Ruotsin kielitaito ei kuulu pappi Kari Kanalan vahvuuksiin. Kerran hän selvisi tiukasta paikasta nokkelalla heitolla.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa pappi Kari Kanala.
”Olin reilu parikymmentä vuotta sitten vihkimässä hääparia Porvoossa. Siinä vaiheessa olin tehnyt papin hommia viitisen vuotta, eli olin suhteellisen alussa uraani.
Tietenkin pyrin aina valmistautumaan töihin hyvin. Ennen häitä ilmeni, että vieraina on sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Molempien puolella oli täysin ummikkoja, joten toiveena oli, että toimitus tehdään molemmilla kielillä.
Vedin johtopäätöksen, että aivan kaikki piti sanoa suomeksi ja ruotsiksi. Siitä tuli tavattoman raskasta. Ei vain minulle, vaan koko hääväelle. Seremonia oli pitkä.
Pääsimme kohtaan, jossa vaihdettiin sormuksia ja julistin parin aviopuolisoiksi. Olin tehnyt kaiken valmiiksi, kunnes sanoin, että voitte suudella puolisoa.
Samalla kun pari suuteli, mietin, miten sama sanotaan ruotsiksi. En saanut sitä päähäni.
Muistan, että ensin iski avuttomuuden tunne. En ole hyvä ruotsin kielen taitaja. Mieleeni tuli vain kyss, kyssa. Suomeksi on helppo sanoa puoliso, jolla tarkoitetaan molempia hääparista. Mutta miten se sanotaan ruotsiksi?
Kun pari lopetti suutelun, sanoin: Och samma på svenska.
Se sai sekä hääparin että yleisön nauramaan.
Hetken tunsin häpeää, sillä kaikki näkivät, mitä tapahtui. Pian kuitenkin rentouduin, ja niin tekivät myös hääpari ja vieraat. Moka toi tähän tilanteeseen rentouden.
Jatkoin lopulta jommallakummalla kielellä, enkä enää kääntänyt kaikkea. Tärkein oli jo tehty ja sanottu.
Myöhemmin myös moni tuli sanomaan minulle, että tilanne rentoutui kommenttini jälkeen.
Tämä moka on ollut pohja sille, että koskaan ei voi valmistautua kaikkeen. Olin tehnyt kaiken liian pikkutarkasti, mutta opin, ettei se sovi minulle. On hyvä jättää puheisiin väljyyttä.
Nykyään räätälöin toimitukset ihmisten ja tilanteen mukaan. Tärkeintä on lämpö ja läsnäolo, joka syntyy muustakin kuin puheesta.
Ja kyllä vieläkin ajattelen, ettei olisi pahitteeksi opetella ruotsia.”
