Kasper Nielsen aloitti asepalveluksen Kainuun prikaatissa tammikuussa 2024. Se päättyi maaliskuun lopussa Oulun yliopistollisen keskussairaalan leikkauspöydälle.
Keuhkoista poistettiin iso märkäpaise, joka oli kehittynyt kuukauden sairastelun ja keuhkokuumeen seurauksena. Nielsen kokee, ettei saanut varuskunnassa riittävän nopeasti hoitoa ja päässyt tutkimuksiin, kun flunssa- ja hengitysoireet pitkittyivät.
– Hakeuduin monta kertaa hoitoon varuskunnassa ja ainut apu, mitä sain, oli lisää kipulääkkeitä. Oli sellainen olo, että aivan tosissaan sairautta ei otettu. Emme me kaikki halua luistaa harjoituksista, jos niin ajatellaan.
Kasper Nielsen ei ole poikkeus. Ylelle on kerrottu Kainuun prikaatista useista tapauksista, joissa pitkään jatkunut kuumeilu ja flunssaoireet ovat johtaneet esimerkiksi keuhkokuumeeseen ja palveluksen keskeytykseen.
Yhdistävä tekijä on, että lääkäriin pääsy on pitkittynyt kohtuuttomasti. Varusmiehet kokevat, että heidän huoltaan ei ole otettu tosissaan ja heitä on vähätelty.
Puolustusvoimat myöntää, että epidemiatilanteissa terveydenhoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi. Muuten resurssit ovat riittävät, ja käytäntöjen parantamista mietitään koko ajan.
Yle on nähnyt jutussa haastateltujen varusmiesten sairaskertomukset.
Muutokseen ei ole viisastenkiveä
Kainuun prikaati esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jukka Vuorisalmi on kuullut kokemuksista ja sanoo niiden olevan ikävää kuultavaa.
Haasteena hän pitää henkilökunnan määrää epidemiakausina. Silloin vastaanottoajat lyhentyvät.
Sairaanhoitaja arvioi, tarvitseeko potilas lääkäriä vai hoituuko vaiva hoitajan luona.
– Näissä tapauksissa arviota ei ole osattu tehdä. Syynä voi olla suuri määrä vastaanotolle tulijoita. Tämä ei ole hyvä selitys, mutta saattaa olla arkipäivää.
Vuorisalmen mukaan käytäntöjä, ohjeistusta ja niiden parantamista mietitään jatkuvasti.
– Mitään viisastenkiveä minulla ei ole, mitä pitäisi muuttaa, jotta resurssit riittäisivät palvelemaan varusmiehiä nykyistä paremmin.
Osa varusmiehistä arvelee, että heidän epäillään hakeutuvan terveysasemalle vain välttääkseen vaikkapa marssimista.
– Ymmärrän tuonkin huolen, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että sellaisiakin varusmiehiä on, mutta varmasti vähemmistönä, sanoo Vuorisalmi.
Varuskunnissa tarjotaan palveluita yleisellä tasolla nopeammin kuin siviilipuolella, arvioi apulaisjohtaja Richard Lundell Sotilaslääketieteenkeskuksen kenttälääkinnän palveluyksiköstä.
– Jos aamulla ilmoittautuu vastaanotolle, niin pääsääntöisesti pääsee samana päivänä sairaanhoitajan arvion jälkeen joko hoitajan tai lääkärin luo. Näkisin, että resurssit ovat normaalitilanteessa hyvinkin riittävät, sanoo Lundell.
Epidemiatilanteissa pyritään löytämään vakavimmin sairaat kiireellisyysjärjestyksessä.
Lääkäriin lomilla kotona
Olli Hautamäen kuuden viikon sairastelukierre alkoi palveluksen toisella viikolla. Lääkärikäynnit piti hoitaa lomilla Kokkolassa.
– Pääsin tapaamaan lääkäriä varuskunnassa ensimmäisen kerran, kun keuhkokuume oli jo todettu yksityislääkärillä.
Kun Hautamäki palasi diagnoosin jälkeen Kajaaniin, varuskuntalääkäri lähetti hänet viikoksi kotiin lepäämään.
Sairastelun aikana olo oli välillä epätoivoinen.
– Kun lähti kuudes viikko käyntiin, mietin, kauanko tätä pitää vielä kestää.
Lopulta lääkäri vihelsi pelin poikki ja antoi vapautuksen palveluksesta osittain myös taustalla olleen astman vuoksi.
Hautamäki uskoo, että jos varusmiesten terveyshuolia kuunneltaisiin paremmin, turhat keskeytykset vähenisivät.
”Mahtaako poika tulla elävänä takaisin?”
Kasper Nielsen on pettynyt kokemaansa.
– Jälkikäteen minulle kerrottiin sairaalassa, että jos asia olisi hoidettu nopeammin, en olisi tarvinnut leikkausta, vaan olisin selvinnyt antibioottikuurilla.
Hän kannustaa varusmiehiä pitämään rohkeasti puolensa.
– Vaikka joku voi vähätellä tautia tai sanoa, että yrität välttää palvelusta, ei kannata kuunnella. Oman terveyden kanssa ei kannata pelleillä.
Myös kotona huoli oli kova.
– Kasper oli reilun 200 kilometrin päässä ja alkoi tulla viestejä, että hän ei pysty hengittämään. Kehotin häntä pyytämään apua varuskunnan vastaanotolta. Sehän on vakava juttu, jos perusterve nuori mies kokee, että ei voi hengittää, sanoo äiti Eija Varis.
Kun asiat eivät edenneet ja pojan kunto meni yhä huonommaksi, kotona alettiin pelätä jo pahinta.
– Kyllähän me miehen kanssa ajattelimme, että mahtaako poika tulla elävänä takaisin. Se oli ihan todellinen ajatus sillä hetkellä.
Yhteydenottoja tulee vähän
Kainuun prikaatin potilasasiavastaava saa vuodessa vain yhdestä viiteen yhteydenottoa hoitoonpääsyn viivästymisestä. Sosiaalikuraattori Merja Kompan mukaan taustalla ovat tautipiikit, jolloin resurssit eivät aina riitä.
Varusmiesliittoon yhteydenottoja terveyspalvelujen takia on tullut vain viime aikoina Kainuun Prikaatissa jylläävän adenovirustilanteen takia. Lääkäritilannetta pyritään nyt parantamaan sekä Puolustusvoimien sisältä että ulkopuolelta.
Yleistilanne on silti pantu merkille.
– On huomattu, että terveydenhuoltoon on hankalampi päästä ja se näkyy myös varuskunnissa. Niiden resurssointia tulisi parantaa valtakunnallisesti, sanoo puheenjohtaja Elina Riutta.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
