Itsetuhoinen nuori sai vahvan lääkereseptin sairaalasta – kaksi päivää myöhemmin hän tappoi itsensä | Pirkanmaa

Lokakuussa 2025 kesken lomamatkan Mirka sai viestin, jota yksikään vanhempi ei haluaisi vastaanottaa.

Viestissä Mirkan 19-vuotias lapsi Rusko kertoi olevansa sairaalahoidossa. Hän oli yrittänyt tappaa itsensä ottamalla yliannostuksen lääkkeitä.

Tuosta viestistä alkoi puolen vuoden kujanjuoksu.

– Lapsi oli yhä uudelleen itsetuhoinen. Me läheiset yritimme pitää hänet hengissä, Mirka kertoo.

Useiden itsemurhayritysten ja terveydenhuollosta avun hakemisen jälkeen Rusko kuoli tämän vuoden huhtikuussa.

Yle ei kerro Ruskon eikä hänen äitinsä oikeita nimiä, sillä jutussa käsitellään Ruskon terveystietoja.

Yle haastatteli Ruskoa tämän omasta toiveesta loppuvuodesta 2025. Tuolloin itsemurhayrityksiä oli taustalla jo muutamia.

Rusko halusi tuoda omien kokemustensa kautta julkisuuteen sen, miten vaikea psyykkisesti sairaan ihmisen on saada apua.

Hänestä tuntui, ettei terveydenhuolto ottanut hänen pahaa oloaan vakavasti eikä tarjonnut tarvitsemaansa apua.

Rusko kertoi, että hän ei halua kuolla.

Hän toivoi, että pääsisi itseltään turvaan psykiatriseen osastohoitoon. Toisinaan se onnistui, mutta toistuvasti hänet käännytettiin sairaalasta takaisin kotiin.

Päivää ennen kuolemaansa Rusko meni yöllä psykiatriseen päivystykseen itsetuhoisten ajatusten vuoksi. Hän oli suunnitellut ottavansa yliannostuksen omia masennuslääkkeitään.

Silloin hänen masennuslääkereseptinsä uusittiin niin, että uusi annostus oli kaksi kertaa vahvempi kuin aiemmin.

Ylen näkemässä hoitokirjauksessa mainitaan tuolta päivältä, että potilas lupaa viedä lääkkeet äidin luokse säilöön. Tätä Rusko ei kuitenkaan tehnyt.

Hän haki lääkkeet apteekista. Kaksi päivää myöhemmin Rusko teki itsemurhan.

Pirkanmaan hyvinvointialue on aloittanut sisäisen selvityksen Ruskon kuoleman vuoksi. Nykyään tällainen selvitys tehdään aina, kun ihminen kuolee itsemurhan seurauksena.

Selvityksen tarkoitus on käydä läpi kuolemaan johtanut tapahtumakulku ja selvittää, onko kaikki mennyt hoidon osalta oikein. Selvitys ei ole Ylen tietojen mukaan vielä valmistunut.

Yle julkaisee Ruskon tarinan, koska mielenterveysongelmat ja avun saamattomuus ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Ruskon tiedot julkaistaan sekä hänen itsensä että Ruskon äidin luvalla.

Miten voi olla, että itsetuhoinen ihminen jätetään toistuvasti ilman apua? Tätä kysymystä Mirka mietti jo silloin, kun Rusko eli. Nyt, Ruskon kuoltua kenties enemmän.

Ajatukset liittyivät itsensä vahingoittamiseen.

Tunne oli kestämätön ja helpotti vasta, kun Rusko satutti itseään. Näin hän kuvaili itsetuhoista toimintaansa hoitohenkilökunnalle.

Itsetuhoisten tekojen jälkeen Rusko soitti itselleen useita kertoja ambulanssin.

Välillä hän hakeutui päivystykseen jo silloin, kun itsetuhoiset ajatukset ottivat vallan.

Mirka kertoo, että Rusko käännytettiin useamman kerran päivystyksestä takaisin kotiin.

Aina sen jälkeen Rusko päätyi vahingoittamaan itseään.

Terveydenhuollon näkemys oli, että Ruskon tilanteessa ei ole perusteita pidemmälle osastohoidolle.

Rusko vietti parin viikon jakson Sastamalassa osastohoidossa. Silloinkin hän oli viikonloput kotona.

Rusko koki itse hyötyneensä osastohoidosta. Lääkärit ajattelivat toisin, koska Rusko oli vahingoittanut itseään kesken hoitojakson. Sen jälkeen osastohoidon ei katsottu olevan vaihtoehto.

Potilaskirjauksista käy ilmi, että Rusko ei kokenut lääkkeiden tai lääkkeettömien ahdistuksen hoitokeinojen auttavan häntä.

Hän kertoi sen myös lääkäreille. Osa heistä koki, ettei Rusko ota itse tarpeeksi vastuuta toipumisestaan.

”Potilaan keinottomuus aivan poikkeuksellisen massiivista”, lukee yhdessä joulukuussa 2025 tehdyssä hoitokirjauksessa.

Monista kirjauksista voi tulkita hoitohenkilökunnan turhautumisen.

