Pehmeät keinot sivuun ja kovat keinot käyttöön.
Näin voisi yksinkertaistaen tiivistää suuren ulkopoliittisen muutoksen, joka on käynnissä vauraissa länsimaissa.
Perinteiset avunantajamaat leikkaavat yhä enemmän köyhiin maihin suunnattuja avustusvarojaan eli vähentävät pehmeän vallan vaikuttamistaan maailmassa.
Sen sijaan esimerkiksi Euroopan maat panostavat nyt nopealla tahdilla ja suurilla rahasummilla oman puolustuksen vahvistamiseen. Näin ne kääntävät katseensa entistä tiukemmin koviin ulkopolitiikan keinoihin.
Yhdysvalloissa ulkomaanapu on jäädytetty, sillä presidentti Donald Trump on syyttänyt kehitysyhteistyövirasto USAIDia korruptoituneeksi.
Myös Euroopassa kehitysyhteistyövaroja leikataan, mutta pääosin eri syystä. Esimerkiksi Britannia rahoittaa kasvavia puolustusmenoja leikkaamalla kehitysavusta.
Vastaavanlaisia paineita leikata kehitysavusta on Britannian lisäksi muissakin merkittävissä avunantajamaissa, kuten Kanadassa. Hollannissa ja esimerkiksi Ranskassa kehitysapua on jo päätetty leikata.
Suomessakin aiotaan nostaa puolustusmenoja – korkeimmalle tasolleen sitten 1930-luvun – mutta vielä on epäselvää, miten lisäys rahoitetaan.
Tutkija: Pitkästä aikajänteestä siirrytään lyhyeen
Maiden antama ulkomaanapu on aina ollut pientä verrattuna siihen, miten paljon rahaa käytetään puolustukseen. Nämä kaksi sektoria eivät siis ole suuruusluokaltaan samanlaisia.
Tutkijan mukaan kyse on kuitenkin siitä, että pitkäjänteisestä ulkopolitiikan vaikuttamiskeinosta eli kehitysyhteistyöstä siirrytään yhä voimakkaammin lyhytjänteiseen vaikuttamiskeinoon eli asevarusteluun.
Näin sanoo Liisa Laakso. Hän on vanhempi tutkija Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa Uppsalassa.
Laakson mukaan siirtymällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
– Vuosikymmeniä sitten luotujen yhteistyörakenteiden romuttaminen lyhyen tähtäimen vuoksi voi kostautua jatkossa.
Mistä uusia rahoittajia?
Nykyisen kansainvälisen avustusjärjestelmän rakenteet luotiin toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla. Silloin perustettiin yhteistyöjärjestö YK, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto.
Yhdysvallat aloitti 1940-luvun lopussa myös niin sanotun Marshall-avun eli ohjelman, jolla tuettiin sodan jälkeisen Euroopan jälleenrakennusta.
Yhdysvalloilla oli keskeinen rooli nykyisen monenkeskisen eli kansainväliseen yhteistyöhön ja kansainvälisiin järjestöihin perustuvan avustusjärjestelmän luomisessa – ja nyt Yhdysvallat on ajamassa järjestelmää alas.
Onko koko nykyinen kansainvälinen avustusjärjestelmä uhattuna?
– Kyllä ainakin länsimaiden hegemonia globaalissa hyvinvoinnin edistämisessä tulee nyt haastetuksi, Laakso sanoo.
Kehitysyhteistyö on monille maille keskeinen pehmeän vallan keino, jonka avulla tavoitellaan hyvää mainetta ja pyritään levittämään omia arvoja ja ihanteita muualle maailmaan.
Laakso arvioi, että ennen kaikkea Yhdysvallat tulee nyt kärsimään merkittävää mainehaittaa niin sanotuissa globaalin etelän maissa.
Iso kysymys on, miten perinteisten suurien avunantajamaiden – etenkin Yhdysvaltojen – jättämä aukko tilkitään. Mistä löytyy uusia toimijoita? Kuinka kansainväliset järjestöt ja köyhät maat saavat jatkossa rahoitusta?
