Uushenkisyydestä etsitään apua kasvavaan ahdistukseen, mutta se voi vahingossa lisätä sitä, Saarikivi pohtii.
Katri Saarikiviaivotutkija
Kaksi naista jutteli takanani ratikassa. Nuoremmalla oli tarve löytää merkitystä ja suuntaa elämälleen. Samoja valtavia kysymyksiä pohtii moni muukin nuori erilaisissa elämän taitekohdissa.
Tilastojen perusteella yhä useammalla tätä tulevaisuuden pohdintaa sävyttävät masennus ja ahdistus. Lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvät terveydenhuollon käynnit ovat nousseet tasaisesti vuosi vuodelta.
Eikä nuorilla aikuisillakaan tilanne näytä helpolta. Kelan mukaan etenkin alle 35-vuotiaiden naisten ahdistushäiriöt ja niistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kasvussa.
Syitä ongelmien kasvuun on etsitty somesta, koronasta ja maailman lisääntyneestä epävarmuudesta.
Ratikkakeskustelu avasi yhden lisävaihtoehdon. Ehkäpä tapa, jolla varsinkin nuoria naisia yritetään auttaa isojen kysymysten äärellä, johtaa ojasta allikkoon.
Kuulin näet mitä neuvoja elämänsä suuntaa etsivä sai. Puheessa vilisivät sellaiset uudet sanat kuin manifestointi, alkemisointi, universumin signaalit ja feminiininen seireenienergia.
Nuoren pitäisi siis kaivella sisintään ja energioitaan, odotella maailmankaikkeuden merkkejä tai silkalla kuvittelulla toteuttaa haaveitaan.
Mielestäni uushenkisyydessä on pahimmillaan piirteitä, jotka lisäävät ahdistusta sen hälventämisen sijaan.
Uskonnollisuus on perinteisesti ollut ihmisen tuki isojen kysymysten äärellä, ja liittyykin tutkimusten mukaan elämäntyytyväisyyteen.
Perinteisen uskonnon väistyessä näyttäisi uushenkisyys valtaavan ilmatilaa. Esimerkiksi kristalliterapian markkina kasvaa kohisten. Googlen hakutermihistoriaa tonkimalla käy ilmi, että sanat ”manifestointi” ja ”feminiinienergia” ovat tupsahtaneet vuoden 2015 paikkeilla esiin, ja siitä eteenpäin yleistyneet.
Voi olla että, kun pahoinvointi lisääntyy, etsivät ihmiset eri tavoin tukea, ja uushenkisyys tarjoaa osalle helpotusta.
Mielestäni uushenkisyydessä on kuitenkin pahimmillaan piirteitä, jotka lisäävät ahdistusta sen hälventämisen sijaan.
Tutkimuksen mukaan kokemus siitä, että kontrollin keskus ulkomaailmassa eikä itsessä, on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen
Yksi tällainen piirre on kontrollin kokemuksen menetys. Tutkimuksen mukaan kokemus siitä, että kontrollin keskus ulkomaailmassa eikä itsessä, on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen. Sitävastoin sisäistetty kontrollin kokemus töissä on yhteydessä hyvinvointiin ja parempaan suoriutumiseen.
Kontrollin luovuttaminen kasvottomalle universumille voi lisätä epävarmuutta.
Toinen piirre voi olla uushenkisyyden sisäänpäin kääntyvä luonne. Tutkimusten mukaan negatiivisten ajatusten ja huolten märehtiminen liittyy masennukseen ja ahdistukseen.
Voi olla, että kehottaessaan omien ajatusten tarkasteluun, uushenkisyys lisää märehtimistä. Efekti voi olla sama kuin se, että jos nyt rupeat oikein miettimään, varmasti löydät kropastasi jonkin kolotuksen. Mutta jos mielesi on muualla kuin itsessäsi, ei sitä huomaa.
Eräässä tutkimuksessa yksinäisyyden kokemus lisäsi yliluonnollisia piirteitä kuvitelmiin.
Kolmas vaaran paikka uushenkisyydessä liittyy yksinäisyyteen. Se on yhteydessä stressiin, ahdistukseen ja masennukseen.
Eräässä tutkimuksessa yksinäisyyden kokemus lisäsi yliluonnollisia piirteitä kuvitelmiin. Ehkä tämä toimii toiseenkin suuntaan. Omien mielenliikkeiden pureskelu ja menestyksen fantasioihin uppoutuminen kuulostavat yksinäiseltä touhulta.
Miten sitten auttaa niitä, jotka etsivät elämäänsä merkitystä?
Ehkäpä uushenkisten neuvojen vastakohdilla:
- Mieti, mihin voit vaikuttaa, mikä on hallinnassasi, ja keskity siihen.
- Älä passivoidu odottamaan sitä, että ulkomaailma tarjoilee elämälle suuntaa.
- Itsetuntemus on tärkeää, mutta älä jumitu yksin oman mielesi kuvioihin.
- Äläkä ennalta huoli merkityksestä, se nimittäin määrittyy vasta jälkikäteen.
Oman kokemukseni mukaan merkityksellisimmät asiat elämässä ovat yllätyksiä.
Esimerkiksi, eräänä työpäivänä tein näennäisesti merkityksellisiä asioita. Ratkoin ongelmia, tein tutkimusta.
Merkityksellisin hetki oli kuitenkin se, kun sain kotimatkalla auttaa kunnioitettavaan ikään ehtineen herrasmiehen liukkaan jalkakäytävän yli.
Jatkettiin tovi käsikynkässä, päiviteltiin yhdessä ilmastonmuutosta ja planeetan väkiluvun kasvua. Hänen elämänsä aikana se oli kasvanut kahdesta kahdeksaan miljardiin. Ällistyin ja liikutuin. Hän kiitti avusta, minun olisi pitänyt kiittää tarkoituksesta.
Ei tämä kohtaaminen ollut universumin puhetta tai minun haaveeni toteuma. Tämä oli elämän upeaa satunnaisuutta, josta pääsee osalliseksi osallistumalla, vuorovaikutuksen kautta.
No miten kävi raitiovaunun parivaljakon? Neuvoja poistui pysäkillään, merkitystä etsivä jäi istumaan. Pian takaani kuului pitkä huokaus. Universumin merkkejä odottavan aika voi olla pitkä.
Sillä välin kannattaa esimerkiksi elää.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on psykologian tohtori, joka on taannoin turhautunut joogassa, kun ei kokenut niitä yliluonnollisia tuntemuksia, joita muilla tuntui olevan. Nykyään ihan tavallinen elämä tarjoaa riittävästi ihmetyksen aiheita.