”Vastuunottamisesta ja toipumisesta puhuttaessa toteaa ”en edes halua”. Tähän vastaan, että tämänkaltaista halua ei ole sairaalassakaan tarjolla.”

”Hän näkee, että ainut vaihtoehto, jolla voisi edes hetken selvitä, on sairaalahoito. Tämän eteen on myös valmis näkemään kovasti vaivaa.”

Huhtikuussa 2026 Mirka saapui puolisonsa kanssa Ruskon asunnolle. Ruskon kumppani oli pyytänyt sitä, koska hän ei saanut yhteyttä Ruskoon.

Mirka avasi asunnon oven omilla avaimillaan, koska kukaan ei vastannut koputuksiin.

Makuuhuoneen ovi oli kiinni. Ruskon kissat olivat kahdestaan olohuoneessa.

Mirka oli helpottunut huomatessaan, että Ruskoa ei näkynyt asunnossa.

Sitten hän katsoi tarkemmin sänkyä. Se oli täynnä vaatteita ja vilttejä.

Ja niiden keskellä makasi hänen lapsensa.

– Tiesin heti, että hän on kuollut. Hän oli ihan jäykkä ja kylmä. Huusin silti miehelleni, että soita ambulanssi.

Videolla Mirka kertoo tilanteesta, kun löysi lapsensa:

Yle pyysi Pirhaa kommentoimaan Ruskon hoitoon ja kuolemaan liittyviä asioita.

Ruskon äiti Mirka olisi antanut hyvinvointialueelle luvan lapsensa tapauksen läpikäyntiin.

Pirha kieltäytyi vetoamalla siihen, että lain mukaan kuolleen potilaan hoitoon liittyviä tietoja ei saa luovuttaa muille kuin lähiomaisille, ja heillekin vain tietyistä laissa eritellyistä syistä.

Pirkanmaan hyvinvointialueen psykiatrian toimialuejohtaja, ylilääkäri Lumikukka Socada kommentoi itsetuhoisten ihmisten hoitoa ja psykiatrian hoitomenetelmiä yleisellä tasolla.

Yleisellä tasolla hän kommentoi esimerkiksi sitä, että moniongelmaiset potilaat ovat kaikkein haastavimpia. Eli potilaat, joilla useita diagnooseja.

– Psykiatriset sairaudet ovat pahimmillaan vaikeita sairauksia, joissa itsemurhariski on todellinen. Me pyrimme tekemään parhaamme, jotta riski ei toteutuisi.

Socada kertoo, että jos esimerkiksi päivystykseen hakeutuvan henkilön itsemurhariski on päivystävän lääkärin arvion mukaan akuutti, ohjataan potilas yleensä osastohoitoon.

Pelkästään se, että ihminen sanoo tekevänsä itsemurhan, ei Socadan mukaan kuitenkaan ole syy ottaa tätä osastohoitoon.

– Tilannetta arvioidaan aina yksilöllisesti kartoittamalla potilaan kokonaistilanne.

Kokonaistilanteen arviointiin kuuluu esimerkiksi selvittää, elääkö itsetuhoinen henkilö yksin ja mitkä asiat voivat suojata häntä itsemurhalta.

Samoja asioita kartoitetaan myös silloin, kun henkilö kotiutetaan osastolta.

Yksi osa itsetuhoisen potilaan arvioinnista liittyy tämän lääkitykseen.

Socada kertoo, että itsemurhariskissä oleville ei määrätä isoja reseptejä sellaisiin lääkkeisiin, joilla olisi mahdollisuus riistää itseltään henki. Tai vaihtoehtoisesti lääkkeet määrätään niin, että ne voi hakea kerran viikossa pienemmissä erissä apteekista.

Itsemurhariskissä olevan läheisen kanssa voidaan myös sopia, että tämä ottaisi lääkkeet hallintaansa potilaan puolesta.

Ruskon kanssa näin sovittiin, mutta Mirka ei koskaan saanut tätä tietoa.

Terveydenhuollossa luovutettiin Ruskon suhteen. Niin Mirka ajattelee nyt.

Joulukuussa 2025 yhden itsemurhayrityksen jälkeen psykiatrian päivystyspoliklinikan lääkäri kuvaili Ruskon tilanteen olevan ”hoidollisesti ajateltuna miltei toivoton”.

Ääniviestissä ystävälleen Rusko kertoi erään lääkärin sanoneen hänelle, että: ”kukaan muu ei voi auttaa sua kuin sä itse”.

Samassa viestissä Rusko kertoo lääkärin kutsuneen häntä asenneongelmaiseksi.

Myös Ruskon äiti Mirka todisti lääkärien kommentteja.

– Lääkäri sanoi kerran minun läsnäollessa Ruskolle, että kyllä sinä voit tappaa itsesi, jos haluat. Me emme voi sitä estää. Se pitää varmasti paikkansa, mutta täytyykö sellaista sanoa tasapainottomalle nuorelle, Mirka sanoo.

Yle kysyi Pirhalta, miten he suhtautuvat tämänkaltaisiin lääkärien kommentteihin. Ylilääkäri Lumikukka Socada vastaa, että ne eivät kuulu asiakaskohtaamisiin.

