torstai, 12 joulukuun

Jo autosta näkyy pihatien varressa olevaan puuhun kiinnitetty kangas. Kankaassa on tasku, jonka sisällä on ihmisen hajua levittävät käytetyt sukat.

Keijo Rautanen vaihtaa sukat hajutaskuun päivittäin.

Hajun tarkoituksena on pitää pedot poissa pihasta.

Kun astumme ulos autosta, Rautanen haluaa ensimmäisenä esitellä Emppu-ponin. Se on hänen pitkäaikainen ja rakas lemmikkinsä.

Rautanen asuu keskellä vilkasta susireviiriä Joensuuhun kuuluvassa Mannervaaran kylässä, muutaman kilometrin päässä itärajasta.

Pääsimme seuraamaan Rautasen arkea, jossa hän tekee kaikkensa, etteivät sudet pääse pihapiiriin. Hän kerää vapaaehtoisesti suden jätöksiä DNA-näytteiksi, koska hän haluaa osoittaa alueella liikkuvien susien määrän ja ylläpitää kyläturvallisuutta.

Petoyhdyshenkilönäkin toimiva Rautanen on kerännyt näytteitä vuodesta 2015 alkaen. Hän kokee, että susien määrä on syytä selvittää virallisen tahon kautta.

– En ole susivihaaja, niiden suojelija enkä metsästäjä. Haluan vain, että totuus tulee esille, hän painottaa.

Näytteet auttavat kanta-arvion muodostamisessa

Näytteiden keruu on kuitenkin keskittynyt vain tietylle alueelle, sillä Rautanen ei yleensä matkusta näytteiden perässä muutamia kymmeniä kilometrejä kauemmas.

Haastattelupäivänä Rautanen sai paikallisilta ilmoituksen kuuden suden laumasta. Lähdimme tarkastamaan paikan noin 30 kilometrin päähän Rautasen asuinpaikasta, mistä löysimme kuuden suden jäljet.

Kyseessä oli todennäköisesti Paasivaaran laumaksi kutsuttu lauma.

– Lähden seuraamaan aina takajälkeen eli susista pois päin, jos jälki on tuore, Rautanen neuvoo.

Tällä kertaa jätöksiä ei löytynyt, mutta Rautanen ilmoitti löytäneensä viisi DNA-näytettä pari päivää haastattelun jälkeen.

Metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen välit ovat olleet kireät jo vuosia, koska osapuolet ovat erimielisiä susikannan koosta.

Rautanen kertoo ymmärtävänsä molempia osapuolia. Hän toivoo, että petoyhdyshenkilöt kirjaisivat susihavainnot aktiivisesti ylös viralliseen Tassu-järjestelmään ja metsästysseurojen jäsenet aktivoituisivat näytteiden keruussa.

– Näin saisimme virallista tietoa susikannan koosta. Se olisi minusta nopein tapa tilanteen ratkaisemiseksi.

”Aina on stressi pinnassa”

Elämä maistuu maalla, mutta susien läsnäolo pitää Rautasen varpaillaan. Ponia ei voi jättää yksin laitumelle, ja pihaa kiertää viisilankainen suurpetoaita.

Kun ketään ei ole kotona, Rautanen laittaa radion päälle laitumen viereen.

– Mikään turvatoimi ei tee autuaaksi. Aina on stressi pinnassa, kun lähden käymään vaikka kaupassa. Ikinä ei tiedä, mitä takaisin tullessa odottaa.

Sudet tunkeutuivat talon vieressä olevalle hevoslaitumelle vuonna 2015.

Hyökkäyksen yhteydessä Rautasen hevonen loukkasi jalkansa puolustaessaan nykyisin 20-vuotiasta Emppu-ponia.

Hevonen piti lopettaa myöhemmin, koska se ei toipunut vammoistaan. Myös jo edesmennyt koira sai kerran haavoittuneelta sudelta nenilleen, mutta toipui siitä.

– Sen jälkeenkin sudet ovat yrittäneet tulla laitumelle kaivautumalla aidan ali, Rautanen kertoo.

Joka aamu Keijo Rautanen kiertää turvalenkiksi nimittämänsä kierroksen pihapiirin ympäri. Lisäturvaa tuovat kuusi riistakameraa, jotka on sijoitettu metsään lähelle pihaa.

Kameroista hän saa ilmoituksen puhelimeen, kun ne havaitsevat liikettä.

– Siten ehdin ottaa ponin sisälle tai käydä näyttämässä susille, että tämä on kielletty ajosuunta.

Viime talvena Rautaselle tuli näytteidenkeruureissulta äkkilähtö kotiin, kun riistakamera lähetti kuvan pihaa kohti matkanneesta susilaumasta.

– Olin 15 kilometrin päästä kotoa, joten ajoin kotiin minkä pääsin.

