Tilastokeskus on jakanut työntekijät ammattiluokkiin ja katsonut, keiden palkat ovat nousseet eniten.
Tilastot kertovat, että parhaiten ansioitaan ovat onnistuneet kasvattamaan johtajat.
Johtajien säännölliset nimellisansiot nousivat 43 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2023.
Se on kaksikymmentä prosenttia suurempi palkankorotus kuin vähiten palkkojaan nostaneella ammattiluokalla, johon on niputettu rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät.
Johtajien jälkeen seuraavaksi eniten nousivat asiantuntijoiden ansiot (29 prosenttia).
Ammattiluokittain vertailtuna johtajien säännölliset ansiot ovat nousseet selvästi eniten. Työnantajasektoreittain vertailtuna johtajien ansiot ovat nousseet eniten yksityisellä sektorilla.
Yliaktuaari Harri Nummila Tilastokeskuksesta toteaa, että johtajien palkat ovat todella nousseet nopeammin kuin monissa muissa ammattien pääluokissa.
– Varmaan johtotehtävissä olevat pystyvät entistä enemmän nykyään neuvottelemaan palkoistaan, kun sitten taas alemmalla tasolla työskentelevät palkansaajat eivät, Nummila arvioi.
Suorittava porras ei palkkojaan saa nostettua
Johtajien lisäksi asiantuntijat ovat yksi tilastojen voittajaryhmistä, kun taas rakennus- ja teollisuusalalla palkkakehitys on ollut hitaampaa.
Harri Nummila selittää tätä osittain sopimuskorotusten merkityksellä Suomessa, sillä suurin osa palkankorotuksista tulee nimenomaan sopimuskorotuksina.
Palkkaliukuma eli sopimuskorotusten päälle tuleva ansionousu on pienentynyt viime vuosikymmenen aikana. Tämä on osaltaan hidastanut esimerkiksi perinteisten vientialojen ansiokehitystä.
Siis: Suomessa työnantajat maksavat yhä harvemmin eri alojen työehtosopimuksessa sovittuja palkankorotuksia enempää palkkaa.
Toisin kuin yksityisellä sektorilla, valtiolla palkkojen nousu ei ole ollut johtajilla sen parempaa kuin muilla työntekijöillä.
Sen sijaan paikallishallinolla on saatu kunnon korotukset.
– Erityisesti viime vuoden suuret sopimuskorotukset ovat vaikuttaneet paikallishallinnon ansiokehitykseen, Nummila sanoo.
Firmat kasvavat, johtajat palkitaan
Aalto-yliopiston laskentatoimen professori Seppo Ikäheimo toteaa, että todennäköisesti johtajien palkannousun taustalla on yritysten kasvun. Kasvun myötä myös johdon vastuut ja palkat nousevat. Näin on ainakin todettu Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa.
Tämänkertaisissa tilastoissa on vähennetty johtajiksi laskettavien ihmisten joukkoa. Ajatuksena on ollut, että yritysrakenteen muutos ei näkyisi tilastoissa. Pienten yritysten toimitusjohtajat eivät enää kuulu johtajien luokkaan, mikä on kaventanut johtajiksi luokiteltavien joukkoa. Tämä taas on nostanut jäljelle jäävien keskiansioita. Tilastokeskuksen Nummilan mukaan muokkaus tilastoissa antaa aiempaa selkeämmän kuvan palkkakehityksestä.
Suurissa yrityksissä on johtajille käytössä erilaisia palkitsemisjärjestelmiä.
Kun yrityksellä menee hyvin, johtajien palkat nousevat.
Professori Ikäheimon mukaan viime aikoina johtajien palkitsemisjärjestelmissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia, kuten vastuullisuuden tuominen osaksi bonuspalkitsemista ja osakepalkkioiden moninaistuminen.
Aiemmin yleisesti käytetyt työsuhdeoptiot ovat vähentyneet, ja tilalle ovat tulleet järjestelmät, joissa lyhyen aikavälin tulokset yhdistyvät pitkän aikavälin kannustimiin.
Kannattaako johtajia palkita isosti? Mitä sanoo professori?
– Aina on yrityksiä, jotka menestyvät paremmin kuin toiset yritykset, ja sitten taas on yrityksiä, jotka menestyvät huonommin kuin toiset yritykset. Jos me katsomme niitä yrityksiä, jotka menestyvät huonommin, voidaan kyseenalaistaa, ovatko he [johtajat] ansainneet sen palkkansa, ja taas sitten puolestaan hyvin menestyvien yrityksen osalta voidaan sanoa, että totta kai he ansaitsevat, Ikäheimo vastaa.
Ikäheimo korostaa, että isoissa yrityksissä hyvä tulos synnyttää isot palkat, ei toisinpäin. Johdon palkat kasvavat yritysten menestyksen myötä, mikä luo korrelaation tuloksen ja palkitsemisen välillä.
Hän myös huomauttaa, että valtion ja kuntien organisaatioissa kiinteä palkka on merkittävässä roolissa, sillä julkisella sektorilla tulosta ei voida mitata samalla tavoin kuin yrityksissä.
Se saattaa olla syy siihen, että valtiolla työskentelevien johtajien palkat eivät ole nousseet samaan tahtiin kuin yksityisillä.
