi globaalia lämpötilakehitystä kääntää, niin meidän täytyy kitkeä rehevöitymisen juurisyitä, kuten vähentää tehokkasti maalta tulevien ravinteita, hän sanoo.
Hänen mukaansa meriluontoa pitäisi suojella, eikä monimuotoisuutta saisi tuhota esimerkiksi harkitsemattomilla merentäytöillä.
Sinilevä voi lisääntyä, kalojen kutupaikat mennä pilalle
Itämeressä kalantuotanto voi lämpiämisen myötä väliaikaisesti jopa kasvaa, jos mereen valuu enemmän ravinteita talvella lisääntyvien vesisateiden myötä.
Kaloille lämmin vesi on usein hyödyksi, koska lämpimissä vesissä kalat kasvavat ja lisääntyvät nopeammin, mutta toisaalta jotkut kalat, kuten kampelat ja petokalat kärsivät lämmön seuruksista.
– Jos kutupaikat menevät pilalle, niin silloin kalat voivat kärsiä. Esimerkiksi kampelat tiettävästi kärsivät hiekkapohjien hautautumisesta vedessä lilluvan massan alle ja jotkut petokalat kärsivät samentuneesta vedestä, sanoo Viitasalo.
Korvameduusojen suuri määrä ei sen sijaan ole tiettävästi ainakaan yksinomaan lämpimän meriveden ansiota, sillä niitä tavattu ollut paljon myös kylmien kesien jälkeen.
– Korvameduusan runsaaseen vuosien väliseen vaihteluun ei ole yksiselitteistä syytä tiedossa, vaikka niitä on nyt havaittu myös Suomenlahdella, raportoi tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi merentutkimusalus Arandalta.
Sinileväkausi on jo nyt pidentynyt lämmön lisääntymisen vuoksi: se alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin syksyllä.
– Erityisesti on odotettavissa, että esimerkiksi sinileväkukinnat kesäaikaan lisääntyvät ja ja ylipäätänsä rehevöitymisen ilmenemismuodot lisääntyvät.
