Suomen kansallispuistot ovat laajentuneet merkittävästi 2020-luvulla.
Ylen keräämät tiedot osoittavat, että suurin osa kansallispuistoista on tällä vuosikymmenellä kasvanut. Yhteenlaskettu kasvu, noin 77 neliökilometriä, vastaa yli 10 000:ta jalkapallokenttää.
Valtio laajentaa kansallispuistoja useimmiten pienillä maa-aloilla, joiden koko on muutamia hehtaareja. Ely-keskukset ovat ostaneet tällaisia maita esimerkiksi yksityisiltä maanomistajilta.
Kun kansallispuistoon liitetään uusi alue, se siirtyy tiukemman suojelun piiriin.
Alla olevasta kartasta voit katsoa, minkä verran kunkin puiston pinta-ala on muuttunut. Vuonna 2022 perustettua Sallan kansallispuistoa ei tässä yhteydessä lasketa laajentuneeksi, koska sen pinta-ala ei ole perustamisen jälkeen muuttunut.
Kartassa pinta-alamuutokset kerrotaan hehtaareina. Yksi hehtaari on 0,01 neliökilometriä.
Suurin yksittäinen laajennus oli Tiilikkajärven kansallispuiston pinta-alan kaksinkertaistaminen Pohjois-Savossa vuonna 2023. Muutos oli poikkeuksellisen suuri, minkä vuoksi se vaati eduskunnan hyväksynnän.
Metsähallituksen palveluomistaja Annukka Rasinmäki sanoo, että useimmat laajennukset tehdään ilman poliittisia päättäjiä, osana normaalia luonnonsuojelutyötä.
Tällaisten laajennusten yhteismäärä, noin 38 neliökilometriä, vastaa kooltaan noin 5 000:ta jalkapallokenttää.
Palaute on vähäistä
Kansallispuistojen laajenemisella on konkreettisia seurauksia luonnolle ja ihmisille.
Kun alue liitetään kansallispuistoon, sillä ei voi enää esimerkiksi hakata metsää eikä sinne voi rakentaa. Myös tulenteko ja leiriytyminen muuttuu pääosin kielletyksi.
Usein liitettävät alueet ovat jo ennestään suojeltuja, minkä vuoksi muutos ei herätä kansalaisissa juurikaan tunteita.
– Minun kokemukseni on, että näistä ei tule minkäänlaista palautetta. Jos jotain, niin ainoastaan positiivista, Metsähallituksen maankäytön erityisasiantuntija Tommi Kinnunen sanoo.
Eräs viimeisimmistä laajennuksista on Kolin kansallispuistoon viime syyskuussa liitetty noin kymmenen hehtaarin metsäalue Kontiolahdella. Kinnusen mukaan alue oli liitokselle ihanteellinen, koska se oli luonnontilainen ja sijaitsi aivan puiston kyljessä.
Parhaimmillaan liitosalueet oikaisevat kansallispuiston rajoja ja poistavat suojelun ulkopuolelle aiemmin jääneitä ”aukkoja”.
– Laajennukset lisäävät puistojen yhtenäisyyttä ja turvaavat siten luonnon monimuotoisuutta, Kinnunen sanoo.
Koli kasvamassa entisestään
Kaupat Kolin laajennusosasta teki Pohjois-Karjalan ely-keskus. Se maksoi maa-alasta paikalliselle kuolinpesälle vajaat 85 000 euroa. Luonnonsuojeluasiantuntija Säde Neitolan mukaan hankinta rahoitettiin ympäristöministeriön niin kutsutusta ohjelmarahasta.
– Viime vuonna meillä oli tuota rahaa käytettävissä 300 000 euroa. Määrärahat vaihtelevat vuosittain ja hallituskausittain. Kyse on siis poliittisista päätöksistä, Neitola kertoo.
Neitolan mukaan Kolin kansallispuistoon liitetään lähiaikoina vielä kaksi muutakin metsäpalstaa. Ne lisäävät puiston pinta-alaa noin kuudella hehtaarilla.
Neitola korostaa, että kaikki laajennukset perustuvat tapauskohtaiseen harkintaan ja maanomistajien tarjouksiin.
– Kansallispuistoihin liitettäviä alueita voi tulla valtiolle myös perintönä, mutta se on hyvin harvinaista, Neitola sanoo.
Muutama puisto on kutistunut
Joskus kansallispuistot voivat myös kutistua. Näin on käynyt esimerkiksi Tammisaaren saariston kansallispuistossa, joka kutistui vuonna 2022 peräti 20 hehtaarilla.
– Siellä oli merkitty puiston sisään alueita, jotka eivät kuuluneetkaan siihen. Kyse oli pienestä vahingosta, joka korjattiin, Rasinmäki kertoo.
Muita viime vuosina hieman kutistuneita kansallispuistoja ovat Hiidenportin, Hossan, itäisen Suomenlahden, Lemmenjoen ja Perämeren kansallispuistot.
– Tällaiset muutokset johtuvat hallinnollisista tai kiinteistöllisistä syistä, eivät varsinaisesta luonnonsuojelun kaventamisesta, Rasinmäki korostaa.
