Laulaja pelasi nuorena koripalloa kilpatasolla. Kova voitontahto johti virheeseen, jota moni palloilija pelkää.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa laulaja Jonna Tervomaa.
”Pelasin nuorena koripalloa kilpatasolla A-tyttöjen joukkueessa. Meillä oli edessä ensimmäinen kolmesta loppuottelusta. Koska tulimme pikkukaupungista Forssasta, pääkaupunkiseudulla oli aina tosi jännittävä pelata. Joukkueet näyttivät olevan varakkaampia, itsevarmempia ja ammattimaisempia.
Se, että voittaa ensimmäisen kolmesta pelistä, on henkisesti tärkeää, ja meillä oli hirveä lataus päällä. Peli oli tosi tasainen. Viimeisellä jaksolla tuli kiistapallo. Kiistapallossa tuomari heittää pallon ylös ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta yrittää saada pallon omalle joukkueelleen.
Meidän pelaajamme onnistui läpsäisemään pallon vapaaseen paikkaan, ja minä onnistuin juoksemaan suoraan pallolle. Olin aivan fiiliksissä. Kenttä oli tyhjä, ja veri vain kohisi päässäni, kun kuljetin palloa. Salissa oli hirveä mylvintä.
Hyppäsin ja tein korin. Kun käännyin, näin, ettei kukaan ollut edes lähtenyt perääni. Valmentajani ja pelikaverini pitelivät päätään ja katsoivat minua epäuskoisina. Olin lähtenyt väärään suuntaan ja tehnyt oman korin.
Romahdin polvilleni. En tiedä, mitä tilanteessa tapahtui. Varmaan halusin voittoa niin paljon, ja tilanne oli näyttänyt niin hyvältä, että aivoissani tapahtui virhe. En ollut metelissä erottanut, kun pelikaverini yrittivät huutaa, että ’väärä suunta’. Ajattelin heidän huutavan, että ’hyvä, hyvä’.
Pääni oli ihan sumea loppupelin ajan. En muista, miten se päättyi, mutta muistan häpeän tunteen. Tuntui, että omat joukkuekaverit olivat järkyttyneitä ja vastustajat vahingoniloisia. Ekstrahäpeää tuli siitä, että ihmiset muistivat minut lapsitähtimenneisyyteni takia.
Yleensä jos urheilussa mokaa, saa joukkueelta hirveästi empatiaa, ja moka koetaan yhdessä. Se oli kuitenkin niin järkyttävä hölmöily, ettei kukaan oikein osannut lohduttaa minua siinä hetkessä. Joukkueenjohtaja tai joku tuli taputtamaan minua selkään pian tilanteen jälkeen, mikä tuntui tärkeältä.
Myöhemmin pelikavereiltakin tuli lempeyttä, että kaikille sattuu tuollaista, mutta kuulin kauan myös rakkaudellista kuittailua. Etenkin kahdessa seuraavassa pelissä jouduin rakentamaan itseluottamukseni nollasta uudestaan. Lopulta voitimme A-tyttöjen kultaa.
Vaikka kyse oli vain koripallosta, moka vaikutti minuun pitkään. En kuitenkaan jäänyt kotiin häpeämään, vaan piti vain jatkaa. Minulle tuli tilanteesta myös valtava tsemppi näyttää, että olen arvokas pelaaja. Urheilussa, kuten missä tahansa asiassa elämässä, mokat asettuvat mittasuhteisiin, kun saa taas hyviäkin kokemuksia. Aina on uusi päivä, eikä yksi tekosi määrittele sinua.”
Jonna Tervomaa vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa 14.11.2024:
