Suomi
English
Français
Deutsch
Italiano
Polski
Русский
Slovenčina
Español
Mökiltäni löytyi salakaatopaikka – se sai huomaamaan, mikä Suomessa maailmalla kiinnostaa, Halme muistelee.
Jani Halmevapaa toimittaja
Tasan vuosikymmen sitten ostin unelmieni rintamamiestalon jylhän harjun etelärinteeltä, maailman kauneimmalta paikalta.
Ensimmäisenä kesänä käyskentelin onnellisena tontin viertä. Katseeni osui pieneen kumpareeseen metsän reunassa. Kummusta puski esiin ajan valjuksi haalistama astianpesuainepullo. Töytäisin sitä kengän kärjellä ja alta paljastui vanha margariinipakkaus. Sen vierestä löytyi vanha öljypönikkä seuranaan joku muovipussi ja juomapullojen ruosteisia korkkeja.
Paniikki löi ylitseni. Sijaitseeko paratiisini vanhalla kaatopaikalla?
Minua pidempään eläneet naapurini rauhoittelivat. Kyseessä on kuulemma vanha maan tapa. Takavuosikymmeninä Suomessa oli aivan yleistä hankkiutua eroon pienjätteestä piilottamalla ne lähimetsään.
Paniikki löi ylitseni. Sijaitseeko paratiisini vanhalla kaatopaikalla?
Nykyään ajatellaan täsmälleen päinvastoin. Maahan kätkemisen sijaan roskat hyödynnetään uudestaan. Se mitä ei voida muuten käyttää, poltetaan talojen lämmitykseen. Suomesta on tullut maailman ainoita maita, joissa ei enää ole perinteisiä kaatopaikkoja. Suljettuja jätekasoja maisemoidaan ja niistä tehdään pulkkamäkiä tai koteja mehiläisille.
Kaatopaikattomuus on radikaali idea. Se näkyy kansainvälisen median kiinnostuksessa. Luin taannoin Ulkoministeriön raporttia Suomea koskevista mediaosumista. Häkellyttävän usein me paistattelemme ihailevissa artikkeleissa jätehuoltomme ansiosta. Muodikas kattotermi on kiertotalous.
Brasilialainen Globo on maailman suurimpia mediakonserneja, joka julkaisee Etelä-Amerikan suosituinta talouslehteä Valor Econômicoa. Lehden marraskuussa julkaisemassa laajassa artikkelissa kerrotaan Suomen olevan ”maailman johtavia maita kiertotalouden toteuttamisessa”. Japanissa ilmestyvässä Business Insider -lehdessä Suomi esitellään ”japanilaisille erittäin houkuttelevana sijoituskohteena” juuri kiertotalouteen liittyvän osaamisen vuoksi.
Paistattelemme maailmalla ihailevissa artikkeleissa usein jätehuoltomme ansiosta.
Ulkoministeriön raportin mukaan Helsinki mainittiin toistuvasti myös Lähi-idän medioissa yhtenä ”maailman parhaista kaupungeista” jätteenkäsittelyssä. Vietnamilaisessa mediassa Suomi esitellään jätteenkäsittelyn esimerkkitapauksena, maana, joka on hyvin tunnettu ”kansalaistensa kunnioittavasta suhtautumisesta luontoon sekä puhtaasta teknologiastaan”.
Roska-asioissa emme ole EU:n mallioppilas – olemme koulun rehtori.
Mallimme hienouksia on viranomaisten halu tehdä lajittelusta helppoa. Kerros- ja rivitalojen roskakatoksissa tulee nykyään olla erillisastiat jopa biojätteelle ja pakkausmuoville. Taajama-Suomessa on kattava aluejätekeräys- ja ekopisteiden verkosto.
Valvomattomuudestaan huolimatta ne ovat yleensä hämmentävän siistejä ja asiointi on suoranainen ilo. Kotitalouksien suurikokoisille jätteille tarkoitetut asemat ne vasta mahtavia ovatkin. Ai sitä riemua kun kevättalkoissa pääsee nakkailemaan jätelautaa yhdelle lavalle ja vääntyneen pihakeinun toiselle. Pääsymaksu on kolikoita, ja vaaralliset roinat saa jättää ilmaiseksi.
Roska-asioissa emme ole EU:n mallioppilas – olemme koulun rehtori.
Mutta, mutta. Kyllä rehtorikansalla on vielä petrattavaakin.
Taloyhtiöiden välillä on huomattavat erot roskakatosten siisteydessä. Jäteauton kuljettajat poimivat toki siirrossa maahan tippuneet roskat, mutta muuten asia on meidän asukkaidemme itsemme vastuulla.
Aina toisinaan joku myös jättää pienelle jätteelle suunnatuille alueasemille pesukoneen, kasan akkuja tai jopa sohvaryhmän. Mutta ei auta – kai hyvän systeemin vuoksi kannattaa kestää kohtuumäärä tolloja.
Skarppaamisen paikka meillä kaikilla on sen kaikkein tavallisimman kodin sekajätepussin täytön kanssa. Pääkaupunkiseudun jätehuollosta vastaava HSY julkaisi juuri kiinnostavan tutkimuksen, jossa selvitettiin tavallisten suomalaisten arkisen jätesäkin sisältöä. Roskapusseja analysoidessa selvisi, että peräti kolmannes sekajätesäkin sisällöstä kuuluisi biojäteastiaan.
Siltikin – vaikka bio- ja sekajätteen ämpärit ovat kotona yleensä vierekkäin, ja pihalla biojäteen keräilylaatikko korkeintaan metrin päässä yleisroskiksesta.
Jani Halme
Kirjoittaja on toimittaja ja luova johtaja. Häntä hävettää vieläkin sohvan kippaaminen tyystin väärään paikkaan.
