Ministeri Essayah kritisoi pitkän aikavälin suositusta lihansyönnille, joka on Pohjoismaisia suosituksia kunnianhimoisempi. Professorin mukaan ristiriitaa ei ole.
Alina Mäkynen,
Petra Nykänen
Uudet ravitsemussuositukset herättivät kiivasta keskustelua keskiviikkoillan A-studiossa. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman kyseenalaisti suositusten terveystieteelliset perusteet.
– Maailmassa on tutkimuksia ja paljon professoreita, Östman totesi kanssakeskustelijalleen ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkolalle.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja THL julkaisivat keskiviikkona uudet kansalliset ravitsemussuositukset, jotka kannustavat syömään enintään 350 grammaa punaista lihaa viikossa. Erkkola on suositustyöryhmän puheenjohtaja.
Kysyimme selvennystä Östmanin puheisiin ja ravitsemussuositusten perusteisiin Erkkolalta sekä maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilta (kd.).
Ministeri: Kliininen ravitsemustiede ei ollut perusta
Ministeri Essayah ei kommentoi Peter Östmanin väitteitä näkemättä A-studion lähetystä. Ministeri vastaa A-studion kyselyyn tekstiviestitse paluumatkalta Kanadasta Suomeen.
Essayah on aiemmin kritisoinut uusia ravitsemussuosituksia Suomenmaan jutussa toteamalla, että kliiniset eli terveystieteeseen pohjautuvat ravitsemussuositukset eivät ole nyt suositusten keskiössä.
Essayah viestittää myös nyt, että suositusten pitäisi perustua ravitsemustieteeseen. Hän viittaa suosituksen kohtaan, jossa hänen mukaansa sanotaan, että ympäristösyistä laadittiin Pohjoismaista tasoa kunnianhimoisemmat suositukset.
– Eli kliininen ravitsemustiede ei ollut perusta, Essayah kirjoittaa.
Suosituksissa sanatarkka lainaus kyseisestä kohdasta löytyy sivulta 114:
”Pohjoismaisia suosituksia kunnianhimoisemmat ruokasuositukset haitallisten ympäristövaikutusten pienentämiseksi ovat linjassa kansainvälisten ja myös Pohjoismaiden ministerineuvoston tavoitteiden kanssa.”
Suositusten tekijä selventää lihatavoitetta
Suositustyöryhmän puheenjohtaja Maijaliisa Erkkola vakuuttaa, että kaikki raportin suositukset perustuvat laadukkaaseen terveystieteelliseen tutkimusnäyttöön. Tämä koskee myös keskustelua herättänyttä punaisen lihan suositusta, joka pohjautuu Maailman syöpätutkimussäätiön kokoamaan tutkimusnäyttöön.
Vasta tutkimuksen seuraavassa vaiheessa kerättiin tutkimusnäyttöä ympäristövaikutuksista ja havaittiin, että ne eivät ole ristiriidassa terveysvaikutuksista saatujen tutkimustulosten kanssa. Kotimaisessa mallinnustutkimuksessa huomattiin, että mitä vähemmän punaista lihaa syödään, sitä edullisempaa se on ympäristön kannalta.
Lisäksi mallinnuksen mukaan aikuiset ja lapset saavat kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vaikka punaisen lihan määrä olisi nollassa, jos ruokavalio on muuten koostettu suositusten mukaan.
Näiden mallinnusten perusteella työryhmä päätyi asettamaan ympäristövaikutukset minimoivan pitkän aikavälin tavoitteen, jonka mukaan kaikkea lihaa, myös broileria, olisi suositeltavaa syödä enintään 350 grammaa viikossa. Juuri tätä tavoitetta ministeri Essayah viestivastauksessaan kritisoi.
Vaikka tavoite poikkeaa Pohjoismaisista suosituksista, se ei Erkkolan mukaan poikkea merkittävästi muiden maiden linjoista. Esimerkiksi Tanskassa on olemassa suositus, jossa 350 grammaan lasketaan kaikki liha.
– Pohjoismaisissa suosituksissa sanotaan, että ei ole minkään mandaatin kanssa ristiriidassa, jos kansalliset suositukset ottavat Pohjoismaisia suosituksia kunnianhimoisempia tavoitteita ympäristövaikutusten huomioimiseksi.
Vanhukset ja kouluruokailu jatkosuositusten keskiössä
Kristillisdemokraattien Peter Östman sanoi A-studion keskustelussa, että suositukset vaativat jatkokäsittelyä ja että tämä on myös maa- ja metsätalousministerin viesti.
Ministeri Essayah sanoo, että ravitsemusneuvottelukunnan lakisääteinen tehtävä on seurata toimenpiteiden vaikutuksia ravitsemukseen, terveyteen ja ruokajärjestelmään. Jatkotyö liittyy hänen mukaansa siihen.
Essayah kertoo edellyttävänsä, että neuvottelukunnan jatkosuositusten valmistelussa varmistetaan, että muun muassa vanhusten ja kouluruokailun suositukset olisivat selkeästi ravitsemustieteen näkökulmasta annettuja.
– Muut teemat, ympäristö, huoltovarmuus ja ruokaturva, on hyvä nostaa myös esille, mutta selkeästi erillisinä.