– Lääkärillä voi joskus herätä vaikeitakin tunteita potilaiden kanssa. Hyvään ammattitaitoon kuuluu, että omat tunteet tunnistaa ennen kuin ne pääsevät millään tavalla pintaan tai varsinkaan suusta ulos.

Rusko oli viimeiset elinkuukautensa avohoidossa. Käytännössä se tarkoitti keskusteluja psykologin kanssa. Niitä ehti olla yhteensä viisi.

Rusko oli myös jonossa sähköhoitoon sekä tuettuun asumiseen. Lähete sähköhoitoa antavalle neuromodulaatiopoliklinikalle tehtiin joulukuussa.

Ylilääkäri Lumikukka Socada kertoo, että sähköhoitoon ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäänlaisia jonoja.

– Sähköhoitoon pääsee lähes päivystyksellisesti. Hoitoa ei joudu odottamaan useita viikkoja, jos sitä tarvitsee.

Ruskon potilasasiakirjoista ei selviä, miksi hän ei koskaan päässyt hoitoon.

Itsetuhoisen ihmisen avun saanti vaihtelee hyvinvointialueittain. Näin kertoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Kukkosen mukaan akuutti ensihoito toimii yleensä hyvin kaikkialla ja itsemurhaa yrittäneet saavat nopeasti tarvitsemansa somaattisen hoidon ja ensiavun.

– Mutta miten hoito sen jälkeen etenee, niin siinä onkin valitettavan paljon vaihtelevuutta.

Kukkonen kertoo, että osalla itsemurhavaarassa olevista hoitopolku käynnistyy tehokkaasti, ja hoito on perusteellista ja vaikuttavaa.

Toisilla lähetteet eivät etene päivystyksistä, koska poliklinikoilla on ruuhkaa tai psykiatrisissa sairaaloissa on liian vähän vuodepaikkoja.

– Valitettavasti myös tällaista hoidon priorisointia tapahtuu.

Kukkonen kertoo, että osalla itsetuhoisista ihmisistä aikaisempi psykiatrinen diagnoosi voi vaikeuttaa asianmukaisen jatkohoidon saamisen, koska terveydenhuollossa keskitytään usein pelkästään aikaisemman diagnoosin mukaiseen hoitoon.

Kaikkien itsetuhoisten kohdalla tulisi jatkohoidossa Kukkosen mukaan keskittyä nimenomaan itsetuhoisuuteen ja sen syihin.

– Pelkästään esimerkiksi masennuksen hoidon tehostaminen ei ole riittävää, vaan täytyisi tunnistaa, mikä tässä tilanteessa oli se, mikä aiheutti itsemurhavaaran.

Kukkonen on sitä mieltä, että moni itsemurha olisi estettävissä johdonmukaisella ja ajantasaisella hoitosuunnitelmalla.

Suomessa on Kukkosen mukaan tietoa ja osaamista itsemurhien ehkäisyyn. Mutta päättäjien asenteissa olisi hänen mielestään parantamisen varaa.

– Eli siinä, miten yhteiskunnan varoja priorisoidaan. Halutaanko niillä pelastaa ihmisten henkiä, vai ohjataanko niitä johonkin ihan muuhun?

Mirka on miettinyt jälkikäteen, miten paljon Ruskolle määrätyillä lääkkeillä oli vaikutusta tämän itsetuhoisuuteen.

Puolitoista vuotta ennen kuolemaansa Rusko aloitti masennuslääkityksen. Valmistetta vaihdettiin useamman kerran, kuten myös annostusta.

Mirka kertoo, että välillä Rusko jätti lääkkeensä syömättä, koska ei kokenut saavansa niistä apua.

– Lääkityksen tehoa ei seurattu systemaattisesti.

Mirka kritisoi Pirhaa myös siitä, ettei se ottanut hoidossa huomioon Ruskon autismia ja sitä, miten se vaikutti esimerkiksi hänen tapaansa kommunikoida.

Mirka kertoo, että Rusko käyttäytyi aina rauhallisesti ja järkevästi. Hän ei näyttänyt epätoivoiselta, vaikka teot kertoivat muuta.

Kun Rusko haki viimeisen kerran apua psykiatrisesta päivystyksestä, hän kertoi suunnitelleensa ottavansa yliannostuksen omia lääkkeitään.

Potilasasiakirjoista löytyy tuolta päivältä merkintä: ”Samanlainen tunne jatkunut jo pari viikkoa, joten ei kutsuisi sitä enää impulssiksi omasta mielestään.”

”Ongelmana voivat jatkossakin olla ahdistuksen myötä tulevat impulssit ottaa lääkkeitä yliannostus”, sanottiin Ruskon viimeiseksi jääneessä potilaskirjauksessa.

– Hänen hätäänsä ei uskottu, vaikka hän sen sanoitti. Ruskon ei olisi täytynyt kuolla. Se olisi voitu estää, jos olisi uskottu, että hän on itselleen vaaraksi ja hänet olisi pidetty osastolla.

Tänään torstaina vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää.