Yle julkaisi tämän viikon alussa artikkelin uskonnottomasta hämeenlinnalaisesta alakoululaisesta, jonka yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi kokeneen syrjintää koulun tapahtumassa. Lautakunta suositteli, että kaupunki maksaa lapselle 1 500 euroa hyvitystä.
Artikkelista nousi valtavasti keskustelua sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla.
– Kyse ei ole vain kirkoista tai vakiintuneista uskonnon instituutioista, vaan asioista, jotka yhteiskunnassa koetaan pyhinä. Pyhän aseman saattavat saada muutkin kuin uskontoon liittyvät asiat. Samalla käydään rajanvetoa siitä, kenellä on oikeus määritellä, mikä on pyhää, media- ja viestintätieteiden professori Johanna Sumiala sanoo.
Jotkut ihmiset tuntevat, että suomalaisuuteen kuuluva kulttuurisuskonnollinen perintö ja perinteet ovat uhattuina.
Toisten mielestä yhteiskunta on moniarvoistunut eikä kristillisellä perinteellä enää pitäisi olla erityisasemaa kouluissa.
Vääristynyt tieto kiihdytti keskustelua
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan hyvityssuositus perustui lapsen syrjintään Pekka Simojoen pääsiäiskonsertin osalta. Sen rinnalle olisi pitänyt järjestää vaihtoehtoinen tilaisuus, sillä konsertissa esitettiin luonteeltaan uskonnollisia lauluja.
Lautakunta totesi, että koulun tiedotus oli ollut puutteellista myös kahdessa muussa tilaisuudessa.
Pöytäkirjasta käy ilmi, että somekohu syntyi vääristyneen tiedon pohjalta.
Hämeenlinnan opetustoimi myönsi, että tiedotuksessa olisi pitänyt olla tarkempi. Simojoen pääsiäiskonsertin rinnalle olisi kaupungin mukaan ollut syytä järjestää toinen tilaisuus.
Hyvitys ei perustunut seurakunnan kanttori Ismo Savimäen kuorokeikkaan koulussa. Hän kuitenkin hermostui siitä, että seurakunnan kuorotoimintaa ei saisi mainostaa koululaisille.
Keskusteluun virheellisen tiedon pohjalta somessa satojen kommenttien keskellä osallistunut Savimäki kertoi myöhemmin olevansa samalla puolella kuin lapsen äiti ja toivovansa, ettei tätä enää loukattaisi asiattomilla kommenteilla.
Äiti sanoo Ylelle, että kun hyvityssumma nostettiin uutisoinnissa kärkeen, monelle jäi uutisoinnista ja mielipidekirjoittelusta väärä kuva päätöksen perusteista. Arvioitavana on kuitenkin ollut sekä äidin että koulun selvitys tapahtumista.
– Hämmästyttävintä on, miten voimakkaasti hyökättiin puolustamaan oikeutta positiiviseen uskonnonvapauteen, vaikka kantelussa ei puututa siihen. Kommenttikenttien perusteella myös koulumaailmasta löytyy ihmisiä, jotka näkevät epäkohtien esiin nostamisen vääryytenä, vaikka heidän pitäisi olla niitä, jotka puolustavat lasten oikeuksia – vakaumuksesta riippumatta, äiti sanoo.
Äiti toivoo, että kohu ja korvauksen lautakuntakäsittely johtavat ohjeistuksien tarkentumiseen yhdenvertaisuuslain ja Opetushallituksen ohjeiden noudattamisessa. Puutteellinen tietoisuus ohjeista näkyy hänestä keskusteluissa valitettavan usein.
Äiti esiintyy jutussa nimettömänä asian arkaluontoisuuden takia, mutta hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Somessa esiin nousevat tunteet ja asioiden yksinkertaistaminen
Suomen Akatemian rahoittama Uskonto ja populismi hybridissä mediaympäristössä -hanke tutkii sitä, miten erilaiset uskonnollispopulistiset poliittiset ilmiöt ilmenevät hybridissä mediassa.
Perinteinen media tarttuu aiheisiin. Somen kautta julkiseen keskusteluun voivat osallistua kaikki, ja keskustelu on yhä ärhäkämpää.
Johanna Sumiala sanoo, että uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyvät teemat ja aiheet nostattavat helposti tunteita.
Some taas hyödyntää juuri tunteita.
– Algoritmi rakastaa tunteita. Ilmiöt, jotka nostattavat etenkin loukkaantumista, vihaa, uhan tunteita ja uhriutumista, lähtevät kiertämään.
Someviestintä on myös populistista. Populistinen viestintä ei kytkeydy mihinkään puolueeseen vaan on tapa viestiä. Se yksinkertaistaa asioita, käyttää tunteita sekä rakentaa me ja muut -vastakkainasettelua.
– Populistinen tapa viestiä ja some ovat täydellinen pari, sillä myös somen logiikka on tunteita ja vastakkainasettelua korostava ja yksinkertaistava.
Toisaalta asian saama huomio tarjoaa ihmisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksiään. Ongelma on se, etteivät somekohut useinkaan auta ratkaisemaan asioita, vaan vain lisäävät jännitteitä ja ymmärtämättömyyttä eri tavoin ajattelevien välillä.
Absoluuttisen pöyristymisen äärellä
– Meiltä puuttuu rutiini ja perinne, jossa uskonnosta voisi keskustella kunnioittavasti ja maltillisesti, uskonnon ja median tutkija Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta sanoo.
Jos uskonnollinen keskustelutraditio olisi vakiintuneempi ja asioista puhuttaisiin enemmän, tilanne voisi näyttää toiselta.
Nykykeskustelu kulkee ylätasolla. Siinä korostuvat periaatteelliset asiat.
– Ensin joku kommentoi asiaa polarisoivasti, sitten vastassa on absoluuttinen pöyristyminen. Ihmetellään, miten tällaista kauheutta voi edes olla.
– Keskustelua käydään vain periaatteellisella tasolla. Sanotaan, että on tärkeää, ettei syrjitä tai kauhistellaan, jos joku on toiminut omien periaatteiden vastaisesti.
Pyrhösestä keskustelua pitäisi viedä käytännön suuntaan: pohtia, kuinka usein tällaisia asioita tapahtuu tai mitä koulu voisi tehdä jatkossa.
