Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
– Vähän parempaa autoa näkee täällä useammin kuin muualla.
Näin kuvailee turkulainen Mikko Reilimo Hirvensaloa, yli kymmenen tuhannen asukkaan pientalovaltaista saarta lähellä Turun keskustaa.
Ilmanvaihdonpuhdistajana työskentelevä Reilimo asuu toisella puolella Turkua, mutta käy saarella töissä.
Postin kirjoissa Hirvensalo on 20900 Moikoinen-Pikisaari. Moikoinen on se osa saarta, johon Hirvensalonsilta tuo mantereelta tulevat.
Pikisaari taas on saaren pohjoisosassa sijaitseva entinen saari, joka on maannousun takia nykyisin osa Hirvensaloa.
Tällä postinumeroalueella asuvien keskimääräiset olivat viime vuonna Turun postinumeroalueista toiseksi suurimmat, 38 207 euroa vuodessa, kertovat Verohallinnon tuoreet tiedot.
Vielä suurempia keskimääräiset tulot olivat Piispanristin alueella, 38 556 euroa vuodessa.
Hirvensalon asukkaiden hyvätuloisuuden voi päätellä kalliimpien autojen lisäksi rakennuksista, sanoo läheisessä Järvistensaaressa asuva Hannu Lahtonen. Saarella on paljon omakotitaloja ja merenrantatontteja.
– Kun tuolla veneen kanssa liikkuu, ja katsoo omakotitaloja, niin ei se yllätä. Valtavia taloja.
Ylen tulokone näyttää alueiden erot
Verohallinto on tänään keskiviikkona julkaissut tulo- ja verotiedot viime vuodelta postinumeroittain.
Yle on koonnut tiedot tulokoneeseen, josta voi katsoa, millaisia tuloja väestöllä keskimäärin oli viime vuonna eri postinumeroalueilla koko maassa.
Koneesta voi myös katsoa, minkä verran veroja eri alueilla on viime vuonna keskimäärin maksettu.
Arjessa Hirvensalon asukkaiden keskimääräistä suuremmat tulot eivät näy, sanoo Jenni Kaskimäki. Hän on asunut saarella lähes koko elämänsä.
– Toki tässä kaupassa käydessä näkee aikamoisia autoja välillä: Porscheja ja Ferrareita.
Hänen mukaansa Hirvensalossa on kuitenkin monipuolisesti erilaisia asuinalueita, ei pelkästään isoja merenrantataloja.
– Onhan täälläkin kerrostaloja.
Varissuo on välillä levoton, mutta mainettaan parempi
Turun itäosassa sijaitsee 1970- ja 1980-luvuilla rakennettu yli 13 000 asukkaan kerrostalovaltainen Varissuon lähiö, Postin tiedoissa 20610 Varissuo.
Täällä asuvien keskimääräiset tulot olivat viime vuonna Turun postinumeroalueista pienimmät, noin 21 925 euroa vuodessa.
Se näkyy joskus rauhattomuutena ja pitkinä leipäjonoina liikekeskuksen lähellä, sanoo 40 vuotta Varissuolla asunut Tarja Niemi.
– Eihän ne välttämättä kaikki ole Varissuolta, voi olla että tulevat jostain muualta.
Häntä harmittavat alueen asuntojen alhaiset hinnat.
– Onhan ne nousseet vähän, mutta ei tosiaankaan samalla tavalla kuin muualla.
Alueen maine on turhaan huono, Niemi sanoo. Iltaisin voi hänen mukaansa huoletta liikkua ulkona.
Varissuon pienempiä keskimääräisiä tuloja selittää ulkomaalaistaustaisten suuri osuus asukkaista, arvioi naapurikunnasta Kaarinasta Varissuolle asioille tullut Pauli Sitoi.
– Monet, jotka asuvat täällä, ovat ulkomaalaisia. Ja ulkomaalaisilla ei ole paljon hyviä töitä.
