Oopperatähti oli laulamassa Don Giovannissa, kun hänelle sattui ”asusteen toimintahäiriö”. Nyt hän osaa jo nauraa tapahtuneelle.
Sen jälkeen olen aina tarkistanut neuroottisesti, että alushameeni on kiinnitetty kunnolla
”Päiväni ovat täynnä hauskoja sattumuksia töissä ja vapaalla. Ja nauran koko ajan itselleni ja toilailuilleni.
Joskus 1990-luvulla olin laulamassa roolia Don Giovanni -oopperassa.
En muista, missä se teatterissa tämä tapahtui. Mutta sen muistan, että olin Donna Elvira, vieressäni seisoi Donna Anna ja ylläni oli sellainen pömppähame ja peruukit ja kaikki. Huh, huh. Sellainen epookin mukainen asu.
Esityksen ensimmäisessä näytöksessä tunsin, kuinka alushameeni lähti liukumaan alas. Muistan vain olleeni aivan shokissa. Kun sellaista tapahtuu yleisön edessä, se ei ole kiva tunne.
Pidin sitten käsiä vyötäröllä loppunäytöksen ihan kuin olisin ollut Pekan ja Pätkän Justiina. Oli pakko pitää kiinni, muuten olisin kompastunut siihen alushameeseen. Sitten tuli väliaika, joka pelasti minut.
Poistuin lavalta ja ryntäsin suoraan pukuhuoneeseen – ja varmaan haukuin pukijani. Ehkä sen takia olen halunnut unohtaa asian sen jälkeen. Mutta olin ihan shokissa. Se tunne olla näyttämöllä, kun jotain tuollaista rupeaa tapahtumaan.
Nyt kun on kulunut tarpeeksi kauan aikaa, tapaus naurattaa. Sen jälkeen olen aina tarkistanut neuroottisesti, että alushameeni on kiinnitetty kunnolla.
Olen aika mestari nauramaan itselleni. En olisi kyllä selvinnyt tähän päivään asti, jollei minulla olisi sitä taitoa.”
Karita Mattila vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa 10.12.2024:
