Paljon porua herättänyt hallituksen työelämäuudistus, niin sanottu vientivetoinen työmarkkinamalli, sai eilen eduskunnassa oppositiolta täyslaidallisen.
Esimerkiksi SDP:n kansanedustaja Timo Suhonen kritisoi lähetekeskustelussa lakimuutosta sanoen, että hallitus on laittanut valtakunnansovittelijalle käsiraudat.
Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara näkee asian toisin. Hänen mukaansa muutokset sovittelutyöhön eivät ole ”kovin dramaattisia”.
Sajavaara painottaa, että samansuuntaisia periaatteita on noudatettu sovittelussa jo pitkään: neuvottelukierroksen päänavaajaratkaisua on suojattava.
Suomessa tämä on perinteisesti viitannut viennille keskeisten alojen teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden työntekijöiden saamiin palkankorotuksiin.
– Jos tiedossa olisi, että jälkeenpäin neuvottelevat saisivat parempia ratkaisuja, avausratkaisun aikaansaaminen muuttuisi lähes mahdottomaksi, Sajavaara sanoo.
Sajavaara katsoo, että tämä lisäisi myös halua hakea ratkaisua sovittelijan kautta. Se ruuhkauttaisi sovittelujärjestelmää.
– On oltava jonkinlainen järjestelmä, joka hillitsee niitä äärimmäisiä ratkaisuja, hän pohtii.
Epäselväksi jää, mihin Sajavaara viittaa ”äärimmäisillä ratkaisuilla”. Hallituksen lakihanke pyrkii kuitenkin estämään vuoden 2022 tapahtumien toistumisen.
Tuolloiset kunta- ja sote-alan palkkaratkaisut ovat keskeinen syy, miksi koko vientivetoista mallia nyt tehdään. Sopimukset takasivat alan työntekijöille vientialoja kovemmat korotukset vuosien ajaksi.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja työntekijäliittojen sovittelulautakunnasta saama sopimus kismittää edelleen elinkeinoelämää ja yksityistä sektoria. Kunta-alan korotuksia kritisoi tuolloin myös päänavaajasopimuksissa työntekijöitä edustava Teollisuusliitto.
Hallituksen esittämä laki tiukentaisi sovittelijoiden otetta poikkeuksellisten vaikeiden työkiistojen ratkomiseen perustetuista sovittelulautakunnista.
Lain mukaan vastaisuudessa valtakunnansovittelija tai hänen nimittämänsä henkilö toimisi lautakunnan puheenjohtajana. Vuoden 2022 kiistaa ratkottaessa näin ei ollut.
Sajavaaran kuvailua lainaten kunta-alan ratkaisu aiheutti työmarkkinoille ”aikamoista aallokkoa”.
– Sovittelija ei ollut millään tavalla mukana sovittelulautakunnan viimeisissä vaiheissa, ja se mahdollisesti näkyi tässä lopputuloksessa, Sajavaara muotoilee.
Koska valtakunnansovittelija on tähänkin mennessä tunnollisesti kunnioittanut korotusten yleistä linjaa, on hyvin epätodennäköistä, että sovittelijan pakeilta heruisi sitä kovempia korotuksia vastaisuudessa.
Samalla on syytä huomioida, että toimialojen tilanteet ovat hyvin erilaisia. Osalle aloista korotusten yleinen linja on aivan liian korkea, vaikka monesti työntekijäpuoli sitä neuvotteluissa hakee.
Sajavaara katsoo, että lailla voi olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus: Kun työntekijäpuoli tietää, että valtakunnansovittelijan kautta ei ole saatavissa yleistä linjaa parempaa ratkaisua, tarve lähteä puimaan työkiistaa Helsingin Bulevardille voi olla pienempi.
Hän katsoo, että palkkakysymyksen ratkominen voi vapauttaa aikaa muiden asiakysymysten käsittelyyn.
Sajavaara korostaa myös neuvottelijoiden omaa vastuuta neuvottelutoiminnastaan: osapuolillahan on teoriassa aina mahdollisuus sopia toisin.
– Sovitteluhan on vasta se viimeinen instanssi. Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että osapuolet löytävät omissa neuvotteluissa ratkaisuja, jotka ovat juuri heille sopivia. Laki ei puutu siihen, mitä osapuolet keskenään tekevät.
On vaikea arvioida, millaista kuohuntaa työmarkkinakentälle aiheutuisi, jos esimerkiksi julkinen sektori sopisi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken jälleen yleistä linjaa kovemmista korotuksista.
Vaikutukset neuvottelukierrokseen jäävät nähtäväksi
Sajavaaran mukaan olisi ollut parempi, mikäli yhteisymmärrys mallista olisi syntynyt työmarkkinaosapuolten kesken, ei hallituksen määräämänä.
Samaa on toivonut myös asian edistämistä lakiteitse vitkutellut hallitus. Työmarkkinaosapuolten keskinäiset neuvottelut eivät kuitenkaan päässeet edes toden teolla alkamaan, kun työntekijäkeskusjärjestö SAK vihelsi pelin poikki.
Sajavaara sanoo tilanteen olevan poikkeuksellinen.
– Pohjoismaissa on yleensä pystytty osapuolten välillä sopimaan tämäntyyppisistä asioista. On hyvä kysymys, miksi se ei ole meillä onnistunut, ei nyt eikä aiempinakaan vuosina, Sajavaara sanoo.
Hallituksen työmarkkinamuutosten on ennakoitu heijastuvan parhaillaan käynnissä oleviin työehtosopimusneuvotteluihin. Tiukimmat paikat voivat olla edessä keväällä, kun kunta-alan sopimusten voimassaolo päättyy.
Sajavaaran mukaan on vaikea arvioida, kiristääkö vientivetoinen työmarkkinamalli tunnelmia myös valtakunnansovittelijan toimistolla, kun neuvotteluihin liittyvät työkiistat sinne todennäköisesti etenevät.
– Se jää nähtäväksi. Aina itse toivoisin, että osapuolet löytäisivät toisensa työmarkkinakysymyksissä.
