– Privjet! Kuuletteko minua? Alina kohiseeko mikrofonisi?
Toimittaja ja mediayrittäjä Ingrid Svanfeldt hymyilee, kun tietokoneen näytölle alkaa ilmestyä tuttuja kasvoja.
Hän on järjestänyt Valko-Venäjä-aiheisia nettitapaamisia joka tiistai jo neljän vuoden ajan.
Ingrid Svanfeldt istuu keittiönpöydän äärellä siuntiolaisessa kotitalossaan. Ulkona levittäytyy kaunis maalaismaisema.
Idylli murtuu nopeasti, kun maanpaossa elävä ihmisoikeusaktivisti Leanid Sudalenka ilmestyy näytölle kertomaan tuoreimmat uutiset Valko-Venäjältä.
– Nyt hallinto hyökkää myös avustusjärjestöjä vastaan. 64-vuotias nainen otettiin kiinni, koska hän oli kerännyt rahaa poliittisten vankien tukemiseksi.
Muut nettitapaamiseen osallistuvat hiljentyvät kuuntelemaan.
Tänään mukana on kaksi toimittajaa Suomesta, yksi Norjasta ja belgialainen ihmisoikeusaktivisti. Heillä on kaksi yhteistä valkovenäläistä ystävää, Larysa Štšyrakova ja Jauhen Merkis. Molemmat istuvat vankilassa Valko-Venäjällä.
Leanid Sudalenka kertoo, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat murtautuneet kansalaisjärjestöjen tietojärjestelmiin ja ahdistelevat ihmisiä, jotka lähettävät ruokaa tai rahaa poliittisille vangeille.
Vapaaehtoiset joutuvat maksamaan sakkoja ja luovuttamaan kaikki saamansa lahjoitukset.
Leanid tietää, miten tärkeitä ruokalähetykset ovat. Hän oli itse poliittisena vankina ja vapautui kesällä 2023.
– Kun olin vankilassa, sain ruokalähetyksen joka neljäs kuukausi. En tiedä miten olisin selviytynyt ilman näitä apulähetyksiä.
Tapaamiset saivat alkunsa pandemian aikaan
Kesällä 2020 keväällä alkanut koronasulku alkoi hellittää, kun tartuntojen määrä lähti laskuun.
Ingrid Svanfeldt oli mökkityömaalla, kun hän sai puhelun vanhalta ystävältään Alina Belskajalta.
– Alina kertoi, että Valko-Venäjällä tapahtuu jotakin, Ingrid muistelee.
Ingrid Svanfeldt oli tutustunut Alinaan ensimmäisen vuoden toimittajaopiskelijana Helsingissä vuonna 1997. Alina oli hakenut turvapaikkaa Suomesta, koska oli Valko-Venäjällä joutunut poliittisen vainon kohteeksi järjestötyön takia.
Vuonna 2020 Alina oli huolissaan tilanteesta entisessä kotimaassaan.
Presidentti Aljaksandr Lukašenka oli pitänyt Valko-Venäjää tiukassa otteessaan jo vuodesta 1994 lähtien. Kesällä 2020 hän valmistautui presidentinvaaleihin ja käytti entistä kovempia otteita vaientaakseen oppositiota.
Lännessä tiedotusvälineet raportoivat levottomuuksista ja väkivallasta. Toimittajia ja heidän perheitään vainottiin.
Ingrid Svanfeldt halusi tehdä jotakin. Hän halusi auttaa ulkomaalaisia toimittajia seuraamaan vaaleja ja samalla tukea Valko-Venäjän riippumattomia toimittajia.
Hän kokosi yhteen pienen ryhmän pohjoismaalaisia ja valkovenäläisiä toimittajia. Ryhmä kokoontui nettitapaamiseen ensimmäisen kerran viikko elokuun presidentinvaalien jälkeen. Tarkoitus oli selvä alusta alkaen.
– Ajatuksena oli alusta alkaen osoittaa solidaarisuutta.
Vaalien jälkeen Valko-Venäjän tilanne kiristyi entisestään ja toimittajat alkoivat paeta maasta. Jauhen Merkis jatkoi raportointia poliittisista mielenosoituksista ja hänet otettiin kiinni useita kertoja.
Tiistaitapaamisissa seurattiin tapahtumia tarkkaan.
Vuonna 2022 tiistairyhmälle alkoi valjeta, mitä oli odotettavissa. Jauhen Merkisiä ja Larysa Štšyrakovaa uhkasi pitkä vankeus.
Ingrid muistaa kuinka kaksikko kerta toisensa jälkeen pyysi, että heitä ei unohdettaisi. Tiistaitapaamisten osallistujat lupasivat, ettei heitä unohdeta. Tapaamisissa mietittiin yhdessä keinoja, miten ihminen voi selviytyä vankeudesta.
– Mietimme mitä diktaattori ei voi viedä ihmiseltä edes vankilassa. Yksi asia on muistot yhteisistä keskusteluistamme. Larysa ja Jauhen tietävät nytkin, että olemme heidän kanssaan joka tiistai kello 10. Siksi minun on jatkettava näiden tapaamisten järjestämistä, Ingrid Svanfeldt kertoo.
