Ympäristö- ja kehitysjärjestöt ilmoittivat olevansa pettyneitä Bakun ilmastokokouksen antiin.
– Lopulta kaikki ovat tyytymättömiä ja kaikki hävisivät. Ja erityisesti ilmasto hävisi, toteaa WWF:n ilmasto-ohjelman johtaja Bernt Nordman.
– Jonkin verran rahaa jäi käteen, mutta kuilu on valtava tarpeeseen nähden.
Bakun ilmastokokouksessa päätettiin 300 miljardin euron ilmastorahoituksesta, mikä on kolme kertaa aiempaa suurempi summa. Käytännössä tuo on summa, jonka rikkaat maat antavat kehittyville maille ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen.
Ympäristöjärjestöjen mukaan rahoitustavoite ei ole riittävä. Esimerkiksi luonnonsäätiö WWF oli toivonut 1 000 miljardin dollarin rahoitusta. Greenpeace taas oli ehdottanut, että rahoitusta kerättäisiin suurilta öljy- ja kaasuyhtiöiltä verolla, joka voisi yli 20-kertaistaa rahoituksen. Tällaista toiveita ei kuultu.
WWF:n Nordmanille iso pettymys oli myös, että viime vuonna sovituista päästövähennystoimien käytännön toteutuksesta ei päästy edes neuvottelemaan.
– Oli masentavaa, että edelleen löytyy maita ja maaryhmiä, jotka vastustavat niitä keskusteluja.
Tähän kiinnittää huomiota myös Elinkeinoelämän keskusliiton ilmastoasiantuntija Janne Peljo.
– Lähtökohtaisesti pieni pettymys, Peljo sanoo.
– Dubaissa viime vuonna päätettiin fossiilisten polttoaineiden alasajosta. Ja se tarkoittaa vihreiden teknologioiden kysynnän kasvua. Jos nyt olisi tullut vahvistusta sille, kasvutuuppaus olisi ollut suurempi.
Kehitysjärjestöt: ”Vitkuttelua”
Suomalaisia kehitysjärjestöjä edustava Fingo toteaa niin ikään, että 300 miljardin dollarin rahoitustavoite jäi kauas kehittyvien maiden tarpeista.
Ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes toteaa tiedotteessa, että ilmastokriisin eturintama jää yksin, eikä maailmalla olisi ”aikaa tällaiselle vitkuttelulle”.
Kunnianhimon taso jäi Fingon mukaan heikoksi – varsinkin kun huomioidaan inflaatio ja tulevan rahoituksen todennäköinen lainapainotteisuus.
Tätä korostaa myös Suomen Lähetysseura.
– On selvää, että maailman köyhimpien ihmisten kamppailussa ilmastokriisiä vastaan on rajallisesti mahdollisuuksia kaupallisiin ratkaisuihin, toteaa johtava asiantuntija Niko Humalisto tiedotteessa.
Professori: Summa oli lopulta isompi kuin odotin
Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi ei suhtaudu saavutettuun sopuun yhtä negatiivisesti. Hetken näytti jo siltä, että lopputulosta ei saataisi ollenkaan – ja siihen nähden Kulovesi oli positiivisesti yllättynyt.
– Neuvottelujen tärkein anti oli, että siellä saatiin sopu tästä kolmestasadasta miljardista ja myös siitä, miten jatkokeskustelut käynnistetään, hän sanoo.
– Rahoitustavoite oli lopulta 200 maan kompromissi, ja kolmesataa miljardia oli jopa enemmän kuin mitä olin ajatellut, että siellä oltaisiin valmiita lupaamaan.
Kasvaako maksajien joukko?
Bakussa neuvotteluosapuolina olivat vastakkain kehittyvät ja kehittyneet maat, eli globaali etelä vastaan globaali pohjoinen. Kati Kulovesi uskoo, että jatkossa globaali etelä osallistuu rahoittamiseen aiempaa enemmän.
– Ilmastotoimissa on perinteisesti ollut se lähestymistapa, että rahoittajamaita ovat kehittyneet maat. Nyt tässä otettiin mielestäni edistysaskeleita siihen suuntaan, että rahoittajien joukkoa laajennetaan varakkaimpiin kehittyviin maihin, Kulovesi sanoo.
– Siitä todenäköisesti väännettiin loppuun asti kättä.
Maksajajoukon laajentaminen tarkoittaa esimerkiksi Intian ja Kiinan osallistumista – mutta yksittäisistä maista ei puhuttu.
– Summat ovat niin suuria, että ne eivät voi realistisesti tulla ainoastaan kehittyneiden maiden verovaroista. Näistä jatketaan keskusteluja.
Kulovesi muistuttaa, että esimerkiksi Kiina toki tekee jo tälläkin hetkellä paljon vihreitä investointeja kehittyvissä maissa.
Tämänkertainen ilmastokokous keskittyi rahaan. Sitä tarvitaan toisaalta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja toisaalta ilmastonmuutokseen varautumiseen sekä jo syntyneiden tuhojen korjaamiseen.
Huomio on ollut tähän asti ilmastonmuutoksen hillitsemisessa – ja näin oli tälläkin kertaa.
– Neuvotteluissa oli pöydällä se, että tehtäisiin erilliset rahoitustavoitteet ilmastonomuutoksen hillintätoimille, sopeutumistoimille ja vahingoille, Kulovesi kuvaa.
– Se on aina ollut se, mitä kehittyvät maat yrittävät korostaa, mutta tässä suhteessa heidän tavoitteensa jäivät toteutumatta.