Rautanen sai siirrettyä ponin talliin turvaan, joten hän lähti susia vastaan. Ne olivat jääneet pihapiirin kupeeseen makuulle odottamaan yön pimeitä tunteja ja sopivaa hetkeä laitumelle tunkeutumiseen.

– Tein niille omatoimikarkoituksen eli ajoin ne huutamalla ja juoksemalla tarpeeksi kauas pois. Kukapa sitä ei omia eläimiään haluaisi suojella.

Sudet ovat muuttuneet röyhkeämmiksi

Susista ei aina ole ollut nykyisenlaista haittaa. Rautasen mukaan sudet ovat menettäneet ihmisarkuuttaan ja muuttuneet entistä röyhkeämmiksi.

Rautanen kannattaa suden kannanhoidollista metsästystä. Lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että häirikkösudet saisi poistaa matalalla kynnyksellä. Sen avulla suden ihmisarkuus saataisiin palautettua.

– On päivänselvä asia, etteivät suurpedot kuulu pihamaille tai taajamiin. Korpielukathan eivät ketään häiritse.

Sudet ovat tappaneet tänä vuonna alueella jo useita koiria

Tuupovaaran riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jussi Tarvainen on harmissaan nykyisestä susitilanteesta, joka on johtanut entistä useampiin koiravahinkoihin.

Pelkästään Tuupovaaran alueella susi on tappanut tänä vuonna tiettävästi neljä koiraa. Sudet ovat käyneet koirien kimppuun myös ainakin Tohmajärvellä ja Uimaharjussa. Osan koirista sudet ovat syöneet.

– Susitilanne on aina ollut riski Tuupovaarassa, mutta nyt suden käyttäytyminen on muuttunut röyhkeämmäksi.

Viimeisimmäksi susi tappoi beaglen Tuupovaarassa 10. marraskuuta. Sama susi lopetettiin vielä samana päivänä poikkeusluvalla.

– Pääsimme sen suden jäljelle verekseltään.

Tarvaisen mukaan yksi kaatolupa alueelle ei ole tarpeeksi, koska sudet ovat menettäneet ihmisarkuutta. Susihavaintoja on ollut aiempaa enemmän, ja sudet ovat vierailleet pihapiireissä.

Useampi Tuupovaaran metsästysseura siirsi hirvijahdin aloitusta myöhemmäksi, jotta lumi ehtisi tulla maahan.

Lumijälkien ansiosta susien liikkeitä pystytään havaitsemaan paremmin.

Tuupovaarassa metsästäjien näkemys susikannan koosta on ristiriidassa Luken kanta-arvion kanssa.

– Minun tietojeni mukaan alueella on pystytty erottamaan DNA-näytteillä enemmän kuin kymmenen sutta. Se on vienyt uskottavuutta Lukelta, Tarvainen sanoo.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mia Valtonen ei osaa heti sanoa, mistä kritiikki johtuu. Kanta-arviossa Luke on yksilöinyt kaikki alueelta kerätyt näytteet ja niiden tulokset sekä ottanut huomioon Tassu-järjestelmään kirjatut havainnot.

Kanta-arvioraportti on pyritty laatimaan mahdollisimman läpinäkyväksi, joten jokaisen reviirin kohdalla on mainittu näytteiden määrä ja se, montako sutta niistä on pystytty yksilöimään.

Paikallistasolla kanta-arvion tarkkuus riippuu havaintoaineiston määrästä. Mitä kattavammin DNA-näytteitä ja Tassu-kirjauksia alueelta on, sitä luotettavampi kanta-arvio on.

– Vaikka pyrimme tekemään reviiritasolla parhaan arvion, paikalliset ovat joskus eri mieltä.

Valtonen muistuttaa, että maaliskuussa kanta-arvion tekoaikaan susien määrä on pienimmillään.

– Tämänhetkinen tilanne on varmasti eri kuin maaliskuussa, koska pennut syntyvät keväällä. Syksyllä kanta on tyypillisesti isompi.

Valtonen sanoo, että maaliskuussa Tuupovaaran reviirin DNA-näytteistä tunnistettiin kahdeksan eri yksilöä. Syksyllä suurin havaittu lauma oli kymmenen suden kokoinen. On tavallista, että laumakoot pienenevät talven aikana, koska nuoria susia lähtee vaeltamaan ja osa susista voi kuolla.

– Emme väitä, että tunnemme jokaisen yksilön koko susikannasta. Siksi sitä kutsutaan kanta-arvioksi.

Huoli kyläturvallisuudesta

Rautanen on huolissaan maaseudun asukkaiden jaksamisesta. Monella on paljon eläimiä, jotka vaativat suojelua. Hän haluaa, että susien liikkeet ovat kyläturvallisuuden kannalta tiedossa. Ihmiset ilmoittavat Rautaselle aktiivisesti suurpetohavainnoista.

– Haluan pystyä sanomaan eläimiä omistaville kyläläisille, milloin eläimet pitää ottaa turvaan.

Jaa.
Exit mobile version