Kotikirkkomaahan 150 vuoden jälkeen palanneita jäänteitä oli saattamassa satojen pälkäneläisten joukko.
Pälkäneellä vietettiin syyskuisena sunnuntaina aivan erityisiä hautajaisia. Kunnan keskustassa liput liehuivat puolitangossa ja keskiaikaisen rauniokirkon ympäristöön oli kerääntynyt satapäin väkeä.
Hieman ennen iltapäiväkolmea kirkolle saapuivat hevoskärryt kyydissään kolme ristinmuotoista puuarkkua. Niiden sisällä kotikirkkomaahan palasivat 45:n entisen pälkäneläisen pääkallot.
Kallot kaivettiin haudoistaan ja vietiin Ruotsiin rotututkimuksiin 1870-luvulla. Ne saatiin pitkän odotuksen ja vuosien neuvottelujen jälkeen takaisin elokuussa.
Noin tunnin mittaisessa hautajaisseremoniassa kuultiin piispa Matti Revon ja Pälkäneen kirkkoherran Jari Kemppaisen toimittama rukoushetki, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan puhe sekä musiikkia. Tunnelma on käsinkosketeltavan yhteisöllinen.
Tilaisuuden päätteeksi arkut laskettiin kirkon seinustalle kaivettuun yhteishautaan.
Vaikka nyt haudatut jäänteet on voitu varmistaa pälkäneläisiksi, toistaiseksi ei tiedetä tarkkaan, keille tutkijoiden puolitoista vuosisataa sitten viemät kallot kuuluivat. Varmuudella voinee sanoa, että vainajien toiset hautajaiset olivat hyvin erilaiset kuin ensimmäiset.
Aurinkoisen syyssunnuntain tilaisuus osoittautui hyvin merkitykselliseksi myös saattoväelle.
– Ajatus siitä, että kallot oli unohdettu jonnekin varastoon, tuntui pahalta. Nyt itselläkin on sellainen olo, että nämä ihmiset ovat saaneet rauhan ja päässeet takaisin kotiin, Hanna Soininen summasi monen pälkäneläisen tunnot.
