Puhumattomuus voi saada lapsen kuvittelemaan, että asiat ovat paljon pahemmin kuin ne oikeasti ovat.
Aikuiset kohtaavat elämässään monenlaisia kriisejä, joilta haluaisi lapsensa säästää. Esimerkiksi muutosneuvotteluiden kohteeksi joutuminen ja oman työn puolesta pelkääminen ovat asioita, joilla ei haluaisi lastaan kuormittaa.
Lapselle puhumisen voi tehdä vaikeaksi sekin, ettei vanhemmalla ole vielä vastauksia kysymyksiin, joita työpaikan tilanne saattaa lapsessa herättää.
Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien palveluiden vastaavan asiantuntijan Anna Weckströmin mukaan vaikeistakin asioista olisi aina silti hyvä puhua lasten kanssa.
– Kannustaisin aina jollain tasolla kertomaan tilanteesta lapselle. Lapsi kuitenkin aistii kuormittuneisuuden vanhemman olemuksesta ja saattaa alkaa syyttää siitä itseään.
Puhumattomuus voi myös saada lapsen kuvittelemaan, että asiat ovat paljon pahemmin kuin ne oikeasti ovatkaan.
Lapselle pitää luoda toivoa ja turvaa
Weckströmin mukaan asiasta olisi hyvä puhua rehellisesti ja sen enempää dramatisoimatta.
– Voi sanoa suoraan, että tilanne huolestuttaa ja sen takia pinna voi olla tavallista kireämmällä. Mutta on hyvä tuoda esiin, että lapsen ei tarvitse tästä huolta kantaa.
Vanhemman on syytä valmistautua vastaamaan lapsen tai nuoren kysymyksiin. Lapsen reaktioille ja kysymyksille on hyvä antaa tilaa.
– On hyvä muistuttaa, että ei ole mitään hätää ja että lapsen tai nuoren ei tarvitse perheen taloudellista tilannetta kannatella, vaan se vastuu on aikuisilla, Weckström sanoo.
Tärkeintä on luoda lapselle toivoa ja ylläpitää turvallisuuden tunnetta, vaikka vanhemmalla itsellään olisi suuri huoli asiasta. Tuoda esiin, että elämä ja arki jatkuvat kaikesta huolimatta ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
Rahasta pitäisi puhua enemmän
Asiasta kertomisen tapa ja lapsen kysymykset riippuvat paljon lapsen iästä.
Pieni lapsi saattaa jatkaa uutisen kuultuaan leikkejään, kun taas teini-ikäinen ymmärtää jo, millaisia vaikutuksia työpaikan menettämisellä voi olla perheen taloudelliselle tilanteelle.
– Jos nuori pohtii, onko meillä sitten enää varaa mihinkään, siihen voi rehellisesti sanoa, että kaikkeen ei välttämättä ole enää varaa.
Weckströmin mukaan perheissä pitäisi puhua rahasta muutenkin nykyistä enemmän.
– Polarisoituvassa yhteiskunnassa olisi tärkeätä ylläpitää puhetta, että ihmiset elävät erilaisissa tilanteissa ja että raha ei määrittele ihmisen arvoa millään tavalla.