Seimiasetelmat ovat tärkeä osa etenkin katolista jouluperinnettä. Suomalaiskodeissa ne eivät ole yhtä yleisiä, mutta esimerkiksi kirkoista niitä löytyy meilläkin.
Kun Jesus Sanz oli viisivuotias, hänen kotiinsa Espanjan baskimaassa sijaitsevaan Zizur Nagusiaan hankittiin seimiasetelma.
Siihen asti hän oli tyytynyt kadehtimaan kavereidensa seimiä. Sellainen löytyi Sanzin kotikylässä miltei joka perheeltä.
– Siinä oli tämä perinteinen joukkue: Maria, Jeesus ja Joosef sekä enkeli ja Itämaan tietäjät. Lempihahmoni oli nainen, joka toi Jeesus-lapselle lahjan. Jeesuksesta en pitänyt, sillä sen hahmo oli ruma, Sanz nauraa.
Etenkin Etelä-Euroopan katolisissa maissa seimiasetelmalla on tärkeä rooli jouluperinteessä, eikä niihin voi siellä olla törmäämättä.
Eri alueilla ja kaupungeilla on omanlaisensa seimet, joissa on paikallisia erityispiirteitä. Sanzin eno rakensi perheen asetelmaan pieniä puisia taloja, jotka muistuttavat heidän kotimaakuntansa taloja.
Seimi teki lapseen suuren vaikutuksen: joka joulu Sanz rakensi sen äitinsä kanssa, mutta rakentamisen jälkeen siihen ei saanut koskea, vain katsoa.
– Seimi laitettiin paikoilleen aika myöhään ennen joulua. Ehkä niin haluttiin minimoida riskit, ettei hahmoille kävisi mitenkään. Mutta aina jokin niistä tippui, ja kyllä ne kamelit olivat aika ontuvia, Sanz tunnustaa.
Molemmat maailmat yhteen
Terveyskeskuslääkärinä Kokkolassa työskentelevä Sanz on asunut Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta.
Ensimmäisenä jouluna yksi monista hämmästyksen aiheista oli se, ettei seimiä näkynyt juuri missään.
Sanzin kummitäti lähetti perheelle Espanjasta seimiasetelman hahmoja, jotta heilläkin olisi oma seimi.
Nyt Sanz on vuosien ajan rakentanut lastensa kanssa seimiasetelman, ja lapsuuden perinne on siirtynyt isältä tyttärelle.
Aune Sanz pitää tärkeänä, että sekä suomalainen että espanjalainen kulttuuri näkyvät perheen joulussa.
– On kiva tehdä omannäköinen joulu ja jatkaa perinteitä, jotka sulattavat yhteen molempia maailmoja, hän sanoo.
Jouluseimen valmistamisessa on vapaat kädet
Seimiperinne on voimistunut Suomessakin viime vuosikymmeninä, sanoo Kirkkohallituksen asiantuntija Juha Luodeslampi.
– Aika paljon on ihmisiä, jotka ostavat seimiä tai seimihahmoja matkoilta ja kokoavat asetelmaansa pikku hiljaa. Seimien keräilijöillä saattaa puolestaan olla kymmeniä tai jopa satoja seimiä.
Kuten Sanzin lapsuudenperheen seimessä, Espanjassa ja Italiassa seimissä näkyy vahvasti paikallinen kulttuuri.
Luodeslammin mukaan ideana on se, että Jeesus syntyy elämän keskelle vähän huomaamattomasti.
– Esimerkiksi napolilainen seimiasetelma on hyvin runsas, ja siinä näkyy koko ihmiskunnan elämä. Siellä on kaikenlaista makkaranpaistajaa, leipuria, vedennoutajaa ja puunkantajaa ja voi olla, että Jeesus-hahmoa joutuu vähän etsimään kaiken keskeltä.
Kuuntele, mitä kirkkohallituksen asiantuntija Juha Luodeslampi kertoo seimiasetelmien hahmoista:
Seimi suomalaisessa maisemassa
Hahmojen runsauden taustalla ovat katolisuuteen kuuluvat uskonnollissävytteiset kertomukset.
– Seimien tarkoitus ei ole olla historiakuvauksia, vaan luoda suurempaa ajatuksellista kuvaa.
Luterilaisessa perinteessä seimiasetelmat ovat paljon yksinkertaisempia: niissä on usein vain pyhä perhe ja muutama eläinhahmo.
Luodeslampi muistuttaa, että kukaan ei määrittele sitä, millainen oikea jouluseimi on.
– Roomassa pidetään vuosittain sadan seimen näyttely, ja siellä on erilaisista materiaaleista, kuten muovipusseista ja makaroneista, tehtyjä seimiä. Ehkä sieltä seimestä kuitenkin olisi hyvä löytyä Jeesus-lapsi ja Maria, Luodeslampi sanoo.
Sanzin perheen seimessä hahmot seikkailevat suomalaisessa maisemassa, sillä seimi koostuu sammaleesta, tuohesta ja puusta.
– Tärkeintä on yhdessä oleminen ja tekeminen, Jesus Sanz sanoo.