On todennäköistä, että muiden maiden rooli kasvaa, Laakso sanoo.
Näitä uusia avunantajamaita ovat Turkki, Kiina ja Persianlahden maat kuten Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia ja Qatar. Ne voivat nyt lisätä pehmeää valtaansa eli hankkia vaikutusvaltaa erityisesti Afrikassa ja saada uusia liittolaisia puolelleen.
Yritysten merkitys voi kasvaa
Toisaalta lisää tukea voi tulla säätiöiltä tai yksityisiltä yrityksiltä.
Näin uskoo Unicefin yksityisen varainhankinnan ja kumppanuuksien johtaja Carla Haddad Mardini.
YK:n alainen Unicef on yksi maailman suurimmista humanitaarisen avun antajista ja esimerkiksi maailman suurin rokotteiden ostaja. Koko sektorille rahoitustilanteen tekee Haddad Mardinin mukaan erityisen haastavaksi se, että leikkaukset Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa tapahtuvat kutakuinkin samanaikaisesti.
– En usko, että yksityinen sektori voi täysin täyttää sitä rahoitusvajetta, mikä koko sektoriin nyt iskee, Helsingissä vieraillut Haddad Mardini sanoo Ylelle.
– Yksityisellä sektorilla on kuitenkin nyt kriittinen rooli.
Tällä hetkellä noin 30 prosenttia Unicefin rahoituksesta tulee yksityiseltä sektorilta. Yksityisellä sektorilla tarkoitetaan yritysten, säätiöiden ja esimerkiksi ultrarikkaiden ihmisten tekemiä lahjoituksia.
Kaikkein hauraimmat ihmisryhmät kärsivät
Kehitysyhteistyötä on tavalla tai toisella arvosteltu läpi vuosikymmenten. Kehitysyhteistyön piiristä on noussut esiin korruptio- ja väärinkäyttötapauksia. Yksi huolenaihe on ollut myös kehittyvien maiden riippuvuus avustusvirroista.
Tutkija Liisa Laakson mukaan kehitysyhteistyöstä leikkaaminen on kuitenkin vastoin tiedeyhteisön laajaa konsensusta. Tutkimusten mukaan kehitysyhteistyö on tuloksellista, ja sillä on ollut roolinsa ihmisten elinolosuhteiden parantamisessa, Laakso sanoo.
Siirtymä ulkopolitiikan pehmeistä vaikuttamiskeinoista koviin koskettaa Laakson ja järjestökentän mukaan etenkin maailman hauraimpian ihmisryhmiä: lapsia, naisia, sairaita, äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ja niin edelleen.
Huolena on, että näiden ihmisten kärsimys ja ylipäänsä näiden ihmisten määrä lisääntyy, kun avustusohjelmia ajetaan alas leikkausten takia.
Samalla aseteollisuus hyötyy.
Etenkin Euroopassa aseteollisuudella menee nyt hyvin, sillä alalle on tulossa huomattavia investointeja. Nimenomaa eurooppalaista puolustusteollisuutta halutaan nyt kehittää, jotta Euroopan maat eivät olisi niin riippuvaisia Yhdysvaltojen tuesta. Esimerkiksi taloushistorian professori Jari Eloranta on kuvannut Ylelle, että puolustusmenojen lisääminen on eräänlainen tulevaisuusinvestointi eli se turvaa myös tulevia sukupolvia.
Liisa Laakson mukaan Euroopan on kuitenkin puolustusmenoja lisätessään samalla pohdittava ulkosuhteitaan pidemmällä perspektiivillä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pehmeitä vaikutuskeinoja ja niiden merkitystä tule unohtaa.
– Kun Eurooppa on puristuksissa nyt sekä idästä että Atlantin takaa, niin ehkä kannattaa katsoa etelään ja ajatella sitä, minkälaisia siteitä ja minkälaista yhteistyötä meillä on siihen suuntaan ja miten yhteistyötä voidaan kehittää.
