Tämän kainuulaisen metsän Metsähallitus aikoo hakata ympäristöjärjestöjen vastustuksesta huolimatta.
Olemme täällä, koska Metsätalous oy:n aluejohtaja Kalle Eerikäinen on luvannut kertoa, miksi niin tehdään.
Kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä metsästä.
Metsähallitus on aikeissa hakata useita kohteita, jotka ympäristöjärjestöjen mielestä pitäisi suojella.
Merkittävä syy ristiriitoihin on se, että Metsähallitus noudattaa Suomen valtion määritelmiä siitä, mikä on vanha ja luonnontilainen metsä. Ympäristöjärjestöjen mielestä niihin yltävät lähinnä satumetsät.
Vanha metsä, ei lähelläkään suojelukriteereitä
Metsä, jossa olemme, on Ristijärvellä Kivijärvi-nimisen järven lähellä.
Tänne aiotaan tehdä reilun seitsemän hehtaarin avohakkuu.
Luonnonsuojeluliiton mukaan alue kuuluu maakotkan reviiriin ja sillä on pesä leimikon vieressä. Metsähallituksen mukaan reviiristä ei ole mitään viitteitä tai virallista tietoa.
Metsä on selvästi vanhaa: metsätaloustermein uudistuskypsää.
Puiden keski-ikä on noin 130 vuotta.
Se ei kuitenkaan ole niin vanhaa eikä lahopuuta ole niin paljon, että metsä täyttäisi valtion vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit.
Aivan vierestä alkaa parinsadan hehtaarin kokoinen suojeltu alue järven ympärillä.
Luonnonsuojeluliiton mukaan avohakkuu vahingoittaisi myös viereistä suojelualuetta ja alueen lajistoa. Se on jättänyt asiasta vireillepanon lupa- ja valvontaviranomaiselle.
Taustalla valtion määritelmä suojelun arvoiselle metsälle
Metsähallitus neuvotteli kohteesta Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen kanssa ennen hakkuuilmoituksen jättämistä, mutta yhteistä näkemystä ei löytynyt.
Erimielisyyskohteita on nyt kymmeniä eri puolilla Suomea.
Metsähallituksen Eerikäinen kuitenkin kehottaa vertaamaan lukua siihen, kuinka monesta kohteesta löytyy yhteisymmärrys. Pelkästään Kainuussa tehdään vuodessa metsänkäsittelyä noin 2 800 hakkuukohteella. Niistä alle sadasta neuvotellaan ympäristöjärjestöjen kanssa ja erimielisiksi jää vain noin viidennes.
Erimielisyyskohteita on noussut esiin viime aikoina muun muassa siksi, että valtio määritteli vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit viime vuonna.
Näiden kriteerien valossa Metsähallitus on inventoinut eli käynyt läpi valtion talous- eli monikäyttömetsiä.
Kun työ oli kesken, epäselviä kohteita ei voitu hakata.
Nyt voi. Metsät on käyty läpi saamelaisaluetta lukuun ottamatta.
Eerikäinen sanoo, että kun inventointi on tehty, kohteissa on voitu jatkaa normaalin työjärjestyksen mukaista toimenpidesuunnittelua.
Hänestä vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit ovat selvät.
– Metsätalous oy:n on valtio-omisteisena yhtiönä noudatettava omistajaohjausta ja toimittava sen kriteerien mukaan. Emme me voi soveltaa.
Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko ajattelee, että Suomessa pitäisi vielä arvioida uudestaan sitä, onko Suomen määritelmä vanhalle ja luonnontilaiselle metsälle edes EU-oikeuden mukainen.
EU:n mukaan maiden pitäisi suojella sekä vanhat että luonnontilaiset metsät. Suomessa taas on määritelty, että kriteerit täyttävät vain metsät, jotka ovat molempia.
– Tämä ristiriita vaikuttaa niin, että esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöt pyrkivät suojelemaan metsiä kuten EU on määritellyt. Metsähallitus taas noudattaa hallituksen linjauksia.
Ilmastotavoitteet eivät tue suojelua
Eerikäinen ja muut Metsähallituksen työntekijät joutuvat miettimään myös muita tavoitteita.
Metsähallituksella on tärkeä rooli Suomen ilmasto-ohjelmassa. Sille on asetettu tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen kasvattaminen.
Eerikäisen mukaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että metsien kasvua pitää lisätä. Suojellussa metsässä puusto kasvaa hitaasti.
Metsähallitus tekee myös jatkuvapeitteistä kasvatusta. Kuitenkin pelkästään ilmastotavoitteiden näkökulmasta se on yleensä huonompi vaihtoehto, koska siinä puut kasvavat hitaammin ja puuntuotanto jää heikommaksi, Eerikäinen selittää.
Toki yksi Metsähallituksen toimintaa ohjaava tavoite on niin sanottu hakkuusuunnite, joka määritellään aina luonnonvarasuunnitelmassa noin viideksi vuodeksi kerrallaan.
Eerikäisen alueella hakkuusuunnite on Metsähallituksen alueista kovin: 2,6 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa vuosina 2023–2028. Aiemmalla kaudella luku oli 2,3 miljoonaa kiintokuutiota.
Metsähallitus lupaa silti turvata luonnonarvot
Metsässä Eerikäinen osoittelee vähän väliä, mitkä puut luultavasti säästetään.
Kuten vaikkapa tämä 1800-luvulla palanut mänty.
Ehkä sen ympärille jätetään myös laajempi säästöpuuryhmä.
Toisaalle voitaisiin tehdä riista- eli suojatiheikkö. Kaikki lahopuut säästetään, ja lisäksi tehdään tekopökkelöitä lisäämään lahopuun määrää entisestään.
Eerikäisen keskeinen viesti onkin, että tällainen metsä voidaan hakata niin, että sekä sen että viereisen luonnonsuojelualueen luontoarvot otetaan huomioon.
Luonnonsuojelujärjestöt eivät ole tästä vakuuttuneita.
Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin puheenjohtaja Vesa Hyyryläinen toteaa olevansa populaatiodynamiikkaan perehtynyt biologi ja sillä ammattitaidolla arvioivansa Metsähallituksen toimet täysin riittämättömiksi.
– On satuilua kuvitella, että joku laji säilyy, jos sille jätetään vain se yksi puska, missä se on esiintynyt. Ei se niin mene.
Eerikäinen on eri mieltä ja huomauttaa olevansa metsänarvioimistieteistä väitellyt kasvu- ja tuotosopin dosentti.
Hän mainitsee useita kertoja, miten ammattitaitoisia ja ympäristöstä kiinnostuneita hänen työntekijänsä ovat.
Hänestä suomalaiset voivat luottaa siihen, että Metsähallitus on vastuullinen hallinnoija valtion metsäomaisuudelle.
– Mehän vastaamme toiminnasta suoraan Suomen kansalle.