Jos olisi enemmän töitä, ei se sillä tavalla näkyisi. Mutta se näkyy, ettei ihmisillä ole paljon rahaa.
Alueen valtti ovat hyvät palvelut, sanoo Marjut Lehtinen.
– Kaikki on kävelymatkan päässä: kirjasto, apteekki, supermarket, ja R-kioski, hyvä kirpputori. Me ollaan kahvilaa kaivattu, sekin on tuohon tulossa. Harmi vaan, että terveyskeskus ja koulut lähtivät pois.
Hirvensalossa asukkaiden keskimääräiset vuositulot ovat miltei kaksi kertaa suuremmat kuin Varissuolla.
Vielä suurempia eroja on nähtävissä esimerkiksi Espoossa.
Westendin omakotitalovaltaisen alueen tulot ovat vuodesta toiseen koko maan suurimmat, viime vuonna keskimäärin 56 000 euroa.
Moottoritien toisella puolella opiskelijoiden asuttamassa Otaniemessä tulot ovat maan pienimpien joukossa, hieman yli 14 000 euroa eli vain vähän yli neljännes westendiläisten keskimääräisistä tuloista.
Alueiden eriytyminen vaatii toimia
Asuinalueiden erot eivät ole Suomessa vielä valtavan suuria, mutta eriytyminen on jatkunut täälläkin jo pitkään, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori Jarkko Rasinkangas Turun yliopistosta.
Yhteiskunnan kannalta ei ole hyvä, jos ääripäät alkavat eriytyä toisistaan liikaa ja monenlaisia huono-osaisuuden ongelmia alkaa kasaantua tietyille alueille, hän sanoo.
Alueiden eriytyminen onkin noussut poliittiseksi kysymykseksi.
– Täällä puhutaan monesti, että meillä on tilanne vielä hyvä, ja että tätä on mahdollista hallita verrattuna moneen muuhun maahan. Se tarkoittaa, että pitää koettaa ennakoida ja ennaltaehkäistä huono-osaisuuden kasautumista niin paljon kuin mahdollista.
Eriytyminen alkoi 1990-luvun lamasta, Rasinkangas kertoo. Siihen saakka yhteiskunta oli pitkään kehittynyt keskiluokkaistuvaan suuntaan.
Laman seurauksena osalle asuinalueista kasautui työttömyyttä ja toimeentulo-ongelmia, ja vaikutukset näkyvät edelleen.
Kun talous alkoi 1990-luvun lopulla kasvaa matkapuhelinyhtiö Nokian menestyksen vetämänä, erityisesti koulutetuista it-alan työntekijöistä oli pulaa.
– Tietyllä osalla väestöstä asiat olivat hyvin ja osa jäi kokonaan pois kyydistä pitkäksi aikaa.
Erityisesti lapsiperheet alkoivat suosia pientaloasumista, ja pitääkseen kiinni hyvätuloisista veronmaksajista, kunnat vastasivat toiveisiin kaavoittamalla tiiviisti rakennettuja pientaloalueita, Rasinkangas sanoo.
Vauraiden ja pienituloisten alueiden välinen kuilu jatkanee levenemistään
Eriytyminen tuskin hidastuu, sillä kaikkein hyvätuloisimpien tulot ovat viime vuosina kasvaneet muita nopeammin.
Lisäksi varallisuus on keskittynyt rikkaimmille: vaurain kymmenys omistaa valtaosan kotitalouksien omistamista pörssiosakkeista.
Suurin osa suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta on kuitenkin kiinni asunnoissa.
Mitään merkkejä siitä, että alueiden eriytyminen olisi vähentynyt tai edes hidastunut, ei ole näkyvissä, Jarkko Rasinkangas sanoo.
Tuloerojen kasvu kiihdyttää eriytymistä entisestään.
– Tilanne on kuitenkin sellainen, että siihen voidaan varmasti vaikuttaa.
