Lumihanki kimaltelee niin kuin se kevättalven auringossa vain voi.
Silloin tällöin jää paukahtaa, kun kelkka kiitää Kokkolan edustalla kohti Tankarin majakkasaarta.
Lumessa risteilevät ihmisten ja eläinten jäljet. Eläimet ovat olleet liikkeellä omin jaloin, ihmiset enimmäkseen mönkijöillä ja kelkoilla.
Kristina ja Bo-Göran Klingenberg ovat asuneet saarella jo pari viikkoa ja viipyvät maaliskuun loppuun.
Matka taittui kävellen, perässä täydet ahkiot.
Valtaosan tarvittavista tavaroista Klingenbergit veivät saareen veneellä jo syksyllä.
150 litraa juomavettä, runsaasti kuivaelintarvikkeita, säilykkeitä ja kylmäsäilytettävää ruokaa. Lakanat, vaatetta, hygieniatarviketta, potkukelkat, sukset.
– On ollut vaimon unelma, että saisi olla vähän pidempään täällä. Ja mikäs sen parempaa kuin olla vanhalla työpaikalla eläkeläisenä, leukailee Bo-Göran Klingenberg.
Hän aloitti Tankarissa luotsina 1980-luvulla, ja siitä asti tuo maisema on ollut osa koko perheen elämää.
Välissä on ollut monta talvea, jolloin saareen ei ole päässyt lainkaan.
– Vaikka jää on paksua sisärannikolla, niin täällähän jäät liikkuvat. Pitää tietää, missä kulkee, kun virtapaikkoja on monesti auki koko talven, vaikka on -20. Se vaatii aika lailla tietoa.
Tilanteet muuttuvat nopeasti
Tänä talvena osa majakkasaarista on ollut tavoitettavissa ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
– Tällainen jäätalvi on nykyään todella poikkeuksellinen. Kerran 10–15 vuoteen tuppaa tulemaan tällaisia – enkä uskonut, että enää tulisi, sanoo Pekka Väisänen.
Hän on vetänyt lähes kaikki Suomen majakkaseuran hiihtoretket ja työskennellyt Merenkulkulaitoksella.
Väisänen seuraa joka talvi jääkarttaa, tutkii ennusteita, käyttää jopa ”tähystäjiä”. Ja pettyy.
Meriveden lämpeneminen on johtanut siihen, että merenpohjaan kertyy valtavasti lämpöä, mikä hidastaa jäätymistä, vaikka pakkasta olisikin. Eikä sitä joka talvi ole riittävästi.
Nyt on ollut. Vielä viime viikolla Väisänen listasi toistakymmentä majakkasaarta, joille saattaa päästä.
Nyt tilanne on jo toinen, eikä hän enää suosittele saarille menoa Vaasan eteläpuolella.
– Jää kehittyy vielä hyvin, mutta kova etelätuuli on vienyt jäät muun muassa Märketiltä Ahvenanmaalta ja rikkoneet niitä Säpistä Porissa. Suomenlahdella jäät ovat pakkautumassa Suomen rannikolle.
Jäälle nouseva vesi ja avautuvat railot ovat kuitenkin talvisella merellä tuttuja.
Tankariin voi vielä hiihtää hyvin, ja Kalajoella järjestetään sunnuntaina peräti Kallahiihto Maakallaan. Oulun–Hailuodon seudulla pääsee suksimaan loistoille ja pookeille.
Myös Kemissä on hyvä mahdollisuus hiihtää Karsikon venesatamasta Keminkraaselille, Ykskiven pookille ja jopa Härkäleton saarelle Simoon, jossa on majakkaan verrattava arvokas loisto.
Pekka Väisänen muistuttaa, että jäällä tietysti liikutaan aina varovasti ja silmät auki. Eikä yksin, vaan aina muutama kaveri mukana.
Jäätilanteen mukana muuttui myös miehen tunnelma: toiveikkuuden tilalla paistaa apeus.
– Täytyy onnitella niitä, jotka ehtivät jo käydä majakkasaarilla.
Mitäkö saaressa tehdään?
Klingenbergejä selvästi kyllästyttää kysymys siitä, mitä he saaressa tekevät.
Bo-Göran muistuttaa tarinasta, jossa kaikki kysyivät lehmänsä myyneeltä mieheltä, mitä tämä nyt sitten tekee. Vastakysymys kuului: onkos sinulla lehmiä? Ja vastaus oli tietysti ei. Jolloin ihmettelyn kohde asiallisesti kysyi: no, mitäs sinä sitten teet?
Tekevät palapeliä, pelaavat korttia, katsoivat olympialaisia, syövät ja nukkuvat. Ulkoilevat paljon.
Kristina tekee myös materiaalia Pro Tankar -yhdistyksen kotisivuille ja päivittää kuulumisia sen Facebookissa.
– Nyt minä suunnittelen, että vähän kalastelisin, sanoo Bo-Göran.
Toistaiseksi se on suunnittelun asteella, samoin kuin Kristinan haaveilema avanto.
– Täällä kaikki menee vähän slow motion. Ei tarvitse kiiruhtaa eikä katsoa kelloa, ja se on kyllä super, sanoo Kristina.
Hiihtäminenkin on suunnitelmissa. Lähisaaret olisi tarkoitus koluta. Sukset on jo otettu esille. Se on sitä suunnittelua.
Maisema muuttuu jatkuvasti. Jää- ja säätilanne houkuttavat pitämään silmät auki ja kännykän kameran valmiudessa.
Välillä tuleekin kiire kuvaamaan, kun luonto pistää parastaan. Silloin toppahousut vetäistään vaikka pyjaman päälle.
Kalastajien kylästä on tultu pitkä matka
Museovirasto on määritellyt Tankarin alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Tankar kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja saarelle on laadittu maisemanhoitosuunnitelma.
Luotsitoiminta alkoi 1700-luvulla, ja merenkulun lisääntyessä tarvittiin myös lisää valovoimaa: lähes 30-metrinen majakka nousi saarelle vuonna 1889.
Tutka pyörii. Se kitisee, koska laakeri pitäisi vaihtaa. Ehkä sitten kesällä.
Bo-Göran Klingenberg bongaa tottuneesti laivoja vielä nytkin, vaikka tähystys- ja luotsausvuorot ovat jääneet taakse.
– Olen nähnyt tämän haastattelun aikana kaksi tai kolme laivaa, joita kukaan muu ei nähnyt.
Tankar on muuttunut sinä aikana, kun pariskunta on siellä kulkenut. Kaikki muutokset eivät ole mieluisia.
Saaren historia näkyy vielä, mutta sitä pitää vaalia, sanoo Kristina Klingenberg. Se vaatii matkailua kehitettäessä tarkkaa pohdintaa siitä, mitkä arvot halutaan säilyttää.
– On tosi monta tärkeää kysymystä; tietysti se, paljonko luonto kestää. Olisi hienoa, jos kaikki tulevatkin kokkolalaiset voisivat nauttia tästä. Että oltaisiin varovaisia sen kanssa, miten täällä liikutaan ja ollaan ja mitä täällä tehdään.