Jauhen ja Larysa otettiin kiinni
Tiistaina 13. syyskuuta 2022 Jauhen Merkis osallistui Ingridin järjestämään nettitapaamiseen tavalliseen tapaan.
Neljä tuntia myöhemmin he olivat yhteydessä uudestaan. Ingrid tarvitsi tietoja poliittisten vankien kidutuksesta omaa projektiaan varten. Vakavasta asiasta huolimatta tunnelma oli rento ja ystävät vitsailivat.
– Et tunnu nukkuvan koskaan, milloin aiot levätä, Ingrid naureskelee keskustelusta tehdyllä nauhoituksella.
Tämän jälkeen Jauhen Merkis otettiin kiinni. Ingrid tunsi syvää surua.
– En voinut aavistaa, että tämä järkyttäisi minua niin syvästi. Mutta samalla päättäväisyyteni vain kasvoi, Ingrid muistelee.
Lisää huonoja uutisia oli tulossa. Larysa Štšyrakova otettiin kiinni 6. joulukuuta, Suomen itsenäisyyspäivänä.
Jauhen tuomittiin neljän vuoden vankeuteen. Larysa sai 3,5 vuoden tuomion. Perusteet olivat poliittisia.
Vankiloissa maanpäällinen helvetti
Leanid Sudalenka istui vankilassa 2,5 vuotta. Hän tietää miten poliittisia vankeja kohdellaan.
– Se on helvettiä.
Jos Sudalenka nyt astuisi jalallaankaan Valko-Venäjän maaperälle, vietäisiin hänet suoraan vankilaan. Kesäkuussa 2024 hänet tuomittiin uuteen vankeusrangaistukseen poissaolevana. Tällä kertaa hän sai poliittisessa oikeusprosessissa viiden vuoden rangaistuksen ”ääriainesten avustamisesta”.
Sudalenka kertoo kuinka poliittiset vangit murretaan vankilassa.
– Vaatteisiin kiinnitetään keltainen merkki, jotta kaikki näkevät, että olet poliittinen vanki. Päädyt vankien hierarkiassa alimpaan kastiin. Aluksi sinut heitetään eristysselliin, jossa ei ole patjaa eikä lämmitystä.
Leanid Sudalenka kertoo videolla kokemuksistaan valkovenäläisessä vankilassa:
Poliittiset vangit päätyvät työleirille. Ihmisoikeusjärjestö Viasnan mukaan Larysa Štšyrakova on vangittuna naisille tarkoituksessa työleirissä lähellä Venäjän vastaista rajaa. Jauhen Merkis on lähetetty leirille Valko-Venäjän itäosaan.
Joidenkin tietojen mukaan vangit valmistavat siellä kenkiä.
– Työpajoissa ei ole lämmitystä ja siellä on todella kylmä talvella. Joudut tekemään työtä kahdeksan tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa, työleirillä vangittuna ollut Leanid Sudalenka kertoo,
Hän on asianajaja ja miettii joka ikinen päivä, mitä hän voisi tehdä poliittisten vankien vapauttamiseksi. Vankien terveys heikkenee päivä päivältä, Leanid muistuttaa.
– On vankeja, jotka on tuomittu 15 vuoden vankeusrangaistukseen. He eivät voi selvitä niissä olosuhteissa, joita minäkin olen nähnyt.
Jauhen puhuu sellin hämähäkeille
Kun jälleen yksi tiistaitapaaminen on ohi Ingrid Svanfeldt ottaa käteensä Valko-Venäjän oppositioliikkeen symbolin, punavalkoisen lipun.
Hän sanoo tuntevansa surua ystäviensä kohtalon takia, mutta ei koskaan epätoivoa.
– Välillä päätän hullutella. Otan lipun mukaani mitä oudoimpiin paikkoihin ja jaan kuvia sosiaalisessa mediassa.
Ingrid uskoo, että positiivinen hulluus myös pelastaa hänen valkovenäläiset ystävänsä.
Hän katselee vangitun ystävänsä Jauhenin kuvaa ja hymyilee.
Mieleen muistuu tarina siitä kuinka Jauhen kohtasi hämähäkin eristyssellissä.
– Hän kertoi pitkästä keskustelustaan hämähäkin kanssa. Jauhen näkee iloa pienissäkin asioissa. Tästä syystä hän myös selviytyy vankeudestaan, Ingrid sanoo.
Jauhen ja Ingrid onnistuivat pitämään yhteyttä vielä siinä vaiheessa, kun Jauhen oli ollut vangittuna lyhyempiä jaksoja. Nyt yhteydenpito on katkennut.
Mutta Ingrid ja nettitapaamisten osallistujat eivät unohda Jauhenia ja Larysaa. Ingrid Svanfeldt kutsuu joka viikko uuteen tapaamiseen.
Tämä juttu on käännetty Ylen ruotsinkielisen toimituksen, Svenska Ylen 11.8. julkaisemasta jutusta.
